Ilkka Kanerva 1948-2022

Kokoo­muk­sen pitkä­ai­kai­nen kansan­edus­taja, minis­teri Ilkka Kanerva meneh­tyi vaike­aan sairau­teen 14. huhti­kuuta. Kanerva valit­tiin edus­kun­taan ensim­mäi­sen kerran vuonna 1975. Hän toimi kolmen halli­tuk­sen minis­te­rinä. Turun kunnal­lis­po­li­tii­kassa hän oli mukana 50 vuotta. 

Poliit­tis­ten tehtä­viensä lisäksi Kanerva oli tunnettu erityi­sesti urhei­lun ystä­vänä. 

Haluamme kunnioit­taa niin monille tutun Iken muis­toa kerää­mällä yhteen mieleen jääneitä kohtaa­mi­sia, muis­ti­ku­via ja tari­noita hänen matkansa varrelta. 

Koos­tamme vies­tit muis­to­kir­jaksi.

Kirjoita muis­tosi tai jätä kuva­muisto Ilkka Kaner­vasta tähän

Vaadi­taan

Kirjoita tähän nimesi
Kirjoita tähän koti­kau­pun­kisi tai -kuntasi
Kirjoita tähän muis­tosi Ilkka kaner­vasta

Tästä voit lukea muiden muis­toja

Kiitos Ike kaikesta avus­tasi, jota tarjo­sit minulle kaik­kina näinä vuosina. Sinun neuvosi olivat aina tärkeitä ja auttoi­vat minua edus­ta­jan työssä. Jään kaipaa­maan syväl­li­siä keskus­te­luja kans­sasi. Lepää rauhassa, ystä­väni.

Sinuhe Wallin­heimo
Jyväs­kylä

Vain pari/​kolme viik­koa edus­ta­jau­rani alka­mi­sen jälkeen Ilkka pyysi minut kahville ja kannusti jatka­maan aktii­vi­sesti aloit­ta­maani työtä. Se oli minulle erit­täin merki­tyk­sel­li­nen hetki ja antoi uskoa tule­vai­suu­teen. Hyvää taivas­mat­kaa. Omai­sille osan­otto.

Jari Kinnu­nen
Nokia

Ike oli hyvä keskus­te­lija. Hänellä oli laaja yleis­si­vis­tys ja erin­omai­nen kyky kuun­nella - olla läsnä tilan­teessa.

Ike tervehti, huomioi ja oli aina kannus­tava.

Tapa­sin Iken ensim­mäi­sen kerran 1990-luvun alussa vuoden parhaat urhei­li­jat ristei­lyllä. Hän oli erin­omaista pöytä­seu­raa - huumo­rin­ta­jui­nen ja sport­ti­hen­ki­nen.

Pauli Kiuru
Valkea­koski

Meitä yhdisti Kiova. Sen upea ravin­to­la­kult­tuuri ja traa­gi­nen histo­ria. Ike on ollut ja tulee aina olemaan yksi suurim­mista esiku­vista mitä on Suomessa ollut. Hän oli aina iloi­nen kun hänen kanssa jutteli ja hän todella kuun­teli. Lepää rauhassa Ike.

Valo­ku­van on otta­nut Timo Malka­niemi

Ann-Sofie Holm­berg
Turku/​Parainen

Erityi­sesti Ikestä mieleen on jäänyt elämän­myön­tei­syys ja hyvän­tah­toi­suus muita ihmi­siä kohtaan sekä mielen­kiin­toi­set keskus­te­lut. Muis­tan kun Ike kerran kertoi minulle ja muuta­malle muulle nuorem­man polven polii­ti­kolle suurella innolla hänen ja presi­dentti Urho Kekko­sen käymistä keskus­te­luista. Hän kertoi myös juttuja Tuure Junni­lasta ja Georg C. Ehrn­root­hista sekä muista oman nuoruu­tensa poli­tii­kan konka­reista. Kymme­nien vuosien kulut­tua voin vastaa­vasti kertoa itse nuorem­mille suku­pol­ville siitä millai­nen oli Ike Kanerva.

Mikko Laakso
Espoo

Lämmin osan­otto Elinalle, perheelle ja siskoille Riitalle ja Hanne­lelle sekä kaikille lähei­sille Ilkan pois­me­non johdosta. Teillä oli hyvä mies. Meidän mies.

Kiitos myös Ikelle kaikesta avusta, opista, tuesta ja neuvoista. Yritän niiden kanssa pärjätä.

Ja viimei­sissä vies­teis­säni Ikelle tote­sin, että “Ollos´ huole­ton, poikas´valveil´on”. Tämän lupauk­sen pidän ja sen mukaan etenen.

Kaiva­ten ja kiit­täen
Timo

Kuva yhtei­siltä ajoil­tamme ulkoa­siain­va­lio­kun­nasta. Ike ja Pertsa pitä­vät Kokoo­mus­ryh­män ryhmä­ko­kousta 🙂

Timo Heino­nen
Loppi, Häme

Ike oli ainut­laa­tui­nen työka­veri aina posi­tii­vi­nen ja kannus­tava, toista ei tule. Hän oli verba­lii­kan mestari, jonka monet ilmai­sut jäävät elämään. Yksi legen­daa­ri­sim­mista on Iken NURK­KA­PUL­TIT-ilmaisu, jolla hän paalutti asioi­den tärkeim­mät tavoit­teet. Ne joiden eteen oli valmis teke­mään tinki­mät­tö­mästi töitä ja joista ei anneta periksi. Iken perin­tönä Suomen graniit­tiin syvim­mälle ankku­roi­dut nurk­ka­pul­tit ovat maan­puo­lus­tus ja itse­näi­syys, niistä pide­tään kiinni.

Kalle Joki­nen
Lammi

Ensim­mäi­senä edus­ta­ja­syk­synä edus­kun­nassa valit­tiin ulko- ja turval­li­suus­se­lon­teon komi­tean jäse­niä. Olin kerto­nut puolu­eelle kiin­nos­tuk­ses­tani lähteä teke­mään tätä työtä edus­taja Kaner­van kanssa. Usei­den kulis­seissa käyty­jen keskus­te­lu­jen jälkeen koitti päivä ja ryhmä­ko­kous missä nämä valin­nat tehtiin.

Ryhmä­ko­kouk­sen alussa tuoretta kansan­edus­ta­jaa jännitti valta­vasti. Ike lähetti huoneen toiselta puolelta pape­ri­vies­tin jossa luki päällä nimeni. Usei­den käsien kautta se löysi minulle. Vies­tissä luki kaksi asiaa, ensim­mä­nen oli, että ulko- ja turval­li­suus­ko­mi­tea on ok. Ja toinen jää meidän väli­seksi. Kummasti se valinta sitten kokouk­sessa osui minuun.

Oliko Iken vies­ti­lappu pakol­li­nen? Ei todel­la­kaan. Oliko Iken vies­ti­lappu uudelle kansan­edus­ta­jalle todella kova juttu ja itse­luot­ta­muk­sen kohot­taja? Todel­la­kin.

Ihmi­nen voi johtaa toisia nosta­malla heitä tai alen­ta­malla heitä. Kannus­ta­malla tai pelot­te­le­malla. Moni Iken opeista on kolah­ta­nut minulle täysillä vasta viime päivien aikana. Jokai­nen vie vies­ti­ka­pu­laa vuorol­laan. Kysy­mys on siitä minkä­lai­sena sen ojen­nat seuraa­valle.

Kiitos Ike! Lepää rauhassa.

Ville Kaunisto
Kouvola

Suuri ja sympaat­ti­nen valtio­mies on poissa. Valtava tyhjyys valtasi mielen, kun sain tiedon Iken meneh­ty­mi­sestä.

Pidin Iken tyylistä keskus­tella asioista analyyt­ti­sesti ja rauhal­li­sesti. Hänellä oli hieno kyky ottaa vastaan uusia tietoja ja näke­myk­siä. Hän oli kuun­te­lija ja alati uudis­tuva vaikut­taja.

Ikellä oli suuri sydän, sekä hänestä hehkui ystä­väl­li­syys ja myötä­tunto.

Iken muis­toa voi kunnioit­taa parhai­ten siten, että minkä­lai­sia oppeja hän jakoi eteen­päin. Hän oli todel­li­nen herras­mies aina loppuun asti.

Hänet tullaan muis­ta­maan erityi­sesti ulko­po­liit­ti­sesta osaa­mi­ses­taan, sekä hän ajoi voimak­kaasti Turun ja Varsi­nais-Suomen etuja. Varsi­nais-Suomen ja Turun elin­kei­noe­lämä menetti nyky­ai­kai­sen puoles­ta­pu­hu­jan, joka puolusti ja edisti alueen kilpai­lu­ky­kyä ja veto­voi­maa.

Surun­va­lit­te­lut Iken perheelle.

Jukka W. Aminoff
Helsinki

Posi­tii­vi­sin ja kannus­ta­vin tapaa­mani kokoo­mus­po­lii­tikko. Aina valmis autta­maan ja kuun­te­le­maan, kykeni siihen myös hyvin, kun verkosto oli laaja.
Huumo­rilla selvit­tiin kipe­rät­kin kokous­ti­lan­teet.

Kunnioi­tan Iken muis­toa ja pois­tan puhe­lin­luet­te­los­tani nume­ron, johon aina sain vastauk­sen.

