Petteri Orpo: Suomessa jokaisen pitää voida luottaa että hänelle käy hyvin – kokoomus.fi
MENU
Petteri Orpo: Suomessa jokaisen pitää voida luottaa että hänelle käy hyvin

Petteri Orpo: Suomessa jokaisen pitää voida luottaa että hänelle käy hyvin

Julkaistu: 14.11.18 Puheet, Talous

Valtio­va­rain­mi­nisteri Petteri Orpon puhe 18.11.2018 eduskun­nassa varjo­bud­jet­ti­kä­sit­te­lyssä

Arvoisa puhemies, me politii­kassa kiitämme toisiamme liian harvoin. Minusta kaikki kollegat opposi­tiossa ansait­sevat kiitokset tehdystä työstä.

Nämä varjo­bud­jetit on laadittu huolella, esitykset on perus­teltu, ja niiden takana on paljon työtä. Kaikista asioista emme ole samaa mieltä. Mutta keskustelu vaihtoeh­doista on terve­tul­lutta. Toivon, että käymme keskus­telun toisiamme kunnioittaen.

Arvoisa puhemies, olemme tässä salissa useasti keskus­telleet siitä, ketä kiittää talous­kas­vusta ja työlli­syy­destä. Tänään töissä on lähes 120 000 ihmistä enemmän kuin halli­tus­kauden alussa. Iloitsen jokai­sesta isästä ja äidistä, miehestä ja naisesta, nuoresta, joka on saanut töitä.

Sen voi sanoa, että työlli­syyden kasvusta vastaa varmuu­della ainakin niin yritykset kuin työssä käyvät ja töihin pyrkivät ihmiset. Kiitos kuuluu heille kaikille! Se mikä osuus on ollut halli­tuksen toimista johtuvaa, on kuitenkin toissi­jaista, vaikkakin tärkeää. Elinkei­noe­lämän tutki­mus­laitos julkaisi tällä viikolla raport­tinsa, jonka mukaan noin puolet työlli­syyden kasvusta johtuu halli­tuksen toteut­ta­mista uudis­tuk­sista. Siis yli 50.000 työpaikkaa. Myös kansain­vä­linen noususuh­danne on ruokkinut talout­tamme.

Ennen kaikkea meidän pitäisi kuitenkin keskus­tella siitä, millaisia valintoja meidän on tehtävä, jotta Suomi olisi hyvä paikka asua, elää ja yrittää - tulevai­suu­des­sakin.

Minä haluan, että Suomi on sellainen maa, jossa jokainen voi luottaa siihen, että hänelle käy hyvin.

Arvoisa puhemies, nyt kun käsit­te­lemme menoli­säyksiä ja veron­ko­ro­tuksia, on tosiaan tärkeää katsoa tulevaan. Minä haluan, että Suomi on sellainen maa, jossa jokainen voi luottaa siihen, että hänelle käy hyvin. Että jokai­selle on mahdol­li­suuksia, että jokainen saa tehdä.

Tarvit­semme korkean, vähintään 75 prosentin työlli­syy­sasteen, jotta saamme rahoi­tettua tärkeät palvelut: päivä­kodit, koulu­tuksen, ikäih­misten palvelut. Siksi meidän pitää keskittyä työlli­syyteen. Suoma­laisen hyvin­voinnin tulevaisuus on työssä. Työ torjuu tehok­kaimmin myös köyhyyttä.

Opposition varjo­bud­jetit vastaavat Suomen tärkeimpiin haasteisiin heikosti. Valtio­va­rain­mi­nis­teriön virka­mie­sarvion mukaan vaihtoeh­to­bud­jettien vaiku­tukset kasvuun ja työlli­syyteen jäävät pieniksi. Nostan hattua vihreille, että esitätte rohkeasti oman vaihtoeh­tonne. Kannattaa en sitä voi. Eduskunnan tieto­pal­velun mukaan vaihtoeh­tonne heiken­täisi työlli­syyttä 21 000 hengellä. Emmekö me ole yhdessä puhuneet, että juuri työttömyys lisää eriar­voi­suutta?

SDP puolestaan haluaa verottaa kovemmin työtä ja yrittä­mistä. Minne te SDP:ssä ajatte­lette uusien työpaik­kojen syntyvän? Me tiedämme, että ne syntyvät yrityksiin. Tarvit­semme yrityksiä, jotka inves­toivat ja haluavat kasvaa. Sinne niitä työpaikkoja syntyy. Suurin virhe tässä tilan­teessa olisi pysäyttää talouden ja työlli­syyden kasvu mitta­villa veron­ko­ro­tuk­silla.

