Kokoomuksen senioriverkosto: Ikäsyrjinnästä eroon!

Meillä on Pohjois-Euroopassa tilaa pitää etäisyyttä toisiimme ja ehkä juuri siksi erilaisuuden sietäminen ottaa koville. Poikkeavien kiusaaminen alkaa päiväkodeista, jatkuu koulukiusaamisena ja päättyy ikäihmisten mitätöimiseen, jopa syyllistämiseen.

Nyt, kun eläkeikäisiä on jo noin 1,5 miljoonaa, puhutaan kestävyysvajeesta (fiscal sustainability), jolla tarkoitetaan passiivi-ikäisten aiheuttamaa palvelutarvetta, josta seuraa budjettien alijäämäisyys. Oikeilla asenteilla ja toimilla kestävyysvajeesta voisi kuitenkin tulla jopa kestävyystae!

Valtiovallan taholta syrjivää on palkansaajia ankarampi verotus. Eläketulon lisävero sekä hallituskauden alussa päätetty vain palkansaajia koskeva työtulovähennyksen laajennus ovat tästä esimerkkejä. Tavoitteemme on yhdenmukainen verotus palkansaajiin nähden. Mikäli verotukseen tehdään kevennyksiä, ne kuuluvat myös eläkeläisille.

Terveyspalveluissa eläkeläiset ovat eri asemassa työterveyspalveluja saavien kanssa. Työterveyshuollossa on aivan oikein periaatteena, että sairas työntekijä hoidetaan takaisin työelämään mahdollisimman pian. Eläkeikäisten kohtelu saattaa olla tylyä, vaikka juuri vanhusten lyhytkin liikunnan ja normaalin toiminnan estävä ”kremppakausi” saattaa viedä lopullisesti sängyn pohjalle. Siksi on huolestuttavaa, että sote-sovittelussa annettaisiin maakunnille aikaa kuuden kuukauden jonoihin, ennen kuin olisi toteutettava valinnanvapautta! Mitä nopeammin ihmiset saavat avun, sitä lyhyemmäksi jää kallis hoivavaihe kunkin kohdalla.

Kunnat ovat soten toteutuessa uudessa tilanteessa. Niiden tulee huolehtia ennaltaehkäisystä, kuten liikunnasta, kulttuuripalveluista, terveelliseen elämään tukemisesta, vaikka hyvän toiminnan hyöty valuu maakunnan kassaan. Asuminen, ympäristö ja liikenne ovat osa myös ikä-ihmisten elämää. Ainakin Helsingissä vanhukset kokevat syrjintää, kun erityisesti vihreät haluavat blokata palveluja tarjoavia kortteleita kokonaan autoilta huonosti liikkuvien ulottumattomiin.

Työpaikoilla arvostetaan kokemusta, mutta ei ikää! Suomalaisia vaivaa samankaltaisuuden ihannointi. Mieluusti kerrotaan valttina, että ”meillä on vain nuorta väkeä”. Mahtavaa, että on nuoria! Me ikäihmiset toivomme tietysti seuraaville sukupolville työpaikkoja ja mahdollisuuksia hyvään elämään. Mutta saattaisi olla rikkaus, jos työyhteisöissä olisi kaikenikäisiä osaajia. Monenlaisilla ominaisuuksilla syntyy hyvää jälkeä. Toisaalta tapana ja tavoitteenakin on ollut jäädä eläkkeelle huipulta, vaikka muussa tehtävässä voisi olla vielä paljon annettavaa.

Digisyrjintä kohdistuu moniin, joille kolmikymppisten insinöörien luoma tietokonekieli ei aukea. Olisi varmasti mahdollista luoda ymmärrettäviäkin ohjeita. On selvää, että sekä digi- että fyysisiin palveluihin ei ole pitkän päälle varaa, mutta pitää olla varaa auttaa kaikenikäisiä väliinputoajia.

Pahimmillaan ikäsyrjintä on aineettomissa asioissa ja ihmisten vuorovaikutuksessa. Monet vanhukset jännittävät lastensa reaktioita ja arkailevat tehdä itsenäisiä päätöksiä. Tutkimusten mukaan tärkeintä ihmiselle on kuitenkin säilyttää itsemääräämisoikeus mahdollisimman pitkään. Ihmisen ”pään yli” puhuminen on aina loukkaavaa.

Jos vanhemmat puhuvat lastensa kuullen omista vanhemmistaan epäkunnioittavasti, he suurella todennäköisyydellä kohtaavat aikanaan saman ilmapiirin. Siksi kierre olisi hyvä katkaista nyt kun isänmaamme aloitti jo toisen vuosisadan itsenäisenä kansakuntana.

Kirjoittajat:

Margit Hara
Eva-Riitta Siitonen