Otan osaa läheis­ten suruun.
Pirjo Liitola, ikiko­koo­mus­lai­nen

Pirjo Liitola
Turku

Hyvin pitkä­ai­kai­sen kolle­gan muis­tolle.

Olin teke­mässä Ikestä Suomen Teini­lii­ton puheen­joh­ta­jaa Turussa vuonna 1970 (ei onnis­tu­nut) ja Kokoo­mus­nuor­ten puheen­joh­ta­jaa Vaasassa vuonna 1971 (onnis­tui). Nuoruus­vuo­si­namme olimme asioista eri mieltä, myöhem­min samaa mieltä. Aina kave­reita.

Ben Zyskowicz
Helsinki

Ystä­väni Ilkka oli myös erit­täin paljon luon­toa rakas­tava. Monet ovat ne vael­lus­ret­ket Turun Kuhan­kuo­non reiteillä, mitkä koimme yhdessä tai pienellä poru­kalla. Näillä vael­luk­silla hoidet­tiin kuntoa, mutta ne olivat myös erin­omai­sia hetkiä ajatus­ten vaih­toon. Turun ja Varsi­nais-Suomen asiat käytiin huolel­li­sesti läpi.
Nämä yhtei­set hetket Iken kanssa ovat lähte­mät­tö­mästi jääneet mieleeni.

Pentti Soka­järvi
Turku

Toimin aktii­vi­sesti kokoo­mus­nuo­rissa 90-luvun lopulla. Muis­tan erään liit­to­ko­kous­se­mi­naa­rin, joka järjes­tet­tiin Helsin­gissä. Oli meneil­lään liit­to­hal­li­tuk­seen pyrki­jöi­den paneeli. Ike istui audi­to­rion eturi­vissä ja tarjou­tui käyt­tä­mään piir­to­hei­tintä, eli vaih­ta­maan kalvoja. Hän myös muis­taak­seni esitti englan­nin­kie­li­sen kysy­myk­sen pane­lis­teille. Hänen rento ja väli­tön olemuk­sensa jäi mieleeni.

Jussi Hintikka
Konne­vesi

Tutus­tuin Ikeen 90-luvun alussa. Hän yritti houku­tella minua, silloin yrit­tä­jänä, mukaan poli­tiik­kaan. Sanoi “Tule mukaan, sinun­lai­silla on menes­ty­mis­mah­dol­li­suu­det. Tuen sinua arvoi­nesi ehdok­kaana kaikin tavoin.”
Jäin pohti­maan ehdo­tus­taan, johon en kuiten­kaan koskaan tart­tu­nut. Kave­ruu­temme jatkui viime aikoi­hin saakka, vaikka joskus oli vuosia, ettemme olleet välit­tä­missä teke­mi­sissä. Silti aina tava­tes­samme Ike muisti histo­riamme. Vies­tit­te­limme semmin­kin, kun synty­mä­päi­vämme olivat tammi­kuussa perät­täi­set päivät.

Tiedän Iken olleet ehdot­to­man päte­vyy­tensä lisäksi erit­täin arvos­tettu ja pidetty polii­tikko yli puolue­ra­jo­jen. Hän nautti arvos­tusta myös siksi, että oli aina sano­jensa mittai­nen mies. Hän arvosti ja osasi kuun­nella herkällä korvalla myös vastak­kai­sia mieli­pi­teitä ja näke­myk­siä. Koke­muk­sensa polii­tik­kona oli vertaansa vailla.

Iken muis­toa suuresti kunnioit­taen ja läheis­ten suruun osaa ottaen.

Pekka Korho­nen
Helsinki

Olin nuori likka töissä valtion viras­to­ta­lossa Tampe­reella 90 luvulla. Lähdimme tutus­tuun työmis­te­ri­öön Helsin­kiin ja itse työmi­nis­te­riin Ilkkaan 🙂
Se tapaa­mi­nen jäi mieleen, hyvin vaiku­tus­val­tai­nen, päät­tä­väi­nen ääni. Miel­lyt­tävä ihmi­senä.

Anne Lanki­nen
Tampere

Ilkasta jäi mieleen hänellä oli aina kun tapasi niin aikaa vaih­taa muutama sana. Ilkan tyyli terveh­tiä kaik­kia oli jotain ainut­laa­tuista. Eniten hänessä teki vaiku­tusta hänen tieto ja asian­tun­te­mus ja todel­li­nen paneu­tu­mi­nen tehtä­vis­sään. Todel­li­nen valtio­mies.

Rauno Mark­ka­nen
Raisio

Monen muun ominai­suu­den lisäksi Ikellä oli valtava puheen lahja. Kerta­kaik­ki­aan valtava.
Muis­tan nuori­so­liitto-ajoil­tani (joskus 1990-luvun lopulla) puheen, jossa Ike muis­teli jotain ja sanoi ”sen piir­ty­neen henki­selle milli­met­ri­pa­pe­ril­leni”. Kirjoi­tin sen ylös ja ihai­lin.

Ike tuskin lepää rauhassa, hän on jo tutus­tu­nut puoleen taivaa­seen ja sopi­nut tapaa­mi­sen loppu­jen kanssa. ❤️

Salla Rundgren
Vaasa

”Lepää rauhassa Ilkka Kanerva. Seura­sin poliit­tista uraasi tarkasti viimei­sen 15 vuoden ajan ja kunnioi­tan sinua suuresti. Himmetä ei muis­tos koskaan saa.”

Nuutti Raas­sina
Salo

Istuimme työka­ve­rin kanssa Hotelli Hambur­ger Börsin baari­tis­killä korkeilla jakka­roilla ja kun Ike käveli ohi hän huik­kasi että lait­ta­kaa pojat turva­vyöt kiinni, lois­tava tilan­ne­ko­miikka 🙂

Jarno Ranni
Helsinki

Yksi muis­tois­sani Ilkka Kanervasta.Hän oli juhlapuhujana,juoksija Ville Rito­lan 100 vuotias syntymäpäiväjuhlassa,Peräseinäjoen,teräksestä raken­ne­tussa kunnan­ta­lossa. Juhla­sali oli ääri­ään myöten täynnä ja juhla­pu­hu­jaa kovasti odotet­tiin.
Ilkka Kanerva saapui iloisena,tervehtien juhlay­lei­söä.
Puhe on jäänyt mieleen siitä,että emme nähneet hänellä mitään suun­ni­tel­tua puhetta.Vaan hän oli täysin spon­taani ja looginen,kertoessaan Ville Rito­lan elämäntarinan,kertoen tarkat vuosiluvutkin,niinkuin ulkoa olisi opetellut.Hänellä oli hyvä muisti..Yleisö kuun­teli hiljai­sena ja tark­kaa­vai­sena juhlapuhujaa.Ilkka Kanerva oli karis­maat­ti­nen ja selkeästi taitava esiin­tyjä ja puhuja.Hän otti ylei­sönsä ja jäi kaik­kien juhlassa ollei­den mieleen.Vielä tänä päivä­nä­kin tuo hänen juhla­pu­heensa muisteleminen,tulee elävästi mieleen,niinkuin juhla­pu­hu­ja­kin Ilkka Kanerva.Hän oli sosi­aa­li­sesti lahja­kas kansan­mies ‚kansanedustaja,joka aitou­del­laan ja osaa­mi­sel­laan jäi ikui­sesti meidän kaik­kien mieleemme.R.I.P ‚Ilkka Kanerva💙

Salme Sand­vik
Perä­sei­nä­joki

Muis­tan n. 10vuotta sitten kun hän oli puhu­jana Turun VPK:N talolla Rauta­net ketjun 10v. juhlassa, jutel­tiin pitkään, hän kehui meidän tehtaan valmis­ta­mia kiukaita omasta koke­muk­ses­taan, otet­tiin muuta­mat kossu snap­sit ja ilta meni rennolla otteella. RIP Ilkka!

Sami Lehto­nen
Pirk­kala

Olen tavan­nut hänet Lempää­lässä, Helsin­gissä ja maail­malla. Älykäs, kohte­lias ja paljon tietoa omaava.

Anneli Kallio
Lempäälä

Vuoden 2015 edus­kun­ta­vaa­leissa Ike pyysi minua kampan­ja­pääl­li­kök­seen, mikä oli ainut­laa­tui­nen koke­mus.

Olimme ajamassa Iken rakkaalla Saabilla Loimaalta Turkuun, kun Ike huomasi yhden mainos­la­ka­nansa repsot­ta­van pellon­reu­nalla. Ei muuta, kuin Saab tien­lai­taan ja Ilkka juoksi tien­poikki lait­ta­maan kiin­ni­tys­na­ruja kunnolla kiinni. Pohdin, kuinka maan­lä­hei­nen hän on. Pitkä­ai­kai­nen kansan­edus­taja ja minis­teri polvil­laan pellolla kiin­nit­tä­mässä yhtä mainos­la­ka­naa ja hän vain naures­keli!

Kiitos Ike tues­tasi ja korvaa­mat­to­mista neuvois­tasi.

Osan­ot­toni suruun. Ike kosketti koko Suomea.

Matti Niska­nen
Turku

Ilkka veti Turun puolue­ko­kouk­sessa toista julki­lausu­ma­toi­mi­kun­taa. Ensi­ker­ta­lai­selle ei jäänyt miltään osin epäsel­väksi hänen suve­reeni ulko­po­li­tii­kan osaa­mi­nen ja lausu­man perus­te­lut. Kunnioi­tet­ta­vaa, arvos­tet­ta­vaa ja ihail­ta­vaa tieto­tai­toa.

