Kauhis­tut­taa. Pienen pieniä muovi­ros­kia on havaittu tule­van vesi­joh­to­ve­den mukana kotiemme vesi­ha­noista. Tutki­jat levit­te­le­vät käsi­ään, sillä muovin vaiku­tuk­sista elimis­tössä ei ole vielä tutki­mus­tie­toa. Kukaan ei siis tiedä, mitä ongel­masta seuraa. Luul­ta­vasti ei aina­kaan mitään hyvää.

Keskus­telu vesis­tö­jen roskaan­tu­mi­sesta ja erityi­sesti muovi­ros­kan aiheut­ta­masta ongel­masta on nous­sut seuraa­valle asteelle vesi­joh­to­ve­sistä löydet­ty­jen muovi­par­tik­ke­lei­den johdosta. Ympä­ris­tö­on­gelma kosket­taa nyt jokaista meistä omakoh­tai­sesti.

Kosme­tii­kan mikro­muo­vit ovat hyvä esimerkki siitä, miten yllät­tä­vissä paikoissa muovia voidaan käyt­tää. Muovi­par­tik­ke­leita on havaittu irtoa­van myös esimer­kiksi teks­tii­leistä, auto­jen renkaista, tiepin­noit­teista, laivo­jen ja venei­den pohja­maa­leista ja teko­nur­mista.

Muovin runsasta käyt­töä selit­tää se, että mate­ri­aa­lina se on halpa, kestävä ja moni­käyt­töi­nen. Muovi­pak­kaus­ten avulla esimer­kiksi elin­tar­vi­ke­hy­gie­nia ja tuot­tei­den säily­vyys ovat paran­tu­neet, sekä myyn­nin ja jake­lun mahdol­li­suu­det laajen­tu­neet. Muovi on mahdol­lis­ta­nut ihmi­sen toimin­taa helpot­ta­vien tava­roi­den ja tuot­tei­den tulon niin rikkai­den, kuin köyhem­pien­kin ulot­tu­ville.

Muovin keskei­sin ongelma on sen lyhyt käyt­töikä suhteessa pitkään hajoa­mi­sai­kaan. Esimer­kiksi muovi­kas­sin hajoa­mi­nen kestää eräi­den arvioi­den mukaan jopa satoja vuosia, kun sen keski­mää­räi­nen käyt­töikä on vain 25 minuut­tia. Luon­toon ja esimer­kiksi maail­man meriin pääty­vän muovi­ros­kan määrä on hälyt­tävä.

Muovin halpa hinta aiheut­taa sen, että muovi­tuote on helppo hylätä. Vähäi­nen arvos­tuk­semme (raaka-ainetta ja ympä­ris­töämme kohtaan) on oikeas­taan muovi­ros­ka­vuo­ren perim­mäi­nen syy.

Euroo­pan komis­sion hiljat­tain esit­tä­mässä muovi­stra­te­giassa kannus­te­taan jäsen­maita lisää­mään muovin kier­rät­tä­mistä siten, että vuoteen 2030 mennessä kaikki EU-alueella käytet­tävä muovi olisi kier­rä­tet­tä­vää tai uudel­leen­käy­tet­tä­vää.

Komis­sion esitys perus­tuu vahvasti kier­to­ta­lous­mal­lin poten­ti­aa­lille. Tavoit­teena on kannus­taa jäsen­maita ymmär­tä­mään resurs­sien kier­toon sisäl­ty­vät mahdol­li­suu­det ja siten ohjata samalla ympä­ris­tön kannalta parem­paan toimin­ta­ta­paan. Tällä hetkellä vain vajaa kolman­nes EU-alueella synty­västä muovi­jät­teestä päätyy kier­rä­tyk­seen, joten tehos­ta­mi­selle tosi­aan on tarvetta.

Miten sitten kannus­tet­tai­siin kulut­ta­jia kier­rät­tä­mään? Kier­rä­ty­sas­teen nosta­mi­seksi muovin keräys­paik­koja tulisi aina­kin lisätä reip­paasti. Kier­rät­tä­mi­sen tulisi olla help­poa ja mahdol­lista jokai­selle.