Arvoisa puhemies, nykyistä korkeampi työlli­syy­saste tarkoittaa sitä, että uudis­tuksia on jatkettava.

Tarvit­semme sosiaa­li­tur­va­uu­dis­tuksen, joka tekee jokaisen lisäeuron tienaa­mi­sesta kannat­tavaa. Meidän on jatkettava verotuksen uudis­ta­mista niin, että työnteon sijasta verotamme päästöjä ja haittoja. Verotus on otettava vahvasti mukaan ilmas­ton­muu­toksen vastaiseen työhön.

Meidän on myös jatkettava työelämän ja koulu­tuksen uudis­ta­mista. Tarvit­semme perhe­va­paa­uu­dis­tuksen ja reformeja koulu­tus­jär­jes­telmään. Olen iloinen, että monet puolueet ovat ehdot­taneet perhe­va­paiden uudis­ta­mista. Sanon kyllä uudis­tuk­selle ja naisten tasa-arvolle.

Opposi­tiolta toivon lisää rohkeutta uudistaa Suomea

Arvoisa puhemies, opposi­tiolta toivon lisää rohkeutta uudistaa Suomea. Rohkeutta tarvit­semme, jotta voimme suojella hyvin­vointia. Työlli­syyttä lisäävät uudis­tukset loistavat poissao­lollaan esimer­kiksi SDP:n ehdotuk­sesta. Samalla opposition vaihtoeh­tojen taustalla siintää lupausten aava ulappa. Jokai­selle luvataan jotakin.

Suomen tulevai­suutta ei voi rakentaa velka­ra­halla. Voimmeko nyt tässä salissa kaikki sitoutua siihen, että emme syö lastemme ja lasten­las­temme eväitä? Näyttää siltä, ettei yksikään puolue halua rakentaa Suomea velka­ra­halla.

Monet vaihtoeh­to­bud­jetit on valitet­ta­vasti raken­nettu höttöi­sälle pohjalle.

Esimer­kiksi SDP kertoo hankki­vansa lisätuloja hallinnon digita­li­saa­tio­uu­dis­tuk­sista 200 miljoonaa. Lisää rahaa puolue kaivaa Sitran taseesta ja Suomen Pankista yli 400 miljoonaa. Valitet­ta­vasti nuo rahat voi käyttää vain kerran. Menot on arvioitu alakanttiin ja tulot vastaa­vasti viritetty äärim­milleen, jotta teillä olisi varaa kaikkiin lupauk­siinne. Kuilu esitys­tenne ja todel­li­suuden välillä on karmea. Sitten vielä väitätte, että budjet­tinne vähen­täisi velan­ottoa enemmän kuin halli­tuksen budjetti. Näin epävar­malle pohjalle raken­nettu budjetti ei ole uskottava eikä vastuul­linen. SDP:n vaihtoehto on yhtälönä mahdoton.

Vaikka vaalit lähes­tyvät, niin jokaisen tässä salissa pitää muistaa, että populis­milla on lyhyet jäljet. Tämän halli­tuksen jälkeen työn linjaa on jatkettava, jotta turvaamme hyvin­voinnin. Jos lipsumme tästä, edessä on kiihtyvä velkaan­tu­minen, korkeammat verot ja alhai­sempi elintaso. Sitä meistä kukaan ei halua.

Toivo­talkoot 17.11. kokoomus 100-hengessä

Julkaistu: 26.10.18 Vaalit

Marras­kuussa toivo­tal­koillaan satavuo­tiaan kokoo­muksen teemalla

Toivo­tal­koita saa järjestää kuka vain ja ne voivat olla sinun ja ystäviesi näköisiä. Myös kokoo­musyh­dis­tykset ympäri maan järjes­tävät päivän henkeen sopivaa aktivi­teettia. Kuulos­taisiko sinusta hyvältä esimer­kiksi patikointi luonto­po­lulla tai ploggaa­misen (roska­lenk­keilyn) kokei­le­minen? Niin meistäkin! Toivo­talkoot-toimin­ta­päivää vietetään ympäri Suomen lauan­taina 17.11. koko päivän, toki Toivo­tal­koita saa järjestää muinakin päivinä. Talkoiden hashtag on #kokoomus

Toivo­tal­koita saa järjestää kuka vain ja ne voivat olla sinun ja ystäviesi näköisiä

Näin järjestät oman talkoo­ta­pah­tuman

Tällä kertaa haluamme tehdä talkoot kokoomus 100-hengessä. Ilmoita tapah­tumasi piiri­toi­mis­tolle (tai jos olet puheen­johtaja lisää suoraan tapah­tu­ma­ka­len­teriin) ja laita se myös kokoo­muksen Facebook-tapah­tumaan. Voit tehdä tapah­tu­mallesi mainosai­neistoa kokoo­muksen aineis­to­palvelu Gredissä.

