Kokoomuksen ympäristö­verkoston kolumni: Energiaunionin raamit hahmottuvat

Vaikka Euroopan iso riippuvuus tuontienergiasta on ollut pitkään tiedossa, uutta puhtia omavaraisuuden kasvattaminen on saanut Ukrainan-kriisin seurauksena. Venäjä-riippuvuudesta halutaan eroon. Jos tätä ennen EU:n energiapolitiikka oli viime vuodet pääasiassa ilmastopolitiikkaa, nyt energiavarmuus on noussut ykkösaiheeksi.

Eivätkä ne ole toisilleen vastakkaiset tavoitteet – päinvastoin. Mitä puhtaampaa ja vähähiilisempää energiaa kykenemme itse Euroopassa tuottamaan, sitä turvallisempaa se on myös energiavarmuuden näkökulmasta.

Helmikuun lopussa komissio julkisti ja esitteli EU-parlamentille oman linjapaperinsa energiaunioniksi. Energiaunionin raamit muodostuvat viidestä eri osa-alueesta: Energiaturvallisuudesta ja jäsenmaiden välisestä solidaarisuudesta, toimivasta energian sisämarkkinasta, energiatehokkuudesta, vähähiilisestä taloudesta sekä energia-alan innovaatioista ja tutkimuksesta. Näiden teemojen konkreettiseen edistämiseen liittyviä lainsäädäntö- ja rahoitushankkeita on pian odotettavissa, sillä energiaunioni on nostettu yhdeksi Junckerin komission vuoden 2015 kärkihankkeeksi.

Ja aivan syystäkin, sillä Eurooppa tuo ulkopuolelta 53 prosenttia omasta energiastaan. Erityisen ongelmallinen tilanne on energiariippuvuuden kannalta kaasulla, sillä kaasuputki tulee moneen Euroopan maahan vain yhdestä suunnasta – Venäjältä. Siksi energiaunionissa yksi tärkeimmistä tavoitteista onkin päästä eroon energiasaarekkeista – eli varmistaa tarpeellisilla putki- ja sähköverkkoinvestoinneilla se, että yksikään EU-maa ei voi jäädä energiamottiin.

Jos osakin tuontienergiasta voitaisiin korvata omalla tuotannolla, olisi sillä iso merkitys Euroopan taloudelle. Nyt maksamme tuontienergiasta vuosittain noin 400 miljardin euron laskun – EU:n ulkopuolelle. Heikko omavaraisuus näkyy myös hinnoissa; Euroopassa sähkön hinta asiakkaille on 40 prosenttia suurempi, ja kaasun hinta jopa kolme, neljä kertaa suurempi kuin Yhdysvalloissa. Tämä ei ainakaan paranna eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla.

Energiaunionin vahvistaminen ja omavaraisuuden kasvattaminen ovat tärkeitä tavoitteita. Samalla on pidettävä huoli siitä, että jatkossakin jokainen jäsenmaa saa itse päättää oman ”energiamixinsä”, eli sen mistä eri vaihtoehdoista energiantuotantonsa kokoaa. Tämä on myös komission näkemys.

Energia- ja ilmastokysymykset ovat kietoutuneet toisiinsa tavalla, jota politiikassa ei ole aina tunnustettu. Energiaunionin raameissa nostetaan esiin Euroopan unionin rooli globaalina keskustelijana ilmastonmuutokseen ja ympäristönsuojeluun liittyen. On hyvä, että energiaa ja ympäristöä ei tarkastella enää erillisistä poteroista. Kasvua on mahdollista luoda ja pitää luoda kestävällä tavalla, innovaatioita ja energiatehokkaampaa yhteiskuntaa kehittäen.

Henna Virkkunen
Europarlamentaarikko