Jukka Joen­suu
Alajärvi

Tapa­sin Iken ensim­mäi­sen kerran Salossa, kun olin 19-vuotias. Hän oli vilpit­tö­män kiin­nos­tu­nut nuoren miehen ajatus­maa­il­masta ja tule­vai­suu­den suun­ni­tel­mista. Siitä jäi lähte­mä­tön vaiku­tus. Lepää rauhassa, Ike!

Jukka Räik­kö­nen
Espoo

Marras­kuussa 2019 olilme Ilkka Kaner­van kanssa samassa konser­tissa Finlan­dia talossa, ja pääsin­kin vaih­ta­maan muuta­man sanan hänen kans­saan. Vaikka kohtaa­mi­nen oli varsin lyhyt, jäi minulle siitä hyvin lämpi­mät muis­tot. Ilkasta jäi mieleeni ystä­väl­li­nen ja kansan­lä­hei­nen kuva.

Kiitos Ike

Eeli Nihtilä
Kotka

Olimme pienen lapsen­lap­semme kanssa Turun torilla ja Ilkka tuli vastaan tyttö päästi makean naurun . Ja me isovan­hem­mat olimme ihmeis­sämme !
Kanerva kään­tyi takai­sin ja kysyi mistä olemme tutut ?
Kerroin aina­kin TV stä .
Hyvää kesää toivo­tet­tiin ,
Sitten noin kolme vuotta sitten kun oltiin Turun kaup­pa­hal­lissa odot­ta­massa joulu­rau­han julis­tusta !
Kanerva istui siellä kahvilla niin sanoin tytölle että nyt mennään terveh­ti­mään ja kysy­mään kuulu­mi­sia !
Teini ei tullut mutta isänsä ja 17 v veli tuli­vat.
Poikani esit­teli meidät ja kertoi että äitl haluaisi kertoa joulusa­dun .
Kanerva kuun­teli ja kysyi missä se tyttö nyt on?
Kerroin , että teiniä ujos­tut­taa ,
Kovasti Ilkka kysyi nuorelta mieheltä mitä sinä teet? Ja siitä juttua tuli­kin , kun nuori­mies harrasti 400 m juok­sua ja oli Jopa SM mesta­ruuk­sia . Siinä
sitten jutte­li­vat 400 m tulok­set . Kanerva sanoi , että hyvää urhei­li­jaa hänestä ei tullut ! Mutta järjes­tö­teh­tä­vissä hän on pärjän­nyt !
Kovasti toivotti nuorelle miehelle onnea ja menes­tystä jne .
Tapaa­mi­nen oli erit­täin lämmin­hen­ki­nen !
Olin kovin surul­li­nen kun kuulin hänen
meneh­ty­neen .
Hän oli hieno mies!

Riitta Kokko
Tampere

Muis­tan Ilkka Kaner­van monista keskus­te­luis­tamme. Mutta erityi­sen hyvin muis­tan sen, kun kävimme pitkään ja perus­teel­li­sesti läpi hänen aiko­jaan työmi­nis­te­rinä.
Hän jaksoi kannus­taa alle­kir­joit­ta­nutta oman aikani haas­teissa.
Lisäksi mieleeni ovat jääneet hyvät tari­nat edus­kun­nan saunassa. Niistä saisi vaikka kirjan. Mutta se on sitten toinen juttu.

Oli hienoa tavata ja Ilkka Kanerva. Minulle jäi hänestä todella posi­tii­vi­nen muisto.

Jari Lind­ström
Kouvola

Pitkä­jän­tei­nen maan­puo­lus­tus­mies on poissa.

Olin menossa Kadet­ti­kou­lun pääsy­ko­kei­siin 1990 -luvun alussa. Seisoin malli -83 harmaassa palve­lus­pu­vussa upsee­riop­pi­laan arvo­mer­keissä Helsin­gin rauta­tie­a­se­malla.

Auto ajoi ohi ja tööt­täsi.

Autosta heilutti kättään Ilkka Kanerva. Ja näytti peuk­kua.

Olin hämmäs­ty­nyt ja ylpeä eleestä.

Mikko Mönk­kö­nen
Kuopio

Tunsin Iken melkein 40v ajan.
Itse olen tullut Kokoo­muk­seen mukaan 1980 luvun puoli­vä­lissä
Ike vieraili edus­kunt­vaa­lien ikoi­hon vaali­tel­toilla sekä presi­den­tin­vaa­lien aikoi­hin kahvi­loissa.
Ike on myös vierail­lut useasti Salon Kokoo­musyh­di­tys­ten kevät ja syys­ko­kous­ten yhtey­dessä pidet­tä­vissä yhtei­sissä tilai­suuk­sissa jonne on kutsuttu joko Varsi­nais Suomen Kokoo­mus kansan­edus­taja tai joku muu ja noin qh 1 5h kestävä keskus­ti­lai­suus kuul­tiin kaikki Salon Kokoo­musyh­dis­tyk­set yhtä­ai­kaa Poliit­ti­nen katsaus.
IKE kävi Maaku­ny­ahal­li­tuk­sen edus­ta­jana myös Nokia matka­pu­he­lintwh­taan pelas­tuso­pe­raa­tion aikoi­hin.
Että saatai­siin pidet­tyjä tehdas Suomessa eikä 5000hengen irti­sa­no­mi­sia tarvit­taisi.
Luke­mat­to­mat kerrat olen nähnyt ja kuul­lut Iken mieli­pi­teitä Varsi­nais Suomen Kokoo­mus ry syys­ko­kous panee­keisss.
Ike muis­te­taan ja muis­tan huumo­rin­ta­jui­sena leppoi­sana avoi­mena rehel­li­senä ymmär­tä­vien ystä­vänä joka huonioi kaikki läsnä­oli­jat

Rakkau­della Hyvää ja luotet­ta­vaa ystä­vää Ilkka Kaner­vaa muis­toa kunnioit­taen
Suvait­se­vai­suus Rakkaus isän­maan puolesta

Ulla Topi
Salo

Ensi kohtaa­mi­nen: 1988 oltiin menossa Joen­suu­hun puolue­ko­kouk­seen lentäen. En ollut koskaan ollut lento­ko­neessa ja lento­pel­koi­sena jänni­tin matkaa. Istuin koneessa Ilkan vieressä nenän­pää valkoi­sena. Ilkka tart­tui käteeni ja sanoi rauhal­li­sesti hyvin tämä menee. Jutel­tiin lento­matka ja hyvin­hän se sujui. Ensi­koh­taa­mi­sesta asti tava­tes­samme hän muisti minut nimeltä ja aina vaih­det­tiin muutama sana. Olin myös Iken joukoissa pj kisassa. Ike jätti pysy­vän jäljen sekä polii­tik­kona että ystä­vänä. Lepää rauhassa.💙

Eija Aittola
Riihi­mäki

Yli 50 vuoden tutta­vuu­den, jopa ystä­vyy­den jälkeen Iken lähtö kosket­taa.
Ikäto­ve­reita, Ike kuukautta nuorempi.
Nuorena humma­sin 1972 kerran Tukhol­massa ja Turussa mars­sin kokoo­muk­sen toimis­toon, kun edel­lis­vuonna olin Aamu­leh­den toimit­ta­jana KNL:n kokouk­sessa häneen tutus­tu­nut ja pyysin parin­kym­pin vippiä juna­lip­puun Treelle. Ilkka antoi rahan heti.
Vuodet vieri­vät, tapa­simme lähinnä työn merkeissä.
1990-luvun alussa törmä­simme sattu­moi­sin Helsin­gin Rauta­tie­a­se­man ruuh­kassa. Muis­tin yhtäk­kiä Turun vipin ja kaivoin kuvet­tani.
Siitä riitti vitsai­lua monet kerrat.
Viimeksi oltiin yhtey­dessä ”Meidän mies” face­boo­kin live-ryhmässä. Aiheena oli, miten nyt sattui­kin, turval­li­suus­po­li­tiikka.
Lepää rauhassa Ike 🇫🇮

“On edessä kyynel­ten lahti,
sen takana kauniin kuole­man maa.
Ja suur­ten suru­jen huvi­jahti,
sinne kulki­jan kerran kuljet­taa.
Kukin lähteä saa aika­tau­lunsa mukaan,
eikä myöhästy kukaan,
sillä kaunis on kauniin kuole­man maa.”

(Jukka Virta­nen: Peter Pan)

Jorma Mart­tala
Kanga­sala

Olimme olym­pia­ko­mi­tean matkalla Tori­non Olym­pia­lai­sissa 2006. Iltai­sin Ile istus­keli usein aula­baa­rissa, juttua tuli. Ei tarvin­nut muualle juuri lähteä, seura­mies viimei­sen päälle.

Mika Turkki
Mänty­harju

Tutus­tuin Ilkkaan kymme­nen vuotta sitten, kun kirjoi­tin aktii­vi­sesti Turun Sano­miin mieli­pi­de­kir­joi­tuk­sia. Ilkka soitti ja kehui, että onpa terävä kynä.

Vuosien aikana teimme yhteis­työtä poli­tii­kan parissa, viimei­sim­pänä hyvin­voin­tia­lu­een merkeissä. Ilkalta liikeni aina aikaa keskus­te­luun, kun olen neuvoja tai hänen näke­mys­tään tarvin­nut.