Tässä muutama vinkki päivän toimeksi:

100 roskaa roskiin – pidä asuinym­pä­ristösi puhtaana kerää­mällä talkoo­hen­gessä sata roskaa. Voit olla myös rohkea ja kerätä 100 pussil­lista roskia!

100 kohtaa­mista – kerää porukka ja ole yhtey­dessä paikka­kuntasi palve­lu­kes­kuksiin. Sopikaa miten voisitte olla avuksi, voitte vaikkapa tarjoutua pitämään seuraa, käymään yhdessä kaupassa tai ulkoi­le­massa.

100 kilometriä liikuntaa – reippailkaa esimer­kiksi kymmenen hengen porukalla kymmenen kilometrin lenkki, eli yhteensä 100 kilometriä kävelyä! Tärkeintä on, että liikutte yhdessä ja pidätte hauskaa.

Tehkää haaste tai osallis­tukaa haasteeseen – esimer­kiksi Helsin­gissä on talkoiltu veren­luo­vu­tuk­sessa, heillä on tavoit­teenaan kerätä 100 litraa verta. Voitte joko itse haastaa ihmisiä tai osallistua johonkin valmiiseen haasteeseen.

Pistäkää vanha tavara kiertoon – voitte kerätä vanhoja tavaroita vaihto­to­riksi tai pihakirp­pik­seksi, pääasia että käyttä­mät­tömät tavarat löytävät sinne, missä niitä todella tarvitaan!

Facebook-tapahtuma

Tee
mainoksia
tästä

Petteri Orpo: Climate change is the defining challenge of our time

Julkaistu: 25.10.18 Puheet, Ympäristö

Speech held at the Annual Meetings of the World Bank Group and IMF 12.10.2018

President Joko Widodo, Managing Director Christine LagardePresident Jim Yong Kim and Fellow Governors

Welcome to the Annual Meetings of the World Bank Group and IMF, and to the seventy-second Plenary of the Boards of Governors. Please join me in thanking our hosts, the Indonesian government and the people of Bali, for their warm hospi­tality. It is an honour for me and for Finland to chair this meeting.

Much has changed since we last met. Global growth remains strong and unemplo­yment has declined. Although major reforms have helped strengthen the global financial system, the effects of the global financial crisis remain.

Some families still have not recovered. For many, globa­lization means unemplo­yment, falling wages and income inequality. This creates fertile ground for populism and polarization. In a world of declining trust and limited multi­la­teral coordi­nation, a recession could quickly turn into another crisis.

There is concern that robots could be the trigger. It is estimated that millions of jobs could be lost to artificial intel­li­gence, which would hit middle- to low-income workers the hardest. However, technology does not need to work against us. Managed fairly, the digital revolution has the potential to increase prosperity for all.

My country Finland is an example of how this can be achieved. Finland has been an independent state for a hundred years. Finland has made a remar­kable economic journey, from one of the poorest, most agrarian countries in Europe, to one of the wealt­hiest in the world.

How did we get there? By investing in our people—through health, social protection, women’s rights and education.

Our long-term objective is to provide equal oppor­tu­nities to high-quality education and training for all citizens. Finnish education policy is built on the principles of free education and lifelong learning. We believe that education is the key to compe­ti­ti­veness and wellbeing of the society.

As Finland’s experience has shown, investing in human capital not only strengthens a society’s resilience; it also makes economic sense.

In Finland, we value trust. It is the funda­mental pillar of a functioning society. I believe trust is also what we need at the global level. Without trust it becomes impos­sible to find solutions to global problems we are facing today.

Without a doubt, climate change is the defining challenge of our times.

Without a doubt, climate change is the defining challenge of our times. Recent expert reports demon­strate that global warming is happening even faster than we expected. Luckily, the reports also show that we have the means to mitigate climate change. We just need to step up efforts, make the right political decisions and to implement them.

I give you an example close to Finland. In thirty year’s time, the Arctic Sea is expected to be almost completely ice-free in the summer, which would raise sea levels, and could contribute even further to global warming. As the President of Finland, Sauli Niinistö, warned: “If we lose the Arctic, we lose the whole world.”

Fortu­nately, commu­nities around the world are finding innovative ways to adapt. Here in Indonesia for example, commu­nities in Borneo and Java are responding to climate change with agrofo­restry. Unpro­ductive rice paddies are being used to plant teak, which can be cut and harvested. This is good for land produc­tivity as well as biodi­versity.

