Viisas, sivistynyt, humaani

Koulutuksen ja koulujen reagointiherkkyyden lisääminen tulee olemaan tietenkin käytännössä paljon vaikeampaa kuin paperilla. Koulutuspaikkamääriä tulee jonakin hetkenä lisätä, toisena vähentää ja kolmantena vaihtaa koulutusohjelmaa naapurikoulun kanssa. Aika kultainen, jolloin koulutustarjonta ja aloituspaikkamäärät vain lähinnä holtittomasti paisuivat tai toisaalta olivat sementoidut edunvalvonnallisista syistä, ei taida koskaan palata. Jouston välttämätön työpari on kuitenkin vastuullisuus.

Työnantajien ja samalla kuntapäättäjien on valmistauduttava ja opiskeltava uusi johtamisen kulttuuri. Henkilöstöpolitiikan on oltava suunnitelmallista ja järkevästi hoidettua. Siihen eivät opetuspuolella kuulu opettajat jotka eivät saa kesältä palkkaa tai aliarvoisesti palkatut koulunkäyntiavustajat tai jatkuvasti vaihtuvat vahtimestarit, siivoojat ja keittäjät, joita ei tunneta nimeltä. Olipa kyseessä sitten peruskoulu tai yliopisto, niin yhteisö on tärkeä. Käytännön kouluelämän yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun kasvattaminen vaativat sitoutumista kaikilta. Panostus yhteisöön poikii yksilötasolla vaikeasti mitattavaa hyötyä: viihtyvyyttä, sairaspoissaolojen ja kiusaamisen vähentymistä, unohtamatta yksilön mahdollisuutta kasvaa vastuulliseksi ja välittäväksi. Keskeyttämisten väheneminen ja varhainen puuttuminen ovat mahdollisia vain, jos yhteisön jäsenet tunnetaan ja heistä pidetään huolta.

Palataan vielä siihen kaikkein tärkeimpään eli opetuksen tavoitteeseen. Miksi koulua käydään? Sivistys ei varsinaisesti muodostu tiedonsirpaleita keräilemällä eri irtokarkkilaatikoista. Viisaus ei ole pelkästään sitä, että on tuplamaisteri ja osaa viittä kieltä. Kuinka kummassa meistä kasvaisi humaaneja, aktiivisia kansalaisia? Miten siis koko pitkä ja tulevaisuudessa vielä pidempi koulutustaival vahvistaisi yksittäisessä ihmisessä tavoiteltavia ominaisuuksia, vai onko sellaisia edes olemassa? Pyrkimyksenä viisas, sivistynyt ja humaani ihminen on suuren suuri tavoite, mutta ilman tätä tavoitetta koko koulutus on kuin tehdas, joka valmistaa paljon erilaisia osia, mutta kukaan ei kokoa valmista tuotetta. Sivistys on prosessi. Tarvitaan siis runsaasti sidosaineita, aikaa ja ajatustyötä sekä avoimia mahdollisuuksia oppia iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.

?Haluaisin olla ihminen, en vain hyvin koulittu ihmisapina.?

Kristiina Kokko
Kirjoittaja toimii va. pääsihteerinä Kansallisessa Sivistysliitossa.


Kuvat