Anne-Mari Virolainen: Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa

Metsät ovat suomalaisten hyvinvoinnin lähde. Ne tarjoavat raaka-aineita vientiteollisuuden tarpeisiin, uusiutuvaa bioenergiaa, työtä sekä virkistystä ja luonnon antimia. Vaikka metsät ovatkin uusiutumiskykyisiä, ne eivät kuitenkaan ole pohjaton kaivo. Kaikki hoitotoimenpiteet vaikuttavat niiden kehitykseen, mikä tekee hoidon laadusta tärkeää, kirjoittaa kansanedustaja, ympäristöverkoston puheenjohtaja Anne-Mari Virolainen.

Metsänkäsittelyä ja puunkorjuuta on ohjannut pitkään tavoite puuntuotannon kestävyyden turvaamisesta. Suomalainen metsänhoito on ollut menestystarina, jos sitä mitataan metsien vuosittaisella kasvulla. Tällä hetkellä metsämme kasvavat yli 100 miljoonaa kuutiota vuodessa, kun vuosittainen puunkäyttömme on reilu 50 miljoonaa kuutiota. Toisaalta metsien ekologinen tila on kohentunut viimeisen 20 vuoden aikana. Talousmetsissä on toteutettu luonnonhoitotoimia, ja suojelupinta-ala on kolminkertaistunut viimeisen 35 vuoden aikana.

Maailma kuitenkin muuttuu. Viime vuosina monissa tutkimuksissa on tullut esille, että metsänomistajien tavoitteet metsienkäytölle ovat monipuolistuneet. Myös metsien käsittelymenetelmien monipuolistamisen tarve on kasvanut. Osa metsänomistajista korostaa yhä voimakkaammin taloudellista näkökulmaa, osa taas esimerkiksi maisemallisia ja virkistyksellisiä arvoja.

Jotta kaikki muutostarpeet noteerattaisiin, metsänkäsittelyä ja puunkorjuuta säätelevää metsälakia ollaan nyt päivittämässä. Hallitus antoi kesäkuussa eduskunnalle esityksen uudeksi metsälaiksi, jolla tavoitellaan metsänomistajien tavoitteiden nykyistä parempaa huomioimista, metsätalouden kannattavuuden paranemista, säännösten selkeyttämistä ja viranomaistoiminnan tehostamista. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi esitetään myös muutoksia. Eduskunnassa metsälain käsittely aloitetaan syksyllä eduskuntatyön jälleen käynnistyessä.

Metsänkäsittelyä koskevat esitykset lienevät metsänomistajien kannalta mielenkiintoisimpia. Uudessa laissa esimerkiksi eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen hakkuut, joissa poimien kaadetaan yksittäisiä, pääasiassa suurimpia puita, rinnastettaisiin tasapuolisesti vallitsevan käytännön mukaisiin hakkuisiin. Eri-ikäisrakenteisessa metsikössä kasvaa jatkuvasti monen ikäisiä ja kokoisia puita. Uudistus siis tarkoittaa sitä, että metsänomistaja voisi hoitaa metsäänsä niin kutsutun jatkuvan kasvatuksen menetelmällä, jossa ei käytetä avohakkuita. Toisaalta uudishakkuiden järeys- ja ikäkriteerien poistaminen mahdollistaa metsänomistajalle metsänsä kasvatuksen nykyistä lyhyemmillä kiertoajoilla, jos näin haluaa tehdä.

Metsälain uudistuksen vaikutuksista luonnon monimuotoisuudelle keskusteltiin paljon lain valmisteluvaiheessa. Huoli kohdistui etenkin metsälailla turvattaviin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, jotka uudessa lakitekstissä on määritelty pienialaisiksi tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiksi. Nämä elinympäristöt ovat erilaisia luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisiä kohteita, jotka pääasiallisesti tulee jättää metsätaloudellisten toimenpiteiden ulkopuolelle. Kohteet ovat olleet tähänkin mennessä pienialaisia, keskimäärin noin 0,6 hehtaaria, joten lakitekstin määritelmä on tarkoitettu kuvaamaan nykyistä käytäntöä. Siihen ei siis ole tulossa muutoksia. Uudessa metsälaissa esitetään myös, että näitä erityisen tärkeiden elinympäristöjen tyyppejä lisätään nykytilaan verrattuna.

Monimuotoisuutta edistää myös ehdotus, jonka mukaan metsänomistajalla ei olisi metsän uudistamisvelvoitetta uudishakkuun jälkeen vähätuottoisilla ojitetuilla turvemailla. Muutos parantaisi selvästi useiden suoluontotyyppien ja niistä riippuvaisen lajiston tilannetta. Toisaalta ehdotus on metsänomistajan kannalta hyvä, koska metsätaloudellisesti epäsuotuisalle kasvupaikalle ei tarvitsisi istuttaa uutta metsää hakkuun jälkeen.

Kaiken kaikkiaan metsälain uudistus on erittäin tervetullut, sillä se antaa metsänomistajille entistä laajemmat vapaudet hoitaa omaisuuttaan omien tavoitteidensa mukaisesti. Uudet vaihtoehdot toivottavasti myös kannustavat heitä huolehtimaan metsäomaisuudestaan yhä paremmin.

Anne-Mari Virolainen
Ympäristöverkoston puheenjohtaja
Kansanedustaja