Entä riit­tääkö pelkkä hyvä mieli kannus­ta­maan kulut­ta­jia kier­rät­tä­mään oikein? Miten saisimme jokai­sen ymmär­tä­mään, että jätteellä on arvoa, kun se päätyy oike­aan jäteas­ti­aan?

Suoma­lai­nen pant­ti­jär­jes­telmä on kier­rät­tä­mi­sen menes­tys­ta­rina. Ratkai­seva tekijä on pantin arvo, joka on sen verran suuri, ettei pulloja tai tölk­kejä haluta heit­tää roskiin tai luon­toon. Pant­ti­jär­jes­tel­mässä yli 90% muovi­pul­loista, tölkeistä ja lasi­pul­loista palau­tuu. Voisiko pant­ti­jär­jes­tel­män kaltaista ratkai­sua sovel­taa myös muihin koti­ta­louk­sien pakkauk­siin?

Mikro­muo­vien ja muovi­par­tik­ke­lei­den vähen­tä­mi­seksi muovin haitat tulisi tiedos­taa entistä parem­min sekä tuot­ta­jien että kulut­ta­jien parissa. Muovin käytön vähen­tä­mi­nen ylipäänsä on yksi tärkeä askel muovi­ros­kan vähen­tä­mi­seksi. Tähän suun­taan pitäisi rohkeam­min ohjata myös lain­sää­dän­nöllä. Vaih­toeh­toja muoville tulee­kin kehit­tää rohkeasti. Ekolo­gi­sem­pia pakkaus­ma­te­ri­aa­leja on jo kehit­teillä ja Suomi on tässä edel­lä­kä­vi­jöi­den joukossa.

Raaka-ainei­den riit­tä­vyy­den näkö­kul­masta tuot­tei­den eliniän piden­tä­mi­nen ja mate­ri­aa­lien kierto on avai­na­se­massa kaikessa suun­nit­te­lussa. Myös muovi­tuot­tei­den osalta suun­nit­te­lu­pro­ses­seja tulisi viedä reip­paasti eteen­päin esimer­kiksi pakkaus­ten kier­rä­tet­tä­vyy­den osalta. Erilais­ten muovi­laa­tu­jen sekoit­ta­mi­nen, sekä muovin ja muun mate­ri­aa­lin yhdis­tä­mi­nen heiken­tää kier­rä­tet­tä­vyyttä. Tämä tulisi ilman muuta huomioida jo tuot­teen suun­nit­te­lussa, jotta mate­ri­aa­lien kier­rä­ty­sas­tetta voidaan nostaa.

Suurim­mat kysy­myk­set liit­ty­vät kuiten­kin arvos­tuk­siimme ja siihen, millai­sia valin­toja ja toimia olemme arjes­samme valmiita teke­mään puhtaam­man elinym­pä­ris­tön puolesta. Pystym­mekö lopet­ta­maan kerta­käyt­tö­elä­män­ta­van ja lait­ta­maan kuriin resurs­sien haas­kaa­mi­sen ja ympä­ris­tön roskaan­tu­mi­sen?

Mistä sinä olisit arjes­sasi valmis luopu­maan puhtaam­man ja muovit­to­man elinym­pä­ris­tön saavut­ta­mi­seksi? Muovi­sista kerta­käyt­tö­as­tioista, turhista pakkaus­ma­te­ri­aa­leista, muovi­kas­seista tai mikro­muo­via sisäl­tä­vistä kosme­tiik­ka­tuot­teista?

Muovin hörp­pi­mi­sen luulisi vauh­dit­ta­van haluk­kuut­tamme ratkaista tämä ympä­ris­tö­on­gelma.

Ympä­ris­tö­ver­kos­ton puheen­joh­ta­jat,

Saara-Sofia Sirén (KTM)

Maija Uusi-Oukari (VTM)

Joona Haavisto (Insi­nööri, AMK)

Lisää sisältöä samassa kategoriassa