Vihreän kasvun haas­teessa voidaan onnis­tua vain, mikäli talou­den kasvun ja liial­li­sen ympä­ris­tö­ra­si­tuk­sen yhteys saadaan murret­tua. Suomessa on oltava valmiita otta­maan oppia myös maail­malta, kirjoit­taa kansan­edus­taja, ympä­ris­tö­ver­kos­ton puheen­joh­taja, Anne-Mari Viro­lai­nen.

Aurinko, vesi ja ravin­teet ovat yhdis­telmä, jonka jokai­nen koti­puu­tar­huri tietää teke­vän istu­tuk­sil­leen hyvää. Kevät ener­gi­soi ja antaa jälleen edel­ly­tyk­set kasvat­taa vartta, puhjeta kukkaan ja lopulta kantaa myös hedel­mää.

Hieman samat ainek­set taita­vat sopia ihmi­sil­le­kin: Valo, lämpö sekä hyvä juoma ja ruoka kirkas­ta­vat ajatuk­sia ja voimis­ta­vat kohtaa­maan kulloi­set­kin kasvun haas­teet.

Talou­den kasvat­ta­mi­sessa ja ns. vihreän kasvun luomi­sessa on myös pitkälti kyse luon­nossa tapah­tu­van kasvun jäljit­te­lystä. Kuten valtio­neu­vos­ton kans­lian vasti­kään julkai­se­massa rapor­tissa tode­taan, olen­naista on löytää sellai­set kasvun tavat, jotka eivät kuluta liiaksi ympä­ris­töä ja vie siten pohjaa tule­vai­suu­den hyvin­voin­nilta.

Mitä ?Vihreän kasvun mahdol­li­suu­det? sitten meille tarkoit­ta­vat? Ehdo­tuk­set on em. valtio­neu­vos­ton kans­lian rapor­tissa jaettu kuuteen eri osaan: 1) yhtei­sen tahto­ti­lan ja poliit­ti­sen sitou­tu­mi­sen luomi­seen, 2) yritys­ten vihreän kasvu­po­ten­ti­aa­lin ja kysyn­nän vahvis­ta­mi­seen, 3) vihrei­den pilot­tien mahdol­lis­ta­mi­seen koti- ja vien­ti­mark­ki­noille, 4) kansain­vä­lis­ten ja koti­mais­ten stra­te­gis­ten kump­pa­nuuk­sien solmi­mi­seen, 5) tuhlaa­vien järjes­tel­mien purka­mi­seen ja 6) jatku­van ja järjes­tel­mäl­li­sen vihreän oppi­mi­sen tuke­mi­seen.

Kasvu­ra­por­tin jälkeen julkis­tet­tiin myös valtio­neu­vos­ton selon­teko kansal­li­sesta ener­gia- ja ilmas­to­stra­te­giasta. Se perus­tuu olen­nai­sin osin yhtä­läi­seen ajat­te­luun. Meillä on vaati­muk­set ja toisaalta jatku­vat tavoit­teet vähen­tää pääs­töjä samalla, kun talou­den halu­taan kasva­van.

Vihreän kasvun haas­teessa voidaan onnis­tua vain, mikäli talou­den kasvun ja liial­li­sen ympä­ris­tö­ra­si­tuk­sen yhteys saadaan murret­tua. Suomessa on oltava valmiita otta­maan oppia myös maail­malta. Emme nimit­täin suin­kaan ole kaikissa asioissa eturin­ta­massa. Esimer­kiksi Alan­ko­maat on satsan­nut biomas­san hyödyn­tä­mi­seen ja on yksi johta­vista kestä­vän logis­tii­kan osaa­jista, Saksassa on panos­tettu vahvasti mate­ri­aa­li­te­hok­kuu­teen ja kier­rä­tyk­seen ja Ruot­sissa koko hallinto on valjas­tettu helpot­ta­maan vihreän talou­den synty­mistä.

Suomella on toki omat vahvuu­tensa. Meillä on esimer­kiksi sellaista kestä­vän vesi­huol­lon osaa­mista, jota muista maista puut­tuu. Lisäksi meillä on käyn­nis­tetty useita poli­tiik­ka­pro­ses­seja muun muassa Clean­tec­hin edis­tä­mi­seksi. Vihreässä talou­dessa ei ole kysy­mys ainoas­taan mate­ri­aa­lin­ku­lu­tuk­sen vähen­tä­mi­sestä tai mate­ri­aa­li­te­hok­kuu­den lisää­mi­sestä, vaan myös erilai­sista kier­rä­tyk­seen ja ener­gian talteen­ot­toon liit­ty­vistä ratkai­suista. Vihreässä talou­dessa toisen jäte tai turhake on aina toisen raaka-aine tai hyödyke.

Anne-Mari Viro­lai­nen
Ympä­ris­tö­ver­kos­ton puheen­joh­taja

Lisää sisältöä samassa kategoriassa