Ulko- ja turvallisuuspolitiikan verkosto: kiinalainen uusi vuosi

Kiinan muuri

Kokoomuksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan verkoston blogi

Kiinalainen uusi vuosi on kiinalaisille vuoden tärkein juhla. Tätä kiinalaisen kuukalenterin mukaan määräytyvää tapahtumaa vietetään tammikuun loppupuolella tai helmikuussa. Maan politiikassa ’uusi vuosi’ alkoi kuitenkin jo lokakuun 18. päivänä Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokouksen käynnistyessä. Maailman toiseksi suurimman puolueen korkein päättävä elin kokoontuu joka viides vuosi.

Puoluekokous linjaa politiikan suunnan tulevalle viisivuotiskaudelle ja valitsee puolueen korkeimman elimen, politbyroon pysyvän komitean, jäsenet. Politbyroon pääsihteeriksi valittu on maan tosiasiallinen johtaja. Kiinan nykyinen presidentti ja kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinping valittiin odotetusti jatkokaudelle maan johtoon. Hän sai poikkeuksellisen vahvan tuen valinnalleen.

Xi Jinping viitoitti lokakuun Kansojen hallin puheessaan Kiinan olevan 15 vuoden kuluttua ”kukoistava, voimakas, demokraattinen, kulttuurisesti edistynyt ja harmoninen”. Puheiden jälkeisen todellisuuden alta paljastuu kuitenkin määrätietoisesti omaa linjaansa ajava valtiojohto; Xin mallintama demokratia poikkeaa länsimaisesta demokratiakäsityksestä.

Kiinalle tärkeä maan yhtenäisyys heijastuu sen toimissa. Viime kuukausina puheet Taiwanin suuntaan ovat koventuneet ja samalla otetta Hong Kongista on tiukennettu. Euroopassa vähäiselle huomiolle on jäänyt Kiinan ja Japanin heikentyneet suhteet. Taloudellista yhteistyötä toki tehdään, mutta poliittisella tasolla sapelien kalistelu on yhä kuuluvampaa. Kiistat Etelä-Kiinan saarista ovat säännöllisesti otsikoissa. Myös Japanin II maailmansodan aikaiset teot ja sen valtiojohdon tapa muistella niitä hiertää yhä kipeämmin maiden välejä. Lisäksi tilannetta sekoittaa aina arvaamaton Pohjois-Korea.

Suomalaisille Kiina näyttäytyy enemmän maailmantalouden toimijana kuin aktiivisena supervaltana. Geopoliitikan näkökulmasta helposti unohtuu, että Helsingistä on lyhyempi matka Beijingiin kuin Washingtoniin. Alkuvuonna Davosin talousfoorumissa Xi Jinping puhui vahvasti globalisaation ja vapaakaupan puolesta. Samalla toistettiin Kiinan pysyvän Pariisin ilmastosopimuksessa. Maa haluaakin vakaasti välttää riitapukariksi leimaantumista kansainvälisillä areenoilla.

Suomen ja Kiinan taloussuhteissa on kasvun varaa. Maiden vahvuudet täydentävät toisiaan: meillä on korkeaa osaamista ja Kiinalla yhä kasvavat markkinat. Elinkeinoelämä on jo löytänyt Kiinan: toissa vuonna suomalaisyrityksillä oli siellä 230 tytäryhtiötä. Kiinan nousu kolmanneksi merkittävimmäksi suomalaisten tytäryritysten sijaintimaaksi (liikevaihdolla mitattuna) on ollut nopeaa – edellä ovat vain Ruotsi ja Yhdysvallat. Jatkossa vientipotentiaalia löytyy mm. ICT-palveluissa ja cleantech-osaamisessamme. Lupaavia avauksia on ollut myös elintarviketeollisuudessa.

Suomi toimii Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana 2017-2019. Kiinalle Arktis näyttäytyy kiinnostava alueena ja maa hyväksyttiin neuvoston tarkkailijajäseneksi 2013. Sen vaikutusvallan pohjoisilla alueilla uskotaan kasvavan. Ilmastomuutoksen seurauksena Koillisväylän käyttökelpoisuus kuljetusväylänä kasvaa; se lyhentää merikuljetusten aikaa Kiinasta Länsi-Eurooppaan kahdella viikolla. Kiina voisi olla myös potentiaalinen ns. Jäämeren radan (junayhteys Helsingistä Norjan Pohjoisrannikolle) rahoittaja. Muutkin kuljetusväylät ovat vahvasti Kiinan agendalla. Kouvolasta avattiin marraskuussa konttijunalinja Kiinan Xianiin kilpailemaan nykyisten merikuljetusvaihtoehtojen kanssa.

Kiinalaiset asemoivat näkemyksensä omasta yhteiskuntamallistaan maailmanjärjestyksessä länsimaisen demokratian ja valistumattoman yksinvaltiuden välimaastoon. ’Vientituotteena’ tätä mallia on harjoiteltu erityisesti Afrikassa. Siellä kiinalainen raha on maanosan infrastruktuurihankkeiden näkyvin käyttövoima. Samalla Kiinan vaikutusvalta on kasvanut alueella. Tämän kehityskulun heijastumia on syytä tarkkailla Pohjolassakin.

Koko ajanlaskumme aikajanalla Kiina on maailman mahtavin yhteiskunta. Kerta kerralta se on rakennettu uudelleen nousukautta seuranneen tuhon raunioille. Historiankirjoittajat aikanaan toteavat onko vuosisatamme Kiinan uuden nousun lähtökohta; ainakin Xi Jinpingin puheet ’Uudesta Aikakaudesta’ rakentavat pohjaa tälle – ja Kiinalla on resurssit toteuttaa tahtotilansa.

Suomen on jatkossa osoitettava kompassinsa vahvemmin auringonnousun ilmansuuntaan. Ulkomaankaupan lisäksi yhteistyön lisäämisestä voi löytää turvallisuuspolitiikan elementtejä. Kun vielä muistutamme itseämme, etteivät länsimaiset yhteiskunta-arvot ole vaihdon välineenä, niin Idän lohikäärmeen ja Suomen leijonan tulevaisuuden tiekartta rakentuu kestävälle pohjalle.

Janne Tienpää
FM, kokoomuksen ulkoisen turvallisuuden vaikuttajaryhmän puheenjohtaja

Kuva: Ville Blom / Badaling