Tänä keväänä, Ukrai­nan sodan alet­tua olen kaivan­nut Ilkan näke­mystä aivan erityi­sesti. Ja tunte­nut surua hänen voimiensa ehty­mi­sestä.
Monta neuvoa jää anta­matta, kiin­nos­ta­vaa keskus­te­lua käymättä.

Jään ikävöi­mään Ilkassa ihmistä, polii­tik­koa, mento­ria💙. Jotkut meistä jäävät elämään histo­ri­aan, vaikka jättä­vät maal­li­sen majansa. Ilkka on yksi heistä!

Sanna Vaura­noja
Kaarina

Turun suuri valtio­päi­vä­mies on poissa - lepää rauhassa Ike.

Työs­ken­nel­les­säni edus­kun­nassa kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män kans­liassa Ikellä oli tapana park­kee­rata tiedo­tus­sih­tee­rin työhuo­neen sohvalle, luke­maan lehtiä ja sondee­raa­maan kulloi­sia­kin poli­tii­kan kään­teitä. Nuorelle tiedo­tus­sih­tee­rille Ike myös opasti, että poliit­ti­set tilan­ne­kat­sauk­set täytyy rajata tiukasti. Aiheena piti olla ”sisä­po­li­tiikka, ulko­po­li­tiikka ja vähän sport­tia.”

Joonas Turu­nen
Helsinki

Iken kanssa olin teke­mässä ja päivit­tä­mässä puolu­een liikun­ta­po­liit­tista ohjel­maa. Olimme myös sen koulu­tus­ses­sioissa mm. Vieru­mäellä. Toimimme saman­ai­kai­sesti myös puolu­een liikun­ta­po­liit­ti­sessa ryhmässä. Ihai­lin hänen laaja-alaista urhei­lun ja liikun­nan tunte­mus­taan sekä niihin paneu­tu­mista. Sai muut viih­ty­mään ja innos­tu­maan.

Leena Jääs­ke­läi­nen
Rova­niemi

Hän oli veljeni synty­mä­päi­villä, kun veljeni täytti vito­sia. Piti hienon puheen veljel­leni. Lisäksi lähti silloin aikai­sem­min ulko­maa­mat­kalta ehtiäk­seen veljeni synty­mä­päi­väille, jotka minä hänen sisa­rensa järjes­tin hänelle.
Ilkka tervehti aina, kun vastaan tuli ja kysyi aina minun­kin voin­tia.
Ilkan pois nukku­mi­nen oli meille molem­mille suuri isku.

Terhi Maritta Seppä­nen
Turku

Oli vuosi 1975 Ilkan ehdok­kuutta edus­kun­ta­vaa­leissa suun­ni­tel­tiin Naan­ta­li­lais­ten ryhmässä. Oma osuu­teni liit­tyi kuikas muuten kahvin tarjoi­luun. Tyttä­remme oli vanuissa ja mikäs siinä kahvi­tar­vik­keet vaunui­hin ja Karve­tin ranta­sau­nalle missä kokousta pidet­tiin.

Marja Leivo
Naan­tali

Ilkka Kanerva tuli kaik­kien kanssa toimeen ja kun hän astui huonee­seen, hänet huomat­tiin. Hän sai ihmi­sen tunte­maan itsensä tärkeäksi ja hän aidosti kuun­teli mitä toisella on sanot­ta­vana.

14.4 käve­lyllä vastaani tuli Iken näköi­nen mies. Kerroin ystä­väl­leni tästä havain­nos­tani ja puhuin muuta­man sanan Ikestä. Seuraa­vana päivänä suru-uuti­sen luet­tuani ajat­te­len, että ehkä se oli Ilkan tapa jättää hyväs­tit.

Ilkka jätti suuren jäljen moniin ihmi­siin. Minulla oli kunnia tuntea hänet ja oppia niin paljon ammat­ti­lai­sen ulko- ja turval­li­suus­po­liit­ti­sesta ajat­te­lusta, jonka olen omak­su­nut. Ilkka “Ike” Kanerva oli hyvä­sy­dä­mi­nen isän­maal­li­nen polii­tikko, johon minulla on ollut ilo tutus­tua Turun yliopis­tossa opis­kel­les­sani.

Kiitos Ike opetuk­sis­tasi.

Seida Sohrabi
Helsinki

Mun iskä on aina kuulu­nut Iken miehiin, aina! Olen kasva­nut kuun­nel­len tari­noita miehestä joka tietää kaiken ja tuntee kaikki. Miehestä joka on ystä­väl­li­nen jokai­selle. Supe­rih­mi­nen, ei tuol­laista olekaan, ajat­te­lin mieles­säni. Kun kasvoin aikui­seksi ja siir­ryin itse mukaan kunta­po­li­tiik­kaan, sain törmätä Ikeen itse­kin useam­man kerran. Mikä karisma, mikä valo­voima ja ennen­kaik­kea ystä­väl­li­syys. Koskaan ennen en ole tavan­nut ihmistä joka on kaikille noin ystä­väl­li­nen, joka puhuu juuri sinulle ja kuun­te­lee juuri sinua. Ilkan huomio ja fokus oli täysin keskus­te­lu­kump­pa­nis­saan ja hän oli aidosti kiin­nos­tu­nut ja aina valmis autta­maan. Tällai­sia ihmi­siä kun maail­massa olisi enem­män, olisi maailma niin paljon parempi paikka 💙 Lepää rauhassa Ilkka, lähdit liian aikai­sin. Osan­ot­toni omais­ten valtai­saan suruun.

Hanna Sirkiä
Kaarina

Ilkaa jään kaipa­maan Ilkka autto aina kun kysy nevoo avoin autto kaik­kia toivoo sakari

Sakari
Tampere

Harvassa ovat kaltai­sesi.

Ikestä on monia muis­toja. Yhtenä tuoreim­mista tulee mieleen viime syksy, kun olin aloit­ta­nut puolu­eella töissä. Olimme koro­nan jälkeen ensim­mäi­sessä läsnä­olon ryhmä­ko­kouk­sessa, sillä puoli­toista vuotta koko ryhmä oli ollut pitkälti etänä tai hybri­dinä. Kokous oli jo alka­nut normaa­lein menoin, kun Ike pyysi puheen­vuo­ron. “Seinus­toille on ilmes­ty­nyt paljon uusia kasvoja, olisi­kos hyvä jos saisimme pienen esit­te­ly­kier­rok­sen”. Tosi­aan, enhän minä ollut­kaan ainoa “uusi kasvo”, vaan monet muut­kin koro­nan aikana aloit­ta­neet työn­te­ki­jät tapa­si­vat ensim­mäistä kertaa livenä edus­ta­jia. Mietin siinä hetkessä jälleen, että onpa Ikemäistä huomioida tämä. Siinä sitten koko rivistö esit­täy­dyt­tiin ja kokous jatkui.

Lepää rauhassa.

Katri Manni­nen
Helsinki

Olin Turun hansa kort­te­lissa “sisään­heit­tä­jänä” Sauli cafessa hänen vaali­kam­pan­jan ajan, yhtenä päivänä Ilkka tuli paikalle, otti reilun otteen kädestä ja sanoi “tääl­lä­hän on varsi­nais-suomen PARRAAT miehet paikalla”.

Jorma Tuuk­ka­nen
Kaarina

Oikealla asialla. Kiitän.

Olavi Alapassi
Seinä­joki

Hänen sydä­mensä sykki urhei­lulle ja isän­maalle. Olin vapaa­eh­toi­sena MM- kisoissa 85. Ilkan avajais­puhe oli mieleen­pai­nuva, oli tärkeää, että pieni maa oli saanut vaati­vat kisat järjes­tet­tä­väksi ja jokai­sen panos kiso­jen onnis­tu­mi­seen oli tärkeä. Kiitos suuresta isän­maan rakkau­desta, meidän yhtei­sestä Suomes­tamme.

Anneli Laju­nen
Helsinki

Muis­tan Ilkan ystä­väl­li­sen hymyn ja tiukan käden­pu­ris­tuk­sen kohda­tes­samme.

Lämpi­mästi muis­taen
Puolue­ka­veri Päiviö Kangas

Päiviö Kangas
Turku

Kunta­vaa­lien siirto koro­na­ke­väänä 2021 oli puolue­sih­tee­rille kova paikka. Jokai­sella oli asiasta ns varma mieli­pide. Ike vies­titti minulle kahteen kertaan, että hän tukee puolue­joh­don valit­se­maa linjaa, jos siir­toon päädy­tään. Sellai­nen hän aina oli, viimei­seen saakka Kokoo­muk­sen mies.

Kris­tiina Kokko
Helsinki

Suru-uuti­nen Ilkka Kaner­van yllät­tä­västä kuole­masta kosketti meitä syvästi. Arvos­timme Kaner­vaa suuresti luotet­ta­vana yhteis­työ­kump­pa­nina hänen lukui­sissa korkea-arvoi­sissa tehtä­vis­sään vuosien varrella. Jäämme syvästi kaipaa­maan hänen asian­tun­ti­juut­taan ja ainai­sen hyvää panos­taan Suomen ja Saksan väli­seen yhteis­työ­hön ja ystä­vyys­suh­tei­siin Euro­passa. Syvä osaan­ot­tomme hänen perheel­leen ja omai­sil­leen.