Of course, responding to climate change involves more than just adaptation. Globally, green­house gas emissions are still on upward trend. Together, we must turn that trend. And there is hope: already, more efficient use of energy and renewable energy sources are helping to reduce emissions notably.

We should encourage green techno­logies and continued innovation. And we should discourage high-emission production techno­logies. However, histo­rically countries have hesitated to take action because of concerns about negative effects on growth.

The Nordic experience shows that it is possible to reduce emissions and still have healthy economic growth. Well-designed climate and energy policies can mitigate climate change while also promoting sustai­nable economic growth and emplo­yment.

As Finance Minister, it is important to me that we are able to come up with concrete measures that are within the compe­tence of the Ministry of Finance. I am very pleased that Finland has taken steps to incor­porate sustai­nable development in our budget, as one of the first countries in the world. This demon­strates how we use taxpayers’ money for advancing the sustai­nable development goals.

The threat of climate change, however, cannot be solved by each nation working alone.

The threat of climate change, however, cannot be solved by each nation working alone. Country-level actions need to be comple­mented by multi­la­teral efforts. The same can be said of the global economy. If we don’t preserve a framework for global economic coordi­nation and coope­ration, we risk reversing the gains from open markets.

The IMF and the World Bank Group have an important role to play in making globa­lization work better. They were created to promote global integration and economic coope­ration. Today, they aim for broadly-shared prosperity.

Prosperity cannot be achieved by resorting to protec­tionism. Trade barriers and tariffs will not solve global imbalances. To solve global challenges, we need to restore trust: trust between citizens, trust between govern­ments, and trust in insti­tu­tions.

Perhaps the greatest asset of the IMF and the World Bank Group is their culture of consensus-building, which is rooted in trust. Global consensus can only be achieved with coope­ration, compromise and goodwill. I know this is not easy. But without consensus, and without trust, there will be no solution to our challenges.

Thank you.

Petteri Orpo

Antti Häkkänen: asiakas­läh­töi­syyttä vahvis­tettava vanhus­pal­ve­luissa

Julkaistu: 2.10.18 Senioriverkosto, Verkostoblogit

Puhuin tänään Vanhustyön juhla­gaa­lassa Mikke­lissä ikäih­misten palve­luista. Tärkein viestini siellä oli, että ikäih­misten palve­luissa asiakas­läh­töi­syyttä on vahvis­tettava.

Keskei­sessä roolissa tulevai­suuden vanhus­pal­ve­lujen kehit­tä­mi­sessä ovat vanhustyön ammat­ti­laiset, alan tutkijat ja opettajat sekä uuden terveys­tek­no­logian kehit­täjät.

Suomi on monen sukupolven maa. Jokaisen ikään­tyvän on voitava luottaa siihen, että hän saa parhaimman mahdol­lisen hoidon ja hoivan. Vanhustyön ammat­ti­laiset ovat jo huippu­luokkaa, mutta palve­lujen organi­sointi, johta­minen ja rahoi­tus­mallit kaipaavat uudis­tusta. Ikäih­misten palveluja on jatkossa katsottava yhä vahvemmin kokonai­suutena ja asiakkaan omasta näkökul­masta.

Korostin puheessani palve­luoh­jauksen merki­tystä. Palve­lu­tar­peiden lisään­tyessä asiakasta autetaan valit­semaan palve­lu­tar­jon­nasta hänelle sovel­tuvat sosiaali- ja tervey­den­huollon palvelut, joita voidaan toteuttaa esimer­kiksi asiakas­se­telin tai henki­lö­koh­taisen budjetin avulla.

Toimi­vasta palve­luoh­jauk­sesta hyötyvät paljon erilaisia palveluja käyttävät iäkkäät ihmiset. Tavoit­teena on vahvistaa perus­tason lähipal­veluja ja turvata nopea hoitoon pääsy, mikä on tärkeää paljon erilaisia palve­luita käyttä­välle. Valin­nan­vapaus vahvistaa ikäih­misen itsemää­rää­mi­soi­keutta.

Kotihoito on yksi keskei­sistä iäkkäiden palve­lujen kehit­tä­mis­koh­teista.

Kotihoito on yksi keskei­sistä iäkkäiden palve­lujen kehit­tä­mis­koh­teista. Kotihoitoa tulee olla tarvit­taessa saata­villa kaikkina vuoro­kauden aikoina. Kaiken toiminnan tulee lisäksi olla kuntout­tavaa ja tukea asiakkaan omien voima­va­rojen säily­mistä.

