Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Verkostoblogit / Sivis­tys­po­li­tii­kan verkosto: Kunta- ja koulustra­te­giat, unel­ma­höt­töä vai lisä­pot­kua hyvin­voin­tiin?

Sivis­tys­po­li­tii­kan verkosto: Kunta- ja koulustra­te­giat, unel­ma­höt­töä vai lisä­pot­kua hyvin­voin­tiin?

Julkaistu:

Havah­duimme stra­te­gi­sen suun­nit­te­lun tärkey­teen tultuamme aika­naan kaupun­kiemme Jyväs­kylä (Marjo) ja Valkea­koski (Esko) luot­ta­mus­teh­tä­viin ja lisä­tes­sämme tietoa tahoil­lamme kaupun­ki­suun­nit­te­lusta. Suun­nit­te­lun moni­ta­hoi­suus ja mahdol­li­suu­det avasi­vat silmiämme.

Koska olemme taus­tal­tamme myös opet­ta­jia ja koulu­hal­lin­nos­ta­kin on koke­musta eri tavoin, havait­simme, että opetus­suun­ni­tel­milla ja kunta- tai kaupun­ki­stra­te­gioilla on yhteistä. Ne raken­ta­vat tule­vai­suutta. Opetus­suun­ni­tel­mat­kin ovat stra­te­gista suun­nit­te­lua. Molem­mat ovat ohjaa­via ja velvoit­ta­vat päät­tä­jiä ja viran­hal­ti­joita.

Stra­te­giat johta­vat kehit­tä­mi­seen

Stra­te­gioissa lähde­tään liik­keelle usein isosta tule­vai­suu­den visiosta ja pure­taan sitä pienem­piin päämää­riin sekä edel­leen tavoit­tei­siin ja toimen­pi­tei­siin. Niitä toteu­tamme sitten asuk­kai­den hyvin­voin­nin parhaaksi. Kouluissa raken­namme oppi­lai­den ja opis­ke­li­joi­den hyvää oppi­mista ja hyvin­voin­tia. Kunnissa ja kaupun­geissa kasva­tamme elin­voi­maa ja asuk­kai­den hyvin­voin­tia.

Vaikut­ta­ja­ryh­missä olisi poten­ti­aa­lia

Me, Marjo ja Esko, olemme olleet kokoo­muk­sen perus­o­pe­tuk­sen vaikut­ta­ja­ryh­mien puheen­joh­ta­jina - alussa kovin­kin innos­tu­neena ja sitten arjen reali­teet­tei­hin pysäh­del­len.

Jos vaikut­ta­ja­ryh­mät – esim. perus­o­pe­tuk­sessa vajaa 100 asian­tun­ti­jaa – saatai­siin yksi­tuu­mai­sesti ja innos­tuen viemään asioita eteen­päin puolu­eessa, kunnissa, verkos­toissa ja oppi­lai­tok­sissa, olisi siinä sitä teke­mi­sen ja osaa­mi­sen pauhua, että oksat pois. Idea vaikut­ta­ja­ryh­mistä oli verra­ton ja on sitä edel­leen - ei aivan talkoo­työ­tä­kään, mutta vahvasti sinne päin.

Vaikut­ta­mi­sen pulma ei ole vaikut­ta­ja­ryh­män tai -ryhmien henki­nen kapa­si­teetti, vaan kannus­ti­met, jotka laukai­se­vat yhtei­sen tahto­ti­lan ponnis­te­le­maan, vaikut­ta­maan ja jalos­ta­maan ”tuot­teita” määrä­tie­toi­sesti.
Koska vaikut­ta­ja­ryh­millä ei ole viral­lista asemaa, tulisi niiden kehit­tä­mi­si­deoi­den olla sakeassa ideoi­den maail­massa jopa yliver­tai­sia, koukut­ta­via, jotta ne saisi­vat jalan­si­jaa. Yksi tapa toimia voisi olla sekin, että viral­li­sor­ga­ni­saa­tio tarjoaa verkos­toille syöt­teitä (toimek­sian­toja), mielek­käitä sellai­sia, jolloin verkos­tot jalos­ta­vat ja konkre­ti­soi­vat niitä edel­leen.

Ei riitä, että olemme laulu­kuo­rossa: ”home­kou­lut alas ja uutta tilalle” tai ”syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­syyn pitäisi saada tukku lisää rahaa” tai ”koulua tulisi kehit­tää toimin­nal­li­sem­maksi, erilai­suutta parem­min huomioon otta­vaksi” tai ”digi­ta­li­saa­tio olisi saatava heti palve­le­maan koulun arkea.” Ei! Se olisi ”joka­päi­väistä jargo­niaa”, vaik­ka­kin tarpeil­taan kipeää todel­li­suutta!

Uutta visiota kohti?

Olisiko opetus­hen­ki­lös­tön työtä kehi­tet­tävä sitten tiede­pe­rus­tai­sem­maksi? Kyllä ja ei, mutta sekään ei sytytä. Uuden pitäisi innos­taa kuin perus­kou­lun tulo aika­naan. Se into­mieli vei massat 1970-luvulla mennes­sään – polii­tik­koja, tutki­joita ja opet­ta­jia jne. Suomelle kehkey­tyi yksi uusi menes­tys­ta­rina. PISA-tulok­set kiiri­vät­kin melko pian ympäri maail­maa. Nokia jatkoi tari­naa.