Saksan Helsin­gin-suur­lä­he­tystö
Helsinki

Ilkan huomaa­vai­suus ja ystä­väl­li­syys säilyy muis­tois­samme myös Ruskolla. Saimme Ilkan kunnia­vie­raak­semme useaan eri tilai­suu­teemme, viimei­nen kerta oli kun hän piti 70-v juhlis­samme hyvän ja katta­van puheen ajan­koh­tai­sista asioista lähtien maail­ma­po­liit­ti­sesta tilan­teesta päätyen rusko­lais­ten arjen näky­miin. Ilkalla oli moni­puo­li­sesti koke­musta ja laaja-alaista asian­tun­te­musta, muis­te­lemme Ilkan viisaita sanoja lämmöllä.

Ruskon Kokoo­mus
Rusko, Varsi­nais-Suomi

Vuosi­kym­me­net Meidän miehen Ike-tiimissä. Aina missä tavat­tiin­kin, niin veljel­li­nen käden­pu­ris­tus tai tapu­tus olalle “mitäpä Laiti­laan kuuluu ?”. Usko­ma­ton muisti. Kiitos kaikista tapaa­mi­sista Ike.

Jarkko Männistö
Laitila

Sympaat­ti­nen ja empaat­ti­nen mies. Rauha hänen sielul­leen 💙🙏

Sirpa Jalli
Turku

Tunsin Iken yli 40 vuoden ajalta. Noihin vuosiin mahtui melkoi­nen määrä erilai­sia yhtei­siä hetkiä niin poli­tii­kan kuin urhei­lun merkeissä. Yksi merkit­tä­vim­mistä oli puoli­vuo­tis­jakso vuonna 2019. Oli edus­kun­ta­vaa­lit. Ike kutsui minut kampan­ja­pääl­li­kök­seen. Mieleen­pai­nuva, opet­ta­vai­nen retki minulle. Mesta­rin rinnalla oli helppo kulkea. Ike oli ihmis­suh­tei­den ammat­ti­lai­nen. Ike tunsi kaikki ja kaikki Iken. Hän sai usko­mat­to­masti voimaa kaikista ihmis­suh­teis­taan. Ike jaksoi, kuun­teli, keskus­teli, ymmärsi, kannusti ja loi ympä­ril­leen hyvää mieltä. En ole pois­ta­nut Iken nume­roa känny­käs­täni. Hän voi kuiten­kin soit­taa jona­kin päivänä: ”Morjens, lähdeks toril kaffel, olis pari juttua…” Ikävä on Ilkkaa.

Pentti Salo­nen
Turku

Vielä tallella varmaan 70-luvulta rinta­nappi ” I like Ike”.

Jarkko Männistö
Laitila

Sanoin ei voi kuvailla sitä hyvää tuulta, jota Ilkka Kanerva edus­kun­nassa levitti. Kaikille hänellä oli kannus­tava sana, hymy, käden­hei­lau­tus tai tapu­tus olalle.

Ilkan viiden­kym­me­nen vuoden työ suoma­lais­ten hyväksi on legen­daa­ri­nen. Muisto elää: pitkä­ai­kai­sim­masta kansan­edus­ta­jasta kerro­taan myös jokai­sella edus­kun­tao­pas­tuk­sella.

SYL-veljeni, työka­ve­rini, ystä­väni Ike - kiitos vuosi­kym­me­nien yhteis­työstä!

Marjo Timo­nen
Helsinki

Vuonna 2009 sain kunnian toimia Ikelle auton­kul­jet­ta­jana puhe­ti­lai­suu­teen Lopelle, sekä alku­yöstä Lopelta kotiin Turkuun. Matkan aikana käydyt keskus­te­lut (hervot­to­man naurun säes­tä­mänä) poli­tii­kasta armei­ja­muis­toi­hin ovat jääneet ikui­sesti mieleeni. Mahtava tari­na­nis­kijä.
Kuiten­kin mieleen­pai­nu­vim­pana muis­tona jäi tapa, jolla Ike aina keskus­te­lussa sivu­tes­saan puoli­so­aan puhui elämän­kump­pa­nis­taan, siinä oli valta­vasti rakkautta.

Lepää rauhassa Ike.

Mika Vile­nius
Loppi

Tutus­tuimme Ilkan kanssa olles­sani varhai­nen opis­ke­lija Turun yliopis­tossa, myöhem­min meistä tuli työpari ja ystä­vät. Tuona aikana oppi paljon sekä toisesta että itsestä. Voin käsi sydä­mellä sanoa, että Ilkan vaiku­tus elämäni valin­toi­hin ja suun­taan oli poik­keuk­sel­li­nen. Vaikka elämän­ko­ke­mus­temme väli­nen ero oli suuri, hän ei siitä koskaan nume­roa tehnyt. Aina autta­massa, kuun­te­le­massa ja viemässä eteen­päin. Valtio­mies kuun­teli nuorem­man­kin näke­myk­siä ja antoi niille tilaa. Antoi luot­ta­musta, jonka arvoi­nen halusi olla.

Poli­tii­kassa Ilkka on viimei­nen laji­aan, toista saman­laista ei enää tule. Kyky kohdata ihmi­set tasa­ver­tai­sina, oli kyseessä toisen maan valtio­joh­taja tai vaik­kapa elämän kolhi­nut taval­li­nen kansa­lai­nen, kaik­kia hän kunnioitti ja kuun­teli. Puhe­lah­jat olivat korkeim­milta voimilta.

Vaikka tunsimme Ilkan kanssa lyhyem­män ajan kuin monet muut, tunsimme toisemme hyvin. Jään Ilkalle suureen kiitol­li­suu­den­vel­kaan nuoren miehen ohjaa­mi­sesta ja neuvo­mi­sesta. Eli suurin kiitos kaikesta, mentori ja ystävä.

Henri Vanha­nen
Espoo

Ike tunsi meidät kaikki, Meidän mies. Lepää rauhassa!
Osan­ot­toni perheelle ja muille lähei­sille.

Tomi Viita­nen
Turku

In Memo­rian Ilkka Kanerva Mars­kin Kilta perus­ta­mis­ko­kous 14.4.2014. Emme tien­neet silloin kun toit tervei­set Naton pääma­jasta meille Mars­kin killan perus­ta­jana, että lähdet tänään taivaan jouk­koi­hin. Etyjin presi­dent­tinä 2016 syksyllä pyysit minua seuraa­maan Yhdys­val­loissa presi­den­tin vaali­kam­pan­jaa aitio­pai­koilla, toimies­sasi Washing­to­nissa moni­to­roin­ti­ryh­män johta­jana. Aito arvos­tus ja kunnio­tus toisiamme kohtaan Suomen asemoi­mi­seen kansain­vä­li­sen dialo­gin kentällä näkyi monissa kohtaa­mis­samme tilai­suuk­sissa, jonne Ilkka oli odotettu vieras. Vasta­sit aina heti puhe­li­meen ja kykysi tehdä johto­pää­tök­siä oli ilmiö­mäi­nen.

Ulko­mi­nis­teri Ilkka Kaner­van merkit­tä­vin saavu­tus oli rohkea EU:n tuen hank­ki­mi­nen veljes­kan­samme Viron Prons­si­so­tu­ri­pat­saan siir­ron krii­sin aikana keväällä 2007, jolloin minis­teri Ilkka Kaner­van kansain­vä­li­nen osaa­mi­nen hänen aloit­tees­taan Berlii­nin huip­pu­ko­kouk­sessa koros­tui. Ulko­mi­nis­teri Ilkka Kanerva reagoi asiaan ripeästi. Hän kaipasi Euroo­pan unio­nilta toimin­taa, yhteistä linjaa ja soli­daa­ri­suutta Viroa kohtaan.

Ilpo Haalisto
Laitila

Minis­teri, kansan­edus­taja Ilkka Kanerva oli todel­li­nen kansan edus­taja koko elämänsä ajan. Tunsin Ilkan 40 vuoden ajan. Tuohon ajan­jak­soon mahtui Ilkalla monen­lai­sia vaati­via tehtä­viä. Kiirei­sistä kansain­vä­li­sistä aika­tau­luista huoli­matta Ilkka järjesti aina aikaa maakun­nan pieniin­kin tapah­tu­miin oli sitten kyse yhdis­tyk­sen syys­ko­kouk­sesta tai jalka­pal­lo­hal­lin avajai­sista.
Paljon hienoja muis­toja jää elämään.

Aki Simola
Masku

Olit aina valmiina anta­maan panok­sesi pyyteet­tö­mästi hyvän asian puolesta.
Kiitok­sia, Ilkka.

Pekka Harmo­vaara
Uusi­kau­punki

Iken kyky kohdata jokai­nen ihmi­nen asemaan katso­matta teki minuun aika­naan suuren vaiku­tuk­sen.

Olin tavan­nut Iken ehkä kerran aikai­sem­min ennen kun hän tuli minua kadulla vastaan Turussa. Vuosi oli ehkä 2009 tai 2010. En ikinä unohda sitä. Hän tuli puris­ta­maan kättäni ja jutte­le­maan kuin vanhalle ystä­välle, vaikka minä olin vain taval­li­nen opis­ke­lija ja hän koke­nut kansan­edus­taja.

Myöhem­min työs­ken­nel­läs­säni edus­kun­nassa sain tehdä hänen kans­saan töitä mm. Kokoo­muk­sen PuV-työryh­mässä. Ike osasi luoda rennon ja välit­tö­män ilma­pii­rin ympä­ril­leen, vaikka työt tehtiin­kin tosis­saan.

Lepää rauhassa Ike.