Tarvitaan monipuo­li­sesti erilaisia asumis­muotoja ja niihin liittyviä palve­luita asiak­kaiden tarpeen mukaan. Asumisen ja palve­lujen yhdis­tä­misen kokei­lussa raken­netaan erilaisia yhtei­söl­lisen asumisen malleja, kuten palve­lu­kortteli ja ikäys­tä­väl­linen keskusta. Yhtei­söl­li­syyttä pitää vahvistaa entisestään.

Omais- ja perhe­hoidon kehit­tä­minen on ollut tämän halli­tus­kauden ajan erityisen kehit­tä­misen kohteena. Kokei­lu­hank­keissa on luotu ja kehitetty toimin­ta­malleja kaiken ikäisille omais­hoi­det­ta­ville.

Tavoit­teena on luoda edelly­tyksiä omais- ja perhe­hoidon lisään­ty­mi­selle ja tukea sekä omais- että perhe­hoi­tajia työssään.

Antti Häkkänen,
oikeu­mi­nisteri, kokoo­muksen varapu­heen­johtaja

Ulkomaa­laisten kiinteis­tö­kaup­poihin lisää valvontaa ja rajoi­tuksia

Julkaistu: 24.9.18 Turvallisuus

Yleinen turval­li­suusym­pä­ris­tömme on muuttunut viime vuosien aikana merkit­tä­västi. Suomen ei tule olla sinisil­mäinen uusien turval­li­suusuhkien edessä.

Turval­li­suus­vi­ran­omaisten resursseja ja toimi­val­tuuksia on lisättävä, jotta uusiin uhkiin kyetään varau­tumaan. Tällä halli­tus­kau­della Suomen turval­li­suus­vi­ran­omaisten resursseja onkin lisätty syste­maat­ti­sesti. Myös turval­li­suus­vi­ran­omaisten toimi­val­tuuksia on ryhdytty päivit­tämään, jotta ne vastai­sivat nykytilan tarpeita.

Myös kiinteis­tö­no­mistus liittyy kokonais­tur­val­li­suuteen.

Myös kiinteis­tö­no­mistus liittyy kokonais­tur­val­li­suuteen. Ulkomaa­laisten kiinteis­tö­no­mis­tuk­sesta turval­li­suu­delle tietyissä tapauk­sissa aiheu­tuvat uhkakuvat on otettava vakavasti. Erityi­sesti EU-alueen ulkopuo­lelta tulevan ulkomaa­laisen kiinteis­tö­no­mis­tuksen laajen­tu­miseen voi liittyä tiettyjä epäkohtia kokonais­tur­val­li­suuden kannalta.

Vielä tällä vaali­kau­della on tehtävä toimen­pi­teitä, joilla ulkomaa­laisten kiinteis­tön­kaupat saadaan tarkempaan valvontaan ja luodaan keinot tarvit­taessa rajoittaa ulkomaa­laisten kiinteis­tö­no­mis­tusta. Viran­omai­sille on annettava tarpeel­liset työkalut toisaalta kiinteis­tö­no­mis­tusta koskevan tilan­ne­kuvan luomi­seksi kansal­li­sesti strate­gisten kohteiden lähei­syy­dessä. Toisaalta on myös mahdol­lis­tettava valtion puuttu­minen kiinteis­tö­kaup­poihin tilan­teissa, joissa se on valtion turval­li­suuden kannalta oleel­lista. Oikeus­mi­nis­teriö on ollut mukana valmis­te­le­massa näitä toimen­pi­teitä. Lainval­mistelu on jo loppusuo­ralla.

Kiinteistön hankintaa koskevan rajoi­tus­jär­jes­telmän purka­minen lähti liikkeelle Suomen ETA-jäsenyy­destä 1990-luvun alkupuo­lella ja päättyi vuosi­tu­hannen taitteessa viimeis­tenkin hankin­ta­ra­joi­tusten kumoa­miseen. Vuodesta 2000 lähtien Suomessa ei siis ole ollut voimassa maanhan­kintaa rajoit­tavaa lainsää­däntöä, jonka sovel­ta­misala määräy­tyisi ostajan kansal­li­suuden perus­teella. Näin ollen Euroopan unionin ja Euroopan talous­a­lueen valtioiden ja näiden ulkopuo­listen valtioiden kansa­laiset ja yhteisöt voivat hankkia kiinteää omaisuutta Suomessa vastaavin edelly­tyksin kuin Suomen kansa­laiset ja Suomeen rekis­te­röidyt yhteisöt.

