Lissabon, innovaatiot ja liikkuvuus

Koulutuksella on vankka rooli Lissabonin strategiassa

Tämän vuosikymmenen alkupuolelta EU:n koulutuspoliittista yhteistyötä on raamittanut Koulutus 2010 -työohjelma, joka on koulutussektorin panos Lissabonin strategiaan. Ohjelmassa on asetettu Euroopan koulutusjärjestelmille yhteiset tavoitteet, joiden toteutumista seurataan vertailuarvojen ja indikaattoreiden avulla. Saavutetuista tuloksista ja tulevaisuuden haasteista raportoidaan joka toinen vuosi. Ohjelmassa on myös tärkeä rooli jäsenmaiden vertaisoppimishankkeilla, joissa vaihdetaan kokemuksia hyvistä käytännöistä

Koulutus 2010 -työohjelma on jäntevöittänyt EU:n koulutuspoliittista yhteistyötä. Ohjelman kautta on voitu nostaa esille myös jäsenmaiden koulutusjärjestelmien kipupisteitä ja kehittämiskohteita: EU:ssa liki 15 % nuorista jättää koulunkäynnin peruskoulun jälkeen. Viidennes peruskoulunsa päättävästä ikäluokasta ei omaa riittäviä perustaitoja ja ei esimerkiksi osaa lukea kunnolla tai ymmärrä lukemaansa. Vain 77 % 20-24 -vuotiasta on suorittanut toisen asteen tutkinnon. Aikuisten osallistuminen elinikäiseen oppimiseen on monissa EU-maissa alhaisella tasolla.

Suomi on koulutusvertailuissa Euroopan ja maailman kärjessä mutta EU:n tasolla ja monissa jäsenmaissa maissa tilanne ei näytä yhtä hyvältä. Onkin tärkeää jatkaa monipuolisen tutkimuksen ja vertailujen hyödyntämistä EU:n koulutuspoliittisen päätöksenteon ja keskeisten haasteiden identifioinnin tukena.

Vahvistuva innovaatioyhteistyö

Euroopan komissio teki viime syksynä ehdotuksen Euroopan teknologiainstituutin (EIT) perustamisesta. Ehdotus on johdonmukaista jatkoa korkeakoulutuksen uudistamisesta käydylle keskustelulle. Nimestään huolimatta teknologiainstituutilla ei olisi fyysistä sijaintipaikkaa vaan se muodostuisi jäsenmaissa toimivien korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten verkostoista – osaamis- ja innovaatioyhteisöistä. Nämä innovaatiotoimintaan keskittyvät yhteisöt voisivat järjestää muun muassa maisterin ja tohtorin tutkintoon johtavaa koulutusta. Jäsenmaiden yliopistot myöntäisivät kuitenkin tutkinnot ja mahdolliset yhteistutkinnot.

Teknologiainstituutin kuuluvat yhteisöt valittaisiin avoimen kilpailun perusteella. Autonomiset osaamis- ja innovaatioyhteisöt määrittelisivät itse toimintatapansa, oikeudellisen asemansa ja hallintonsa emo-EIT:n kanssa tehtävän sopimuksen puitteissa. Rakenne muistuttaa kotimaisia strategisia huippuosaamisen keskittymiä (SHOK) maisterikoulutuksella vahvistettuna.

Teknologiainstituuttia koskeva asetus on määrä hyväksyä vuoden 2007 loppuun mennessä. Hallintoneuvosto, johtaja ja keskushallinnon ensimmäiset työntekijät voitaisiin nimittää ensi vuoden alkupuolella. Suomalaiset yliopistot, tutkimuslaitokset ja yritykset ovat viime vuosikymmeninä tiivistäneet yhteistyötään. Yhteistyöhön tottuneille suomalaistoimijoille EIT toisi uusia mahdollisuuksia laajentaa toimintaa eurooppalaisella tasolla.

Liikkuvuus on yhteistyön peruspilari

Euroopan Unionin koulutuspolitiikan näkyvin ja kansalaisia konkreettisesti koskeva Elinikäisen oppimisen ohjelma käynnistyi tämän vuoden alussa. Vuosina 2007-13 ohjelman kautta suunnataan noin 7 miljardia euroa opiskelijoiden, oppilaiden ja opettajien liikkuvuuteen sekä eurooppalaisten oppilaitosten kehittämiseen.

Elinikäisen oppimisen ohjelman edeltäjillä Sokrates- ja Leonardo da Vinci -ohjelmilla on ollut suuri merkitys suomalaisten oppilaitosten kansainvälistymisessä. Esimerkiksi viime lukuvuonna Sokrates-ohjelman kautta rahoitettiin miltei 4000 Suomesta lähtevää ja miltei 6000 Suomeen saapuvaa korkeakouluopiskelijaa sekä yli 1000 suomalaisen korkeakouluopettajan vaihdot. Leonardo da Vinci -ohjelmasta rahoitettiin viime vuonna liki 1000 ammatillisessa koulutuksessa olevan vaihto ja lähes 400 ammatillisen koulutuksen opettajan vaihto. Henkilövaihtojen lisäksi ohjelmien kautta tuetaan useita eurooppalaisia koulutuksen kehittämishankkeita.

Huolimatta menestyksellisestä osallistumisestamme EU-koulutusohjelmiin suomalaisten korkeakoulujen ulkomaisten opiskelijoiden määrä on vielä suhteellisen vaatimattomalla tasolla. Vuonna 2003 Korkea-asteen perusopiskelijoistamme vain 2,5 % oli ulkomaalaisia. OECD-maiden vastaava keskiarvo oli 6,4 % ja Ruotsissa yllettiin 8,5 %:n tasolle. Suomessa tohtorin tutkintoa suorittavien ulkomaalaisten määrä oli samana ajankohtana 5,6 % kun OECD-maiden keskiarvo oli 13,7 %.

Eurooppalaista liikkuvuutta tukee myös eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF). Se muodostuu kahdeksasta oppijan taitoja, tietoja ja osaamista ? hänen oppimistuloksiaan ? kuvaavasta viitetasosta riippumatta siitä, missä järjestelmässä tutkinto on suoritettu. Viitetasot eivät siis painota opintojen pituutta tai oppilaitostyyppiä. EQF:n kahdeksan viitetasoa kattavat koko tutkintojen kirjon oppivelvollisuuskoulutuksen päättymisestä korkeimpaan akateemisen ja ammatillisen koulutuksen tasoon. Viitekehystä koskevasta suosituksesta päästäneen yhteisymmärrykseen tämän vuoden loppupuolella.

Kasvua ja työllisyyttä painottavassa Lissabonin strategiassa koulutuksella on keskeinen rooli. Ikäluokkien pienentyessä työvoimasta on tulossa niukempi resurssi, joten on yhä tärkeämpää pitää aikuisten osaamistasoa yllä ja varmistaa työmarkkinoille tulevien nuorten hyvä koulutustaso. Maailmanluokan osaaminen, tutkimus ja innovaatiotoiminta ovat kilpailukykymme avainedellytyksiä. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa meidän tulee aktiivisesti hyödyntää EU:n toimia ja uusia aloitteita kaikilla koulutuksen tasoilla.

Jari Jokinen
Erityisasiantuntija, Suomen pysyvä edustusto Euroopan Unionissa
Kirjoittaja on puoluepoliittisesti sitoutumaton.


Kuvat