Mikko Pousi
Helsinki

Vierai­limme maan­puo­lus­tus­kurs­sin kanssa Edus­kun­nassa ja Ilkka isän­nöi meitä. Olin tavan­nut hänet vain kerran aikai­sem­min ja siitä­kin oli jo kauan. Hän muisti heti edel­li­sen keskus­te­lumme mitä suuresti hämmäs­te­lin. Seura­sin hänen keskus­te­lu­jaan kurs­si­lais­ten kanssa ja ihai­lin hänen kyky­ään kohdata jokai­nen henki­lö­koh­tai­sesti ja sitä, miten vahvasti hän oli läsnä.

Pertti Korho­nen
Helsinki

Ihai­lin hänen esiin­ty­mistä aina, niin varma ja vaikut­tava.
Edel­li­siä yönä näin hänestä unta, aamulla peläs­tyin, kun luin uuti­sista hänen meneh­ty­neen.

Anneli
Pori

Työmi­nis­teri Ilkka Kanerva saapui työpai­kal­leni Seinä­joen Aikuis­kou­lu­tus­kes­kuk­sen päära­ken­nuk­sen perus­ki­ven­muu­rauk­seen vaalean popla­rin helmat heiluen ja piti aivan lois­ta­van puheen. Jälkeen­päin kuulin paikal­lis­po­lii­ti­koilta, että hän oli Sorsan­pe­sän kohdalla (noin 1 km ennen perille saapu­mista) kysy­nyt: “Mitä seuraa­vaksi?”. R.I.P

Anitta Purho­nen
SEINÄJOKI

Tapa­sin Ilkka Kaner­van ensim­mäi­sen kerran opis­kel­les­sani Paasi­kivi-Opis­tolla 1990-luvun alussa. Sittem­min työmme kohta­si­vat niin poli­tii­kan kuin työn merkeissä. Hän oli legenda ja osaaja, jolla oli sanoma ja sana hallussa. Ike kysyi aina kuulu­mi­sia. Muis­toksi jäi mm. kuvassa oleva paperi, jossa hän 1.3.1993 toivot­taa minulle “porva­ril­lista tsemp­piä!”.

Markus Kinkku
Helsinki

Hyvää matkaa Ilkka!

Muis­tan sinut väke­västi lähes 60 vuoden takaa. Edus­timme silloin Varsi­nais-Suomea ylei­sur­hei­lun piiriot­te­lussa. Juuri ennen 100 metrin juok­sua ilmes­tyit josta­kin oman lajisi valmis­tau­tu­mis­pai­kalta, löit minua kipa­kasti selkään ja huusit poika­mai­sen kannus­tuk­sen.

Tilanne hämmäs­tytti. Outo kaveri, toki olihan hän jouk­ku­eemme jäsen. Juok­sun jälkeen huoma­sin kuinka tämä sama henkilö oli jo kannus­ta­massa pituus­hyp­py­pai­kalla. Tässä hetkessä tajusin, että kyseessä oli varsi­nai­nen tsemp­pari ja urhei­lu­joh­taja.

Hieno kaveri menes­tyi aivan upeasti urhei­lu­vuo­sien jälkeen poli­tii­kassa. Iken persoona oli varmaan vaikut­ta­massa myös omaan poliit­ti­seen suiseeni. Hänelle uskalsi aina soit­taa. Toki hänkin halusi tietää mitä Loimaalle kuuluu.

Hän ei vali­koi­nut isoja ja pieniä asioita. Kaikki asiat olivat hänelle tärkeitä, liit­tyi­vät ne sitten paino­ko­nei­siin, jäähal­lin raken­ta­mi­seen, ikäih­mi­siin tai paikal­lis­ten urhei­luseu­ro­jen toimin­taan. Toivon, että matkan varrella edes vähä­sen huoma­sin kiit­tää.

Jorma Rinne
Loimaa

Olen tunte­nut Ilkan lapsuu­desta lähtien naapu­rin poikana. Aina niin sydä­mel­li­nen tava­tes­samme. Suomi on menet­tä­nyt ainut­ker­tai­sen miehen, hän jätti suuren aukon edus­kun­taan, urhei­luun ym. ja perhe menetti rakkaan lähim­mäi­sen. Ilkan muis­toa kunnioit­taen ja läheis­ten suruun osaa­ot­taen. Riitta-siskolle voimia.

Merja Ahls­ten
Vehmaa

Sanansa mittai­nen mies:olin pyytä­nyt Ikeä juhla­pu­hu­jaksi Varsi­nais-Suomen osake­sääs­tä­jien 40-vuotis­juh­laan 11.5.-19. Hän oli luvannut,mutta alkoi empiä viime metreillä,mutta asiaa järjes­tel­tiin ja hän tuli. Puheensa aluksi hän ilmoitti menneensä naimi­siin muutama tunti sitten! Siitä­kös riemu repesi! Kaikki kunnia Iken muis­tolle!

Tarja Kajala
Turku

Ilkka Kanerva,
Suuri Varsi­nais-Suoma­lai­nen, suuri suoma­lai­nen ja suuri­sy­dä­mi­nen ihmis­ten kuun­te­lija ja auttaja.
Kiitos kaikesta hyvästä, mitä olet tehnyt meidän yhtei­seksi hyväksi!
Eva Rasi

Eva Rasi
Turku

Lämpi­mästi muis­taen

Elina ja Hannu Ylönen
Kustavi

Vuonna 1969 tavat­tiin Juffen ringin merkeissä. IKE aloit­teli tuol­loin “remont­ti­mies uraa” Juha Vikat­maan oppi­poika. - Kaikki kohtaa­mi­set vuosi­kym­men­ten varrelta ovat olleet voimaan­nut­ta­via. - Ilkka Kaner­van elämän­työ Isän­maan parhaaksi hakee vertais­taan. Taivas­mat­kaa siuna­ten Pekka Lehti­nen. Jalas­järvi

Pekka Lehti­nen
Jalas­järvi

Pitkän elämäni aikana olen useim­mi­ten äänes­tä­nyt Ilkka Kaner­vaa. Hyvä mies.

Jukka Nurmi
Turku

Kansal­li­nen Sivis­tys­liitto (KANSIO) järjesti parin­kym­me­nen vuoden ajan kesäi­sin Turun Harjat­tu­lassa uusille jäse­nille suun­nat­tuja Kesä­kurs­seja. Tapah­tu­mat olivat viiden päivän mittai­sia ja koulut­ta­jia tarvit­tiin melkoi­nen määrä. Usein joukossa oli myös kansan­edus­taja Kanerva.

Muuta­mia kertoja kävi niin, että loma­kii­reet ja muut sattu­muk­set saivat aikaan tilan­teen, että joku ennalta sovittu luen­noit­sija perui tule­mi­sensa päivää tai kahta ennen tilai­suut­taa. Mikä neuvoksi?

Soitto Ikelle, ja puolu­een ratsu oli aina valmis autta­maan. Hän saapui paikalle ja mieleen­pai­nu­vaa oli, että joka ainoalla kerralla kurs­sin osal­lis­tu­jat arvioi­vat Iken kurs­sin parhaaksi koulut­ta­jaksi, vaikka hän joutui tule­maan paikalle valmis­tau­tu­mat­to­mana.

Veli-Pekka Manni­nen
Kansal­li­nen Sivis­tys­liitto

Kiitos
Olit aina lähei­nen ja läsnä.
Tuula & Martti

Martti Kaurimo
Turku

Pitkä­ai­kaista hyvää ystä­vää muis­taen. Ilkka kävi ensim­mäi­sen kerran meillä isänsä kuljet­ta­mana, kun hänellä ei vielä ollut ajokort­tia. Isän­maan ja seutu­kun­nan puolesta tehdyt tärkeät asiat tule­vat olemaan histo­rian lehdiltä luet­ta­vissa.
Kiitos elämän­työs­täsi. Nyt seuraat asioita pilven reunalta. Muis­tosi elää.
Lepää rauhassa Ilkka

Iivo Junkola
Pyhä­ranta

Olen tunte­nut Ilkka Kaner­van lähes 50 vuotta. Ensim­mäi­nen muis­ti­ku­vani Ilkasta, Ikestä, liit­tyi Juha Vikat­maa­han. Ympyrä sulkeu­tui viime syksynä, kun osal­lis­tuin Juha Vikat­maa -semi­naa­riin, jossa Ilkka piti tunteik­kaan puheen ystä­väs­tänsä ja mento­ris­taan.

Toinen muis­ti­ku­vani oli vuoden 1975 puolue­ko­kous Helsin­gissä, jolloin yritimme saada Ilkan vara­pu­heen­joh­ta­jaksi. Emme tässä onnis­tu­neet, mutta syksyn 1975 edus­kun­ta­vaa­leissa onnis­tuimme. Ilkasta tuli kansan­edus­taja eli ”senaat­tori”, joksi me Ike-tiimi­läi­set häntä leikil­li­sesti kutsuimme. Ike-tiimistä tuli vuosi­kym­me­net kanta­nut Ilkan vaali­tiimi ja kannat­ta­ja­kun­nan yhteisö.

Kolmas muis­ti­ku­vani oli 1970-luvun lopulta, kun vein ensim­mäi­sen kauden kansan­edus­ta­jan silloi­sella Kupla-Volk­ka­ril­lani Kulta­ran­nan portille tapaa­maan presi­dentti Urho Kekkosta. Minusta se oli aika jännit­tävä tapah­tuma. Ilkka käveli portista sisään ja minä ajoin takai­sin Turkuun.