Antti Häkkänenoikeus­mi­nisteri

Keskus­te­lu­navaus ympäris­töstä: Vastuu ilmas­tosta

Julkaistu: 30.8.18 Miljö, Politiikka, Programarbete, Ympäristö

Haluamme tehdä yhdessä kestävää ympäris­tö­po­li­tiikkaa. Osallistu, kommentoi tässä ja tutustu muihin teemoihin!

Ilmas­ton­muutos on ihmis­kunnan suurin riski tällä vuosi­sa­dalla. Pariisin ilmas­to­so­pi­muksen mukaiset sitou­mukset eivät viimei­simmän tieteel­lisen tiedon mukaan ole riittäviä vaaral­lisen ilmas­ton­muu­toksen torju­mi­seksi. Suomen on kannettava vastuunsa ja näytettävä esimerkkiä.

Suomen omat päästöt eivät tietenkään ilmaston lämpö­tilaa ratkaise, mutta vaati­malla edellä­kä­vi­jyyttä Suomessa on saatu syntymään ja voidaan saada jatkos­sakin syntymään päästöjä vähen­täviä ratkaisuja. Näiden myyminen Kiinan ja Intian tapai­sille markki­noille vähentää päästöjä monin­ker­tai­sesti Suomen omiin päästöihin verrattuna. Edellä­kä­vijyys tuo Suomelle myös valtavan mahdol­li­suuden puhtaiden huippu­tek­no­lo­gioiden kehit­tä­mi­sessä ja näiden kaupal­lis­ta­mi­sessa ja viennissä.

Uskomme markki­noiden luovuuteen ja tehok­kuuteen päästö­on­gelmien ratkai­se­mi­sessa, kunhan saastut­ta­mi­selle asetetaan yhteis­kunnan toimesta riittävä hinta.  Päätök­sissä täytyy katsoa pitkälle tulevai­suuteen. Fossii­listen energia­läh­teiden käytön pitää tulla kalliim­miksi, jotta tuote­ke­hi­ty­sin­ves­toinnit ohjau­tuvat puhtaisiin ratkai­suihin. Tehok­kaimmin päästö­talkoot onnis­tui­sivat maail­man­laa­jui­sesti yhtenäisen päästö­hin­noit­telun avulla.

Suomi ajaa päästö­tal­koiden nopeut­ta­mista Euroopan unionissa ja kansain­vä­li­sissä ilmas­to­neu­vot­te­luissa. Päästö­hin­noittelu tulee saada tasolle, jolla se on pääasial­linen ohjaus­keino puhtaaseen energiaan siirty­mi­sessä erillisten tukien sijaan.

Toden­nä­köi­sesti EU:ssa ei lähivuosina pystytä tekemään riittäviä päätöksiä, jotta päästö­oi­keus­jär­jes­telmä yksin johtaisi tarpeeksi nopeaan muutokseen. Tästä syystä kokoomus on Suomen nykyi­sessä halli­tuk­sessa ajanut esimer­kiksi kivihiilen kieltä­mistä, biopolt­toai­neiden sekoi­te­vel­voi­tetta liiken­teeseen sekä päästö­hin­noit­telua lämmi­tys­polt­toai­neiden ja autojen verotuk­sessa. Suomen on jatkettava määrä­tie­toista ilmas­to­po­li­tiik­kaansa myös vuoden 2030 jälkeen. Yhteis­kun­tamme tulisi lähes päästötön vuoteen 2050 mennessä. Hiili­neut­raalius tultaisi siten saavut­tamaan jo aiemmin nielujen vaiku­tusten ansiosta. Sitä varten on tehtävä päätöksiä jo lähivuosina.

2030-luvulla fossii­lista energiaa ja turpeen käyttöä on korvattava pääosin vähen­tä­mällä poltta­malla tuotetun energian osuutta kokonai­suu­dessaan. Sähkön­tuo­tan­nosta päästö­töntä on jo nyt Suomessa noin 80 prosenttia ja pohjois­maissa kokonai­suu­dessaan jo 90 prosenttia. Tulevai­suu­dessa lämmön­tuo­tanto ja liikenne voivat hyvin nojata enemmän sähköön ja sitä hyödyn­täviin lämpö­pump­puihin, kunhan samalla kehitetään kysyn­tä­joustoa ja varas­tointia, joilla tasataan sähkön tuotanto- ja kulutus­huip­pujen eroja. Jos noin puoli miljoonaa sähkö­läm­mit­teistä kotita­loutta olisivat kaikki hyödyn­tä­mässä sähkön hinta­vaih­te­luita, se riittäisi kylmänä talvi­vuo­ro­kautena jo tasaamaan sähkön tarpeen heilah­te­luita Loviisan ydinvoi­ma­loiden tehon verran. Vaivaton tekniikka on nyt olemassa - Suomessa maailman kärki­päätä - mutta mieli­kuvat ja sähkö­laskun jäykkyys hidas­tavat ratkai­sujen yleis­ty­mistä.

