Kunta- ja kaupunkipolitiikan verkosto: puhutaanko kaupungeista vieläkään riittävästi?

Hevosvetoinen lumiaura Kaivopuistossa vuonna 1907

Kokoomuksen kunta- ja kaupunkipolitiikan verkoston blogi

Suomi kaupungistuu kiihtyvällä tahdilla, viimeisen 25 vuoden aikana kaupunkialueet ovat kasvaneet noin 650 000 henkilöllä. Oletettavaa on, että tämä jatkuu kiihtyvässä tahdissa tulevina vuosikymmeninä. VTT:n julkaiseman Asuntotuotantotarve 2040 -tutkimuksen mukaan Suomeen tulee rakentaa noin 35 000 asuntoa vuosittain, yhteensä 760 000 asuntoa vuoteen 2040 mennessä, jotta kaupungistumisen haasteeseen olisi mahdollista vastata.

Globaali kehitys määrittää Suomen kehitystä ja kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Suomi kulkee itseasiassa jälkijunassa. Maailman väestöstä yli puolet asuu kaupungeissa, ja määrä kasvaa edelleen. Globaalissa taloudessa kilpailua ei käydä kansakuntien, vaan kaupunkiseutujen kesken.

Talouden dynamiikkaa ja työllisyyttä onkin nykyään olennaisempaa tarkastella kaupunkiseutujen kuin esimerkiksi kansallisvaltioiden välillä.

Kaupunkiseutujen kehitys on avainasemassa Suomen menestyksessä. Uudet työpaikat syntyvät tulevaisuudessa kaupunkeihin ja kaupunkiseuduille. Vuosina 2000–2012 koko maan uusista työpaikoista noin 90 prosenttia uusista työpaikoista syntyi kymmenen suurimman kaupungin alueelle. Kehityssuunta on vääjäämätön.

Valtion ja kaupunkien tiiviimpää yhteistyötä

Asuntotarjontaa pitää olla kaupunkiseudulla riittävästi, jotta kasvavaan väkimäärään voidaan vastata. Tämä tarkoittaa erityisesti kaavoitusprosessien nopeuttamista. Suomalaiset kaupungit ovat eurooppalaisessa mittakaavassa väljään rakennettuja, joten täydennyskaavoittamiseen pitää panostaa, jotta saadaan aikaan tiiviimpää kaupunkirakennetta.

Valtion pitää keksiä keinoja, jotta kuntien kaavoitusprosesseja saadaan vauhditettua. Erityisesti turhista kaavavalituksista olisi päästävä eroon ja niiden kohdalla pitäisi voida edetä nopeammassa menettelyssä. Tämä olisi järkevää, koska kaupunkisuunnittelun näkökulmasta joskus aivan täysin selvät ja kaupunkilaisten kannalta tärkeät rakennushankkeet viivästyvät valitusten takia kohtuuttomasti. Demokratian näkökulmasta valitusoikeutta ei pidä rajoittaa, mutta nykyään nämä kiusavalitukset työllistävät vain oikeusasteita ja hidastavat kaupunkien kehitystä. Samalla pitää ottaa käyttöön uusia keinoja asuntotuotannossa, koska tarvitaan monipuolisia asumisratkaisuja entistä monipuolisimpiin tarpeisiin.

Liikenneinvestoinneilla vauhtia asuntotuotantoon

Joukkoliikenneratkaisuissa pitää olla ennakkoluuloton, koska asumisen saavutettavuus on työpaikkojen, työllisyyden sekä asumisviihtyvyyden näkökulmasta olennaista. Valtion ja suurimpien kaupunkien pitää satsata erityisesti joukkoliikenneinvestointeihin, jotta asuntoja syntyisi. Järkevät ja kauaskantoiset investoinnit hyödyttävät hyvin suunniteltuina myös olemassa olevia asuinalueita. Monet hankkeet vaativat luonnollisesti kaupunkien ja valtion tiiviimpää yhteistyötä. Suurten kaupunkien pitää hyödyntää toistensa tietotaitoa uusissa hankkeissa.

Kaupungistuminen on niin merkittävä trendi, että asuntotuotannon lisäämistä tarvitaan väistämättä. Työelämä muuttuu digitalisaation myötä, joten asumismuotojen pitää muuttua myös näiden tarpeiden mukaan. Varsinkin nuoremmat sukupolvet kaipaavat helppoutta ja vapautta vaihtaa asuinpaikkaa nopeastikin uusien mahdollisuuksien myötä. Vuokra-asumisen merkitys tulee kaupungistumisen myötä kasvamaan, koska työvoiman liikkumisen näkökulmasta vuokra-asuminen on joustava tapa vaihtaa kotia tarpeen mukaan.

Uudet työpaikat syntyvät kaupungeissa. Vetovastuu talouden kehityksestä on entistä enemmän kaupunkiseutujen vastuulla. Kaikkien mittareiden mukaan väestömäärän ja -tiheyden lisääntyminen vaikuttaa positiivisesti tuottavuuteen. Vain menestyvät kaupungit takaavat koko Suomen menestyksen tulevaisuudessa.

Kaupungistuminen pitää ottaa politiikan tekemisen ydinalueeksi ja suomalaisen politiikan ajattelumalliksi. Se on koko Suomen etu. Vain menestyvät kaupungit takaavat tulevaisuudessa elinvoimaisen maaseudun.

Tuomas Viljamaa
VTM, kokoomuksen kunta- ja kaupunkipolitiikan verkoston puheenjohtaja

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Signe Brander, 1907