Viimei­nen kontak­tini Ilkkaan oli 70-vuotis­päi­vä­näni helmi­kuun alussa, kun Ilkka soitti minua onni­tel­lak­seen. Puhuimme paljon mm. Ukrai­nan tilan­teesta. Puhelu oli ystä­vältä ystä­välle, enkä sen aikana voinut aavis­taa Ilkan vakaa­vaa sairautta.

Ilkan muis­toa kunnioit­taen

Pekka Paato­nen
Turun­maan Kokoo­mus ry
puheen­joh­taja

Pekka Paato­nen
Turku

Lämmöllä ja suurella kiitol­li­suu­della muis­tan Ilkkaa yli 50 vuotta kestä­neestä rehdistä tove­ruu­desta ja kansamme hyväksi tehdystä ansiok­kaasta työstä. Muis­tosi ja työsi kantaa hedel­mää pitkään!

Pirjo Möller
Turku

Olin Ilkan avus­ta­jana Edus­kun­nassa hetkellä, jolloin hän hoiti myös ETYJ:n presi­den­tin vaati­vaa tehtä­vää. Eri maiden poliit­ti­set johta­jat, kirkon miehet ja enti­set päämi­nis­te­rit pyrki­vät Ilkan puheille.
Kun kalen­te­rissa ei ollut tilaa, neuvos­ten kanssa yritimme ohjata heitä muiden minis­te­rei­den puheille. Työ oli turhaa. Ilkan tapaa­mi­nen oli kaikki tai ei mitään. Ilkka oli arvos­tettu johtaja Euroo­passa. Hän oli rauhan lähet­ti­läs Suomesta. Työ tehtiin kulis­seissa, kahden tai monin keski­sissä neuvot­te­luissa, mutta harvoin julki­suu­dessa ehkä yleis­ko­kouk­sia lukuun otta­matta. Ilkka oli myös vaarassa krii­sia­lueilla vierail­les­saan. Niis­tä­kään täpä­ristä tilan­teista ei ole julki­suu­dessa kerrottu.
Ilkka oli kaikella tavalla suur­mies. Hän olisi ansain­nut myös mittaansa mukai­set valtiol­li­set hauta­jai­set. Uskal­lan väit­tää, että niihin osal­lis­tuisi iso joukko valtion ja kirkon päämie­hiä Suomen ulko­puo­lel­ta­kin.
Kiitos Ilkka 50 vuoden ystä­vyy­destä. Hyvää matkaa…

Juha Haapa­koski
Naan­tali

Ilkka Kanerva ilmes­tyi Salon seura­kun­nan tilai­suu­teen yllät­täen v. 2002 ja saimme rupa­tella pienen hetken kahvi­ka­kun äärellä. Siitä tapaa­mi­sesta asti hän iloi­sesti tervehti mua, vaikka en olisi odot­ta­nut, että tuntee niin vähäi­sestä…
Hyvät puheen­vuo­rot tele­vi­siossa myös lisä­si­vät hänen arvo­aan asian­tun­ti­jana.
Lämmin osan­ot­toni perheelle.

Tuula Valko­nen
Salo

Ensim­mäi­set muis­ti­ku­vat Ikestä ovat edus­kun­ta­vaa­li­mai­nok­set kahdek­san­kym­mentä luvun puolen­vä­lin paik­keilla, joita pikku­poi­kana ihmet­te­lin pitkin varsi­nais-suomea. Niitä on ollut ilmei­sesti paljon kun naama on jäänyt mieleen. Sama mies oli puhu­massa oman kunnal­lis­po­liit­ti­sen urani alku­tai­pa­leella Loimaan Heimo­lin­nassa. Huomaa­vai­nen ja erit­täin hyvä puhuja ja luo “tais­te­lu­mie­lia­laa”. Viimei­sin huomio onkin avopuo­li­sol­tani, muutama vuosi sitten puoli­soni oli lasten­rat­tai­den kanssa liik­keellä Turun Hansa­kort­te­lissa, jolloin Ilkka oli tullut vastaan. Oli jäänyt odot­ta­maan että mahtu­vat rattailla ahtaasta kohdasta, terveh­ti­nyt ja hymyil­lyt. Puoli­solle tämä oli jäänyt mieleen huomaa­vai­sena tekona.

Henri Nummela
Siilin­järvi

Ystävä parasta A - luok­kaa.
Aina luotet­tava yhteis­työ­kump­pani.
Näkijä ja tekijä.
Valtio­mies.
Ihmi­nen isolla iillä.
Kuin hujauk­sena meni 51 vuoden yhteis­työmme taival.
Suuri kiitol­li­suus ja koko elämäsi arvos­tus pysy­vät - ikui­sesti.

Kari

Kuva on Naan­ta­lista viime vuodelta. Istuimme kolmis­taan Iken ja Jaakko Ruolan kanssa
pohti­massa Saaris­to­me­ren tule­vai­suu­den tarvit­se­mia toimia. Jaakko tallensi hetken, kun Ike
keskit­tyi, todella keskit­tyi asiaan.

Kari Veijo­nen
Naan­tali

Hänestä jäi hyvä muisto, vaikka en niin paljon ollut­kaan teke­mi­sissä. Ensim­mäi­sen kohtaa­mi­sen muis­tan, kun onnit­te­lin häntä, minulle silloin vain kuvista tuttua henki­löä, Turun kort­te­lia­jo­jen yhtey­dessä Hämeen­ka­dulla ulko­mi­nis­te­ri­va­lin­nan jälkeen. Hän otti onnit­te­luni aidosti tyyty­väi­senä vastaan.

Jyrki Aalto­nen
Raisio

Monesti tavat­tiin ja aina sain iloi­sem­pana lähteä. Loit ympä­ril­lesi aina posi­tii­vi­sen Karman. Kiitos kaikesta, muis­tosi elää vahvana ja lepää rauhassa.

Marko Setälä
Mynä­mäki

Ike oli ensim­mäi­nen kansan­edus­taja, jonka opin tunte­maan nimeltä. Lapsuu­des­sani piirin kesä­juh­lat olivat kesän odote­tuin tapah­tuma, joista riitti puhetta pitkään. Ilkka ja Ilkan sano­mi­set olivat usein näiden juttu­jen keskiössä. Vuosien ajan minulla oli suuri etuoi­keus saada seurata Ilkan moni­puo­lista ja aktii­vista työtä puolu­eemme eteen niin paikal­li­syh­dis­tyk­sen, piiri­hal­li­tuk­sen sekä puolue­val­tuus­ton luot­ta­mus­teh­tä­vistä käsin. Hänellä oli kaikissa tilan­teissa kyky kohdata lähim­mäi­nen hyväk­sy­västi ja kannus­ta­vasti. Yhtei­sistä muis­toista tärkeim­piä ovat vuoden 2019 edus­kun­ta­vaa­li­kam­pan­jointi sekä viimei­seksi muis­toksi jäävät histo­rian ensim­mäi­set alue­vaa­lit tammi­kuussa 2022, joissa tulimme molem­mat vali­tuiksi alue­val­tuus­ton jäse­niksi. Kiitol­li­sin mielin toivo­tan hyvää taivas­mat­kaa.

Sanna Pitkä­nen
Pöytyä

Läsnä, keskus­tel­len, kuun­nel­len, arvos­taen. Ilkka Kaner­valla on ollut paras mahdol­li­nen kontakti keskus­te­luis­samme.
Kokoo­muk­sen Nais­ten Liiton vpj:nä toimies­sani kävimme arvok­kaita keskus­te­luja sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luista, turval­li­suus­po­li­tii­kasta. Yhteis­kun­nan tilasta. Toivon sydä­mes­täni että me saman koke­muk­sen eläes­sämme saaneet, otamme Ilkka Kaner­van mallin arvos­tus, kunniottva keskus­telu käyt­töön. Tule­vai­suu­den tärkeänä perin­tönä. Parem­paa poli­tii­kan teke­mistä. Lämmin kiitos.

Elina Suonio-Pelto­salo
Salo

Meidän arvo­maa­il­mamme kohta­si­vat. Hän oli esikuva joka sai minut aikoi­naan liit­ty­mään Kokoo­muk­seen. Ike oli vaikut­tava persoona ihmi­senä ja polii­tik­kona. Hänen muis­tonsa elää ikui­sesti 💙

Kimmo Mikael Laitala
Nousiai­nen

Muis­tan jo lapsuu­dessa kuul­leeni ja nähneeni Ilkka Kaner­van tele­vi­siosta.

Näin Turussa useasti myöhem­min, myös vaalien alla eri paikoissa, ja aina ihmis­ten kesken. Aina tervehti ja katsoi silmiin.
Kerran sitten tuli kahville vaimonsa kanssa Parai­sille ja tervehti kaik­kia kahvi­lassa olleita, kättä heilut­taen. Jutteli erään pikku­lap­sen kanssa henke­viä viereissä pöydssä, Sellai­nen hän oli, aina läsnä ihmis­ten kanssa luon­te­vasti.

Kerran Turun torilla oli ulko­lai­nen kansan­tans­sior­kes­teri ja tulimme samaan aikaan torille, minulla auto parkissa torilla, ja hän kävel­len. Ilkka Kanerva tervehti ja jutteli koko tanssi- ja soit­to­ryh­män jäsen­ten kanssa yhdessä ja erik­seen.