Suomi jatkaa eteenpäin ilmas­to­tais­telun esimerk­ki­maana. Keskei­simpiä uusia puhtaita tekno­lo­gioita ja ratkaisuja kehitetään Suomessa ja myydään kasvu­mark­ki­noille, joiden kehitys ratkaisee ilmas­ton­muu­toksen.

Suomi jatkaa eteenpäin ilmas­to­tais­telun esimerk­ki­maana.

Suomen energia­po­li­tiikan lähtö­kohtana on, että ensin korvataan tuonti­polt­toaine kivihiilen käyttö ja puoli­tetaan fossii­lisen öljyn käyttö 2020-luvun aikana. On aika katsoa jo pidem­mälle. Fossii­listen polttoai­neiden ja turpeen merkittävä käyttö sähkön ja lämmön tuotan­nossa tulisi päättyä vuoteen 2040 mennessä. Ensisi­jai­sesti tämän muutoksen tulisi tapahtua EU:n päästö­kaupan hinnan vaiku­tuk­sella tai esimer­kiksi pohjois­maisen sähkö­markkina-alueen päästö­kaupan lattia­hin­nalla. Muut mahdol­liset ohjaus­keinot on toteu­tettava pitkä­jän­tei­sesti ja niin tekno­lo­gia­neut­raa­listi kuin mahdol­lista. Täytyy huolehtia, että toimijat ehtivät sopeutua ja markkinat löytävät kustan­nus­te­hok­kaimmat ratkaisut.

2030-luvun energia­po­li­tiikan on perus­tuttava siihen, että fossii­liset polttoaineet ja turve korvataan muilla keinoin kuin bioenergian kasvat­ta­mi­sella entisestään. Jo tulevalla halli­tus­kau­della uudet energia­tu­ki­pää­tökset tulee kohdentaa muihin kuin polttoon perus­tuviin ratkai­suihin

Suomen verotuk­sessa tulee siirtää painoa työn ja yrittä­misen verotuk­sesta haittojen verotukseen. Lämmi­tyk­sessä hiili­päästön hinta tulee nousta pitkä­jän­teisen ohjelman myötä asteittain ja myös turpeen energia­käytön pitää tulla asteittain normaalin tasoisen veron piiriin. Uusien autojen verotus siirretään kokonaan auton hankinnan verotuk­sesta autoilun päästöjen verotukseen. Tavoit­teena on, että sähköä tai biokaasua käyttävä ajoneuvo on suoma­lai­selle fossii­lista polttoai­netta käyttävää autoa kilpai­lu­ky­kyi­sempi vaihtoehto viimeistään 2030-luvulla.

Metsä­hak­kuiden sivuvir­tojen tehokasta hyödyn­tä­mistä tulee kannustaa sekä puura­ken­ta­mista ja muuta käyttöä, jossa puuhun sitou­tunut hiili säilyy pitkään pois ilmake­hästä. Kantojen energia­käyttö vapauttaa ilmaan hiilen, joka muuten pysyisi maahan sidottuna erittäin pitkään. Kantojen poltto tulee korvata kestä­väm­millä ratkai­suilla vuoteen 2025 mennessä.

Viihtyisä kaupunki ei saa kohtuut­to­masti nojautua ruuhkaiseen autoiluun vaan pitää hakea hyvä tasapaino autoilun, muiden liikku­misen muotojen ja kaupun­ki­kult­tuurin välille. Kaikkien ei tarvitse jättää autoa kotiin, mutta kun isompi osa jättää, ovat myös ruuhkat ja parkkion­gelmat pienemmät. Autolii­ken­neteen sähköis­ty­misen tulisi tapahtua ensisi­jai­sesti päästöjen hinnoit­telun kautta. Joissain tapauk­sissa tietyn tekno­logian määrä­ai­kainen ja kohden­nettu tuki olisi kuitenkin perus­teltu. Esimer­kiksi sähkö­käyt­töisten työsuh­deau­tojen matalampi verotusarvo tai konver­siotuet ovat kiinnos­tavia keinoja kannustaa vähäpääs­töiseen autoiluun.

