Toisen asteen tulevaisuudennäkymiä
Julkaistu:
Vasemmiston nuorisokoulua koskevat haihattelut on vihdoin heitetty romukoppaan - siis sinne, minne ne ovat joutaneet jo länsinaapurissammekin. Koska työmarkkinoilla tarvitaan erilaisia osaajia, tulee lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten tarjota toisistaan selvästi poikkeavaa koulutusta. Ammatillinen koulutus on työelämälähtöistä, lukio yleissivistävää. Nämä erilaiset roolit ja niiden vahvistaminen ovat avain menestykseen.
Ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden välinen yhteistyö on kyllä kannatettavaa, kunhan se ei tarkoita niiden omaleimaisuuden ja erilaisen tutkintorakenteen vesittämistä. Itse asiassa on niin, että jos toimijat muuttuisivat kovin samanlaisiksi, ei niiden yhteistyössä olisi mieltä, koska niillä ei olisi toisilleen enää mitään annettavaa.
Lukioidenkin välisessä yhteistyössä pätee, että siinä on voimaa silloin, kun eri tavoin erikoistuneet kumppanit täydentävät toisiaan. Verkostoituminen on tärkeää varsinkin pienille lukioille, jotka voivat sen myötä lisätä opiskelijoidensa valinnanmahdollisuuksia. Lukioiden ja yliopistojen välistä yhteistyötä kehittämällä voidaan puolestaan tarjota edistyneille lukio-opiskelijoille sopivia haasteita syventävien kurssien muodossa.
Näyttää siltä, että monelle peruskoulun päättävälle nuorelle ei ole oikein kirkastunut, miten lukio ja ammatillinen koulutus eroavat toisistaan. Tämä ei ole mikään ihme, kun asia ei tunnu kirkastuneen kaikille poliitikoillekaan. Näen yhdessä koko sivistysvaliokunnan kanssa, että tämän asian selvittäminen on koulutusvalintojaan tekevälle nuorelle erittäin tärkeää.
Sivistysvaliokunnan huomiota on useissa yhteyksissä kiinnitetty perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheen opintojen ohjauksessa ilmeneviin puutteisiin. Riittävällä henkilökohtaisella ohjauksella voitaisiin varmistaa koulutusvalintojen osuvuus ja ehkäistä myöhempää opintojen keskeyttämistä. Samalla joudutettaisiin myös opiskelijoiden valmistumista. Ammattitaitoisella ohjauksella vältyttäisiin monelta tilanteelta, jossa nuori tuskastuu väärään koulutusvalintaan ja yhteiskunta hukkaa resurssejaan.
Sivistysvaliokunta katsoi jo vuonna 2002 antamassaan lausunnossa, että yhtä päätoimista opinto-ohjaajaa kohti voi olla enintään 250 oppilasta. Monin paikoin ei kuitenkaan ole päästy lähellekään tätä tasoa, ja useista lukioista puuttuu yhä päätoiminen opinto-ohjaaja. Tämä epäkohta tulisi saada pikaisesti korjattua, sillä Turussa tehdyn tutkimuksen mukaan tyytyväisyys opintojen ohjaukseen on selvästi yleisempää niissä oppilaitoksissa, joissa on päätoiminen opinto-ohjaaja.
Toisen asteen koulutuksen kohdalla valiokunta korostaa myös opettaja - ryhmänohjaaja - opinto-ohjaaja -akselin merkitystä. Varsinkin opintojen alkuvaiheessa tämän akselin tulisi tehokkaasti tukea nuorta luku- ja opiskelutekniikan hiomisessa ja tehokkaan työrytmin löytämisessä.
Ammatillisella puolella henkilökohtaisen ohjauksen merkitys on lisääntynyt mm. entistä räätälöidympien opinto-ohjelmien vuoksi. Lukioissa henkilökohtaisen ohjauksen tarvetta on lisännyt luokattomuus ja hajautettu ylioppilastutkinto. Lukioissa on trendinä ollut yhä useamman päivälukion opiskelijan opintojen venyminen yli kolmeen vuoteen. Viimeisen parin vuoden aikana tilanne on opetushallituksen mukaan kuitenkin kääntynyt parempaan päin. Niinpä kun vuonna 2004 yli kolme vuotta lukiossa opiskelleita oli 16,4 %, oli vastaava luku vuonna 2006 selvästi alhaisempi eli 13,9 %. Luku on yhä liian korkea, mutta muutossuunta on onneksi oikea.
Menneinä vuosina on monelle ammattiin opiskelevalle tehty karhunpalvelus kouluttamalla hänet alalle, jolla on jo ennestään ollut ylitarjontaa. Opetusministeriön Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012 -luonnoksen vahvuuksiin
kuuluu kyky nähdä se, että tarvitsemme erilaisia osaajia, ja pyrkimys mitoittaa koulutuksen aloituspaikat työelämän tarpeiden mukaan. Suunnitelmissa on vähentää toisen asteen aloituspaikkoja mm. kulttuurin ja tietojenkäsittelyn opintoaloilla ja lisätä tarjontaa mm. rakennusalalla sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutuksessa.
Erilaisuuden arvostaminen ei ole vain sanahelinää. Parhaimmillaan se näkyy toisella asteella siinä, että tarjoamme nuorelle erilaisia vaihtoehtoja ja ohjausta, jonka avulla hän löytää itselleen sopivan koulutuksen.
Raija Vahasalo
kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan pj
kasvatustieteen maisteri