Sirpa Lehtola
Kaarina

Sirpa Lehtola
Kaarina

Kuvassa Ike johtaa jouk­koa vaali­tais­toon.

Pentti Soka­järvi
Turku

Pitkä­ai­kai­nen ja luotet­tava yhteis­työ­kump­pani, jonka aina tavoitti. Maakun­nan ja koko Suomen mies!

Joni Heik­kilä
Loimaa

Urheilu oli lähellä Ilkan sydäntä ja urhei­lun merkeissä olen hänet tavan­nut, ihmi­nen jolla suuri sydän

Minna Lehto­nen
Kanga­sala

Kuuluimme IKE-tiimiin 80-luvulta lähtien.
Useissa tapah­tu­missa mukana kier­ret­tiin ja hyviä keskus­te­luja käytiin.
Ilkka oli helposti lähes­tyt­tävä ja aidosti kuun­te­leva.

Iken muis­toa kunnioit­taen ja läheis­ten suruun osaa ottaen.

Lepää rauhassa Ilkka.

Anja ja Mikko Laakso
Tarvas­joki, Lieto

Ensim­mäi­nen muis­ti­ku­vani Ilkasta on vuoden 1970 vappu­juh­lasta Turun yliop­pi­las­ta­lolta. Juhlan päätäh­tenä oli Veikko Vennamo, joka sai raiku­vat aplo­dit. Sitten puhu­ja­pönt­töön hyppäsi Ilkka Kanerva puhuen spon­taa­nisti yliopis­to­uu­dis­tuk­sesta ilman pape­reita. Silloin ajat­te­lin, että “tuohan sälli on”, meikä­läi­nen­hän ei olisi vastaa­vaan esiin­ty­mi­seen ollut valmis.
Tapa­simme ja soit­te­limme eri asioissa mm. telak­ka­teol­li­suu­den krii­sien aikoina, joulu­puu­rolla ja Tammi­juh­lissa sekä tieten­kin Iken synty­mä­päi­vä­juh­lissa.
Toiseksi viimei­nen tapaa­mi­nen hänen kans­saan oli 26.10.2021 hänen olles­saan pyyn­nös­täni juhla­pu­hu­jana Turun kansal­li­set senio­rit ry:n 50-vuotis­juh­lassa Ravin­tola Aitio­pai­kassa. Hän lähti puheensa jälkeen takai­sin Helsin­kiin, mutta soitti hetken kulut­tua ja pyysi tarkis­ta­maan, oliko hänen salk­kunsa jäänyt saliin tuolin alle. No siel­lä­hän se oli, soitin hänelle, että täältä löytyi.
Viimei­nen tapaa­mi­nen oli sitten kokoo­muk­sen alue­vaa­lieh­do­kas­ta­paa­mi­sessa Aura­sil­lan pielessä tammi­kuussa. Tote­sin silloin, että näytät kovin kalpealta.
“IKL” (Ilkka Kanerva Loka­lahti) on poissa keskuu­des­tamme. R.I.P. Ilkka

Jouko Fossi
Turku

”Hän jätti tuuleen kuis­kauk­sensa,
hymynsä aurin­gon lämpöön ja
tähtiin silmiensä ystä­väl­li­sen tuik­keen.”

Hyvää matkaa Ilkka ❤️
Kiitos lämpi­mästä ystä­vyy­des­täsi ja kaikesta tues­tasi matkan varrella.

Teija Leino
Masku

Ilkka oli ystä­väl­li­nen ja hänellä oli aina aikaa ihmi­sille iästä riip­pu­matta, eikä sillä­kään ollut väliä oliko ennes­tään tuttu. Harva henkilö on sellai­nen!
Me ystä­vät vuosien varrelta jätämme kaipaa­maan sinua 💕

Erja-Maija Roine
Turku

Meitä yhdisti Kokoo­mus - Kokoo­mus aate­jär­jes­tönä ja vaikut­ta­mis­ka­na­vana. Vaikka emme suin­kaan aina olleet poliit­ti­sista asioista samaa mieltä, niin en muista yhtään ainoaa kertaa, jolloin olisimme Iken kanssa eron­neet “erimie­li­sinä”. Tiesimme, että kumpi­kin ajaa nimeo­maan Kokoo­mus­asiaa. Näkö­kulma saat­toi olla eri. En silloin nuorena ymmär­tä­nyt lain­kaan Iken kumar­te­lua Mosko­vaan tahi Keskus­ta­puo­lu­ee­seen. Myöhem­min ymmär­sin. Näke­myk­seni toisi­naan hulvat­to­masta opis­ke­lu­ka­ve­rista muut­tui ja syven­tyi, päätyen arvos­tuk­seeni valtio­mies Ilkka Kaner­vaan. Opimme tunte­maan toisemme jo opis­ke­luai­koina. Juffen ringissä toimin vaali­ka­mo­jen kuskina. Opis­ke­luai­ko­jen hulvat­to­muus säilyi mitta­vis­sa­kin tehtä­vissä. Kun olin ensim­mäistä kertaa maakun­ta­hal­li­tuk­sen kokoo­mus­ryh­män pala­ve­rissa ja puheen­joh­taja Kanerva huomasi sisään astues­saan minut, niin eikös Iken suusta pääs­syt totea­mus:” Voi helk­kari Merja, en muis­ta­nut ottaa mukaani kylpy­huo­nee­seeni jättä­määsi hammas­har­jaa.” Näitä useam­pia­kin hänen ulos­tu­lo­jaan en koskaan kommen­toi­nut tai korjan­nut. Sellai­nen hän oli. Järjestö oli kumma­le­kin kaikki kaikessa. Mikäli vaalien alla tarvit­tiin hengen­luo­jaa, niin kukapa osasi sen parem­min kuin Ike. Ja siihen­kin työhön hän oli aina valmis.

Merja Kanta­lai­nen
Kaarina

Kiitos Ilkka! Sinulta ja sinusta opimme valta­vasti. Elämän­työsi isän­maan eteen ei unohdu. Olit kansan­edus­ta­mi­sen ikoni ja ennä­tys­mies. Lepää rauhassa!

Ville Valko­nen
Turku

Liityin 60-luvun puoli­vä­lissä Vehmaan-Loka­lah­den Kansal­li­siin Nuoriin. Olin yhdis­tyk­sen sihtee­rinä muuta­man vuoden. Tehtä­vis­säni kirjoi­tin myös Ilkalle jäsen­kor­tin, vaikka hän ei vielä ollut täyt­tä­nyt vaadit­tua 15 vuotta. Siitä lähtien sekä puoli­soni että minä olimme enem­män tai vähem­män teke­mi­sissä Iken kanssa. Vuosia hän oli meidän oma kansan­edus­ta­jamme ja myös monille muille vehmaa­lai­sille. Aika­naan liityimme Ike-tiimiin ja saimme kokea monen­lai­sia tapah­tu­mia tiimin mukana: edus­kun­ta­vie­rai­luita, urhei­lu­kil­pai­luita ja monia muita muka­via yhdes­sä­olon hetkiä. Ilkka oli ystävä, joka kohteli kaik­kia huomaa­vai­sesti, kuten niin monissa yhteyk­sissä on viime aikoina tuotu esille. Viimeksi tapa­sin Ilkan syksyllä Vehmaan kunnan 100-vuotis­juh­lassa.
Pieni muisto Ilkasta: hän oli tavan­nut lähei­seni eräässä juhlassa, jossa oli tullut ilmi hänen vehmaa­lai­suu­tensa. Keskus­te­lun aikana Ilkka oli toden­nut huumo­ri­mie­lessä, että alle­kir­joit­ta­nut oli “syyl­li­nen” hänen kokoo­mus­lai­suu­teensa, koska olin hänelle sen jäsen­kir­jan aikoi­naan kirjoit­ta­nut.

Kris­tina Laiho
Raisio vuoteen 2019 Vehmaa

Tapsin ILkan ensim­mäi­sen kerran Hki-Turku junassa jossa istut­tiin kaksis­taan muuten tyhjässä vaunussa. Hän tuli oma-aloit­tei­sesti jutte­le­maan mikä hämmäs­tytti, olihan hän tunnettu ja vaiku­tus­val­tai­nen kansan­edus­taja. Mutta vuosien kuluessa ymmär­sin, että tämä olikin hänelle luon­teen­omaista ystä­väl­li­syytta ja lähim­mäi­sestä välit­tä­mistä.
Hieno mies
Timo

Timo Luukka
Salo

Ystä­vän ja vahvan Vakka-Suoma­li­sen vaikut­ta­jan muis­toa kunnioit­taen. Kesällä tuomme kukan haudal­lesi.
Anne ja Seppo

Anne ja Seppo Juntti
Salo/​Kalanti

Iken “kasvat­ta­ja­seu­ran” Loka­lah­den Kokoo­muk­sen edus­ta­vat kävi­vät laske­massa sini­val­koi­set muis­to­ku­kat Iken haudalle tiis­taina 17.5.2022.
Ike oli aina valmis tule­maan tilai­suuk­siimme, kun häntä pyydet­tiin.

Loka­lah­den Kokoo­mus

Kuvan henki­löt oikealta alkaen: Hannu Rauvola, Antti Vilja­nen, Markku Aho, Lasse Virta­nen ja Erkko Teeri­maa sekä kame­ran takana Taija Vilja­nen.

Markku Aho
Uusi­kau­punki
Skip to content