Entäpä jos haki­simme voimaa mennei­syy­destä. Mitä annet­ta­vaa perus­kou­lulle olisi tarjolla, nyt anno domini 2018, Pesta­lozzilla, Come­niuk­sella, Stei­ne­rilla, Montes­so­rilla tai vaik­kapa Aukusti Salolla – miksei Matti Kosken­nie­mellä ja Kari Uusi­ky­lällä. Kyllä ja ei, taas­kin.

Tarvetta isoon uusiu­tu­mi­seen toki on. Esimer­kiksi vuoden 2017 koulu­tus­vai­kut­taja profes­sori Jouni Väli­järvi muovai­lisi perus­kou­lun uusiksi: ”Tähän saakka on tarjottu kaikille sama paketti, mutta tulok­set ovat olleet erilai­sia.” Uudis­ta­mi­sen tarpeista on kerto­nut myös Pasi Sahl­berg. Nyt lasten ja nuor­ten maailma on läpeensä toinen kuin 1970-80 -luvuilla.

Entäpä löytyi­sikö ”timan­tiksi” hiou­tu­neita omape­räi­siä ja ”kummal­li­sia­kin” ajatuk­sia esit­tä­viä kasva­tusa­jat­te­li­joita keskuu­des­tamme? Voisiko verkos­tomme kertoa heistä sisä­pii­ri­tie­tona? Järjen ääni on usein hiljai­nen – varmaan­kin – mutta keskin­ker­tai­suu­den pinta­kuohu jyrää kaik­kialla. Se hallit­see liikaa somea ja vies­tin­nän maail­maa. Ajan hekti­nen henki voi myös sammut­taa luovaa into­mieltä.

Eikö sitten riitä, että kunnat ja oppi­lai­tok­set hoita­vat laki­sää­tei­set tehtä­vänsä? Ei, haluamme parem­paa. Johta­jat, älkääpä estäkö luovia opet­ta­jianne toteut­ta­masta ”ville­jä­kään” ideoi­tansa, kunhan eivät riko lakia. Onhan meillä peda­go­gi­nen vapaus! Ideoi­den esit­tä­jiä saisi olla enem­män, heidän tyrmää­ji­ään taas vähem­män.

Moni­kaan kunta­lai­nen ei vält­tä­mättä tiedä, mitä kaik­kea koti­kunta tai -kaupunki tekee hänen hyvin­voin­tinsa eteen. Usein­kin tämä kirkas­tuu vasta sitten, kun palve­luille on tarve. Kun sivis­tys­pal­ve­lu­jen rooli vahvis­tuu kunnissa maakun­ta­hal­lin­non uudis­tuessa, voisiko se avata jotain uutta sivis­tys­val­tiomme kuvan kirkas­ta­mi­seen?

Kunnat avai­na­se­massa asuk­kai­densa hyvin­voin­nista

Suomessa oli kuntia vuonna 1955 vielä 547, mutta vuonna 2017 niitä oli enää 311 (VM 2018). Julkis­hal­lin­non palve­luista kuntien palve­lut ovat siis kansa­lai­sia lähellä ja katta­via. Moni kansa­lai­nen saa palve­lunsa varhais­kas­va­tuk­sesta toisen asteen koulu­tuk­seen koti­kun­tansa järjes­tä­mänä. Ei siis ole lain­kaan yhden­te­ke­vää, mitä ja miten kunnissa tehdään.

Sytyt­täi­sikö palve­lu­jen laadun paran­ta­mi­nen – yksi­lö­ta­solla on aina­kin laatu­työn huip­puja, on myös huip­pu­kou­luja – aivan usko­mat­to­mia (nimi­mer­kit: tietoa on). Elämä on kuiten­kin raadol­lista - talous­ku­ri­muk­sessa eräs oppi­lai­tos irti­sa­noi opet­ta­jan, joka oli valloit­ta­nut taidoil­laan opis­ke­li­joit­ten sydä­met, totaa­li­sesti! Jospa moinen olisi vain yksit­täis­ta­paus – toki sekin liikaa.

Kunta­lain (410/​2015, 1 §) mukaan kunnat edis­tä­vät mm. asuk­kai­densa hyvin­voin­tia ja järjes­tä­vät asuk­kail­leen niitä koske­vat palve­lut. Stra­te­giat ovat niitä toimeen­pan­taessa avai­na­se­massa. Tuiki harvoin perus­o­pe­tus ”pääsee” kuiten­kaan tarpei­neen kunta- tai kaupun­ki­stra­te­gioi­hin. Miksi­hän?

Kun kunta­työssä puhumme missiosta (nyky­teh­tä­vät), visiosta (päämää­rät) ja stra­te­giasta (suun­ni­tel­mat päämää­rän saavut­ta­mi­seksi), olemme kunta­työn ytimessä. Useim­mat kunnis­tamme laati­vat juuri nyt stra­te­gioita tai päivit­tä­vät niitä tai ovat saaneet sellai­sen vasta uudis­tet­tua.

