Kokoomuksen ympäristö­verkoston lokakuun kolumni: Rakentamisen sietämätön kestävyys

Rakennusten kestävyyden arviointi on taitolaji. Siitä ovat kiinnostuneita niin lainsäätäjät kuin vapaaehtoisten luokitusjärjestelmien markkinamiehet.

Vaikeusastetta kasvattavat rakennuksen pitkä elinkaari, sen osana toimivien rakennustuotteiden vaikutus teknisiin ja toiminnallisiin ominaisuuksiin, eri ympäristövaikutukset, turvallisuuden ja terveellisyyden eri näkökohdat sekä elinkaarikustannukset. Mitä ottaa mukaan, mitä jättää pois? Millä mitata ja lopulta arvioida ja luokitella?

Ekologisen kestävyyden ja terveellisyyden arvioinnin tulee olla läpinäkyvää ja standardeihin pohjautuvaa. Rakennusten elinkaariarviointiin on jo julkaistu EN-standardit, joihin jo useiden EU:n jäsenvaltioiden määräyksissä ja vapaaehtoisluokituksissa viitataan. Yhdenmukaistettuja standardeja laaditaan myös rakennustuotteiden päästöjen arviointiin. Rakennusten sisäilmastolle tiukat vaatimukset asettavan Sisäilmaluokitus 2008:n kriteereistä yhdessä, yli rajojemme arvostetussa M1-päästöluokituksessa on näin testattuna jo yli 2500 vähäpäästöistä tuotetta.

Energia- ja materiaalitehokkaita rakennuksia voidaan toteuttaa hyvin erilaisin materiaalivalinnoin ja rakenteellisin ratkaisuin. Tärkeintä on käyttää ja yhdistellä eri materiaaleja viisaasti hyödyntämällä kestävyyden kannalta parhaat ominaisuudet. Uusiutuvien ja uusiutumattomien materiaalien vastakkainasettelulle ei ole perusteita, eikä tuotteiden ”energiaintensiivisyyden” käyttämiselle minään kriteerinä. Entistä tarkemmin tulee huomioida myös terveellisyysnäkökohdat sekä materiaalien hyödynnettävyys jätteinä.

Rakentamisen kestävyyden parantamisessa fokuksessa ovat toimet, joilla nopeasti edistetään olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamista, terveellisyysvaatimuksista yhtään tinkimättä. Energiatuotannon päästöjen vähentämisen ohella ne ovat oleellisin tekijä pyrittäessä kiinteistö- ja rakennussektorin ympäristö- ja energiatavoitteiden nopeaan saavuttamiseen.

Rakennusmateriaalien valintaa ja rakenneratkaisuja pyritään ohjaamaan julkisella sääntelyllä. Mm. kaavamääräyksillä on jo nyt pyritty vaikuttamaan materiaalien käyttöön, kriteereinä usein perustelemattomat ympäristöargumentit. Eri materiaaleista toteuttavien ratkaisujen välillä ei kuitenkaan ole merkittäviä kestävyyden ja/tai ympäristövaikutusten eroja, kun tarkastellaan rakennuksen koko elinkaarta mukaan lukien käytönaikainen energiankulutus sekä huollon ja korjausten tarve. Myös todelliset elinkaarikustannukset tulisi aina huomioida.

Julkisissa hankinnoissa tulisi määrittää hankinnan kohteen ominaisuudet ja sitä koskevat tavoitteet, mutta jättää tarjoajien ratkaistavaksi parhaat toteutustavat lopputulokseen pääsemiseksi. Näin luodaan tilaa vapaalle kilpailulle, innovatiivisuudelle ja myös investoinneille. Tässäkin tarvitaan uskottavia rakentamisen kestävyyden arviointityökaluja.

 

Pekka Vuorinen
ympäristö- ja energiajohtaja
Rakennusteollisuus RT ry