Sivistyspolitiikan verkosto: korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 – ylätasolta jalkautukseen pikamarssilla

Helsingin yliopiston juhlasali 1919

Kokoomuksen sivistyspolitiikan verkoston blogi

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkistama korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 julkaistiin muutama viikko sitten ja sitä on käsitelty asiaan vihkiytyneiden parissa antaumuksella. Kantaa visioon ovat muodossa tai toisessa ottaneet niin UNIFI ja Arene kuin Ekonomit, SYL, SAMOK, Suomen Yrittäjät, ja moni muukin organisaatio Suomessa.

Kokoomuksen sivistyspolitiikan verkoston alla toimivasta korkeakoulutuksen vaikuttajaryhmästä käsin tarkasteltuna Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 sisältää paljon hyvää, mutta jättää myös paljon toivottavaa vision jalkautussuunnitelmaan. Sivistyspuolueen näkökulmasta on pakko alleviivata panostuksia elinikäiseen oppimiseen ja suomalaisen koulutustason nostoon sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan investointeihin. Visio suomalaisten korkeakoulujen muodostamasta tasapainoisesta oppimis-, tutkimus- ja innovaatioverkostosta on perusteltu ja kannatettava.

Vision selvästi tärkein anti suomalaiselle korkeakoulutukselle on keskustelun raamittaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on opetusministerin johdolla muodostanut suomalaiselle korkeakoulutukselle hyvin laaja-alaisesti valmistellun vision, joka asettaa tavoitteita ja samalla rajaa tulevaa poliittista keskustelua, puhumattakaan eri intressiryhmien vaikuttamispainotuksista. Tämä läpinäkyvyys on suomalaisen demokratian ja päätöksenteon kannalta keskeinen arvo.

Vision suurin haaste on kuitenkin tietynlainen jämähtäminen strategiselle ylätasolle. Kunnianhimon puutteesta visiota ei voi syyttää, mutta jalkautussuunnitelman laatiminen tulee olemaan melkoinen savotta, mikäli se tehdään läpinäkyvästi eikä virkamiestyönä tai poliittisena valmisteluna kabineteissa. Erityisen tärkeää olisi tarkentaa kirjauksia elinikäisestä oppimisesta, eikä globaalien megatrendien, kuten työn globaalin murroksen tai digitalisaation, asettamien haasteiden ratkaisuja kannata jättää avoimiksi.

Koko väestön osaamispääoman kasvattaminen on vision selkeästi konkreettisin lupaus, ja tähän lupaukseen on helppo yhtyä. Pienen maan etu on korkea kouluttautumisen taso, sillä alkutuotannolla ei BKT pysy korkealla ja hyvinvointivaltion laskua makseta – on kyettävä innovoimaan uutta ja erikoistumaan niin palvelu- kuin tuotantopuolella. Myös globaalit megatrendit tukevat ajatusta koulutustason nostamisesta, mutta herättävät jälleen kerran kysymyksen korkeakoulutuksen massifikaatioon liittyvien ongelmien ratkaisusta. Aloituspaikkamäärät eivät nykyisellään riitä tavoitteen täyttämiseen, mutta uudet aloituspaikat maksavat – miten kunnianhimoinen visio aiotaan rahoittaa vuoteen 2030 mennessä? Tiekarttaan olisi syytä kirjata ylös myös keinoja rahoituksen varmistamiseksi, ellei ratkaisuna ole suomalaisten kouluttaminen muualla Euroopassa.

Tiekartta vision toteuttamiseen tarvitaan nopeasti. Toivottavaa on, että ne tahot, jotka osallistuivat alkuperäisen vision laatimiseen, olisivat aktiivisesti mukana myös lopullisen tiekartan laadinnassa. Vain siten voidaan lopulta toteuttaa OKM:n korkeakouluvisio ja kehittää suomalaisille parasta korkeakoulujärjestelmää.

Sivistyspolitiikan verkoston korkeakoulutuksen vaikuttajaryhmä

Kuva: Eric Sundström / Helsingin kaupunginmuseo, Promootioakti, yliopiston juhlasali. Itsenäisen Suomen ensimmäiset maisterinvihkiäiset tapahtuivat 31.5.1919.