Vaikut­ta­mis­ha­lui­sille löytyy aina väylä pöyhiä, vies­ti­tellä, ottaa kantaa ja puhua, mutta entäpä suuri enem­mistö, massat – eivät­hän ne jätä juuri piir­toa­kaan ajatuk­sis­taan kunta­stra­te­gioi­hin – vali­tet­ta­vasti ei aina opetus­suun­ni­tel­miin­kaan? Rohke­nemme väit­tää: Opet­ta­jat eivät vaikuta kunta­stra­te­gioi­hin juuri miten­kään! Ei suuta­rin tarvitse pysyä lestis­sään – vaikut­taa saa ja pitää­kin.

Huono vaikut­taja tinkaa, tois­taa samaa levyä, osoit­taa vasta­puo­len hieman ”tyhmäksi” - jopa nolaa. Hyvä vaikut­taja mark­ki­noi ja antaa tilaa vasta­puo­lelle ja arvos­taa heitä.

Muutok­set ovat uudis­tu­mi­sen saumoja

Suoma­lais­ten hyvin­vointi on kehit­ty­nyt myön­tei­seen suun­taan, mutta väes­tö­ryh­mien väli­set hyvin­voin­tie­rot ovat kasva­neet. Palve­lut kasau­tu­vat kaupun­ki­kes­kuk­siin. Väes­töl­li­nen pain­opiste on siir­ty­mässä etelään. Löytyi­sikö muutok­sista kansal­li­sesti tuoreita ainek­sia perus­o­pe­tuk­sen kehit­tä­mi­seksi ja tai laajem­min­kin hyvin­voin­timme raken­nus­puiksi?

Tutki­muk­set kerto­vat, että vanhem­mat voivat lait­taa lapsensa Suomessa mihin kouluun hyvänsä, koska opetus on hyvää kaik­kialla. Näin on hyvä myös tasa-arvon kannalta! Pidäm­me­hän kuiten­kin kiinni korkea­ta­soi­sesta opet­ta­jan­kou­lu­tuk­sesta, täyden­nys­kou­lu­tuk­sen jatku­mosta läpi työuran, opet­ta­jiksi pyrki­vien sisäi­sestä kutsu­muk­sesta alalle sekä ennen kaik­kea hengen palosta vaikut­taa ja uudis­taa.

Haas­tamme luki­jat pohti­maan perus­o­pe­tuk­sen kehit­tä­mistä julki­sesti – ei niin­kään pikku sirpa­leita liimail­len, vaan aivan uuden­laista ilmettä, visiota, perus­o­pe­tuk­selle hakien. Emme ole huonolla asialla, kyse on myös tule­vai­suu­den Suomi-kuvasta maail­malla.

Kirjoit­ta­jat: Esko Korkea­koski ja Marjo Pakka
Kokoo­muk­sen sivis­tys­po­li­tii­kan verkosto, perus­o­pe­tuk­sen vaikut­ta­ja­ryhmä

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

14.6.2023

Koko­muus­mep­pien kolme täkyä parla­men­tin loppu­kau­teen

Euroo­pan parla­men­tin istun­to­kausi on kään­ty­mässä pian loppusuo­ralle. Viisi­vuo­ti­sen kauden aikana on ehti­nyt tapah­tua paljon, ja usein rutii­nin­omai­selta sekä puudut­ta­valta näyt­tävä lain­sää­dän­tö­työ on ollut hyvin poik­keuk­sel­lista tällä kaudella. Prio­ri­teet­teja on laitettu uusiksi esimer­kiksi koro­na­pan­de­mian, Venä­jän aloit­ta­man hyök­käys­so­dan sekä siitä seuran­neen ener­gia­krii­sin seurauk­sena. Viimeistä vuotta Euroo­pan parla­men­tissa leimaa­vat näiden ohella ja näistä johtuen erityi­sesti Ukrai­nan tilanne sekä talous- ja oikeus­val­tio­ky­sy­myk­set.

11.11.2022

Liikun­nan ja kuntou­tuk­sen edis­tä­mi­nen pain­opis­teeksi

Kokoo­muk­sen senio­ri­foo­ru­min blogi­kir­joi­tus /​​ Sari Sarko­maa Liik­ku­mat­to­muus romah­dut­taa nopeasti ihmi­sen toimin­ta­ky­vyn ja elämän­laa­dun. Ikäih­mis­ten liik­ku­mis­ky­vyn ongel­mista kaksi kolmas­osaa johtuu liikun­nan

28.9.2022

Unka­rin raha­ha­nat katkolla

Eurooppa-verkos­­ton “Miet­teitä Brys­se­lin ytimestä” -blogi­sar­jan teksti Euroo­pan unio­nin uskot­ta­vuus on koetuk­sella, kun Unkari edel­leen haas­taa toimin­nal­laan unio­nin demo­kra­tian perus­ar­voja. Stras­bour­gin

Skip to content