Kokoo­mus­lainen kaupunki tarjoaa mahdol­li­suuksia myös jakamis­ta­louteen sekä autot­tomaan tai taksi- ja joukko­lii­kenteen yhdis­telmiin nojau­tuvaan elämän­tapaan. Pyöräilyyn kannus­tetaan parem­milla pyörä­teillä ja helpot­ta­malla pyöräilyn ja muiden liikku­mis­muo­tojen yhdis­telmiä.

Kokoo­mus­lainen kaavoitus antaa mahdol­li­suuksia yksilöl­li­syyteen ja kannustaa luovuuteen vähäpääs­töisen asumisen ja arjen valin­noissa.

Tule mukaan ja kommentoi!

Tämä keskus­te­lu­navaus rakentuu kolmen vastuun ympärille: vastuu vesis­töistä, vastuu ilmas­tosta ja vastuu luonnon monimuo­toi­suu­desta. Vastuiden toteut­ta­mi­seksi esitämme tavoit­teita, jotka ensi vaali­kau­della tulisi toteuttaa. Joiltakin osin mennään jo yksityis­kohtiin, toisaalla ei. Tämä ei ole valmis ohjelma, vaan kutsumme nyt kaikki yhdessä tekemään vastuul­lista politiikkaa ympäristön vuoksi. Kokoo­muk­selle luodaan ympäris­tö­oh­jelma ja näiden avausten pohjalta käytävä keskus­te­lukin on osana sen valmis­telua. Haastamme nyt sinut esittämään omia ideoitasi tavoit­teista ja keinoista myös Kokoo­muksen netti­si­vuilla.

Osallistu ja vaikuta tästä

Mitä mieltä olet, pitäisikö näin tehdä? Mitä muuta pitää tehdä? Kommentoi tähän:

Juhla­vuoden kotimaiset Tirppa-tuotteet

Julkaistu: 22.8.18 Tiedote

Kokoo­muksen juhla­vuoden Tirppa – leikki­syyttä ja eleganssia samassa kuosissa.

Kokoomus 100

Kokoo­muksen juhla­vuoden kunniaksi tehdyt tuotteet on suunni­teltu ja valmis­tettu ekolo­gi­sesti Suomessa, kotimaista käsityö­taitoa vaalien. Lisämaus­teensa kotimaiseen tuote­sarjaan tuovat perulaiset kehity­syh­teis­työtä tukevat korva­korut. Tirppa-kangasta on saatavana metri­ta­varana sekä Suonen­joella ommel­tuina valmis­tuot­teina.

Tirppa-kangas on painettu käsin Forssassa, perin­teik­käällä vanhalla Finlay­sonin tehda­sa­lu­eella. Rykkeri-työti­lassa kankaat painetaan käsiteol­li­sella laaka­pai­no­me­ne­tel­mällä. Laadukas, 100 % puuvil­lainen kangas on peräisin Kazaks­ta­nista ja 100 % puuvil­laiset mustat kankaiset osat Indone­siasta.

Tirppa-kuosi

Puhdasta iloa ja elinvoimaa. Leikkisää hieno­va­rai­suutta. Kokoo­muksen 100-vuotista historiaa juhlistava Tirppa symboloi uutta aikakautta – unohta­matta aiempaa.

Kuosissa on tyyli­telty ruiskukka ja sen nuppuja. Itse tirppa hehkuu keltaisena, pyrstössään ja rinnassaan hivenen violettia. Se muistuttaa 2000-luvun ensim­mäisen vuosi­kym­menen huippusuo­si­tusta, sympaat­ti­sesta toivon linnusta.

– Tirppa-kuosissa on ponnis­tavaa elämän­voimaa. Tirppa-kuosin keski­pis­teenä on leikkisä, sympaat­tinen ja selvästi mielissään oleva lintunen vaelta­massa ruiskukkien lomassa. Violetti antaa ripauksen eleganssia, joka yhdistyy iloiseen keltaiseen. Halusin ilmentää värien käytöllä puolu­eemme uutta, aiempaa avoimempaa ja rohkeampaa aikakautta. Lisäksi halusin nostaa esiin perin­teisiä, suosittuja elementtejä puolu­eemme hienosta histo­riasta, kuvailee kuosin suunni­tellut Kristian Tervo. Hän työsken­telee kokoo­muksen puolue­toi­mis­tolla graafikkona.

Tästä
ostok­sille
Puotiin



Keskus­te­lu­navaus ympäris­töstä: vapaus tarvitsee vastuuta

Julkaistu: 22.8.18 Julkaisut

Keskus­te­lu­navaus - kokoo­mus­laisia keinoja ympäris­tö­haas­teisiin

Kerro kommenttisi tästä

Kokoo­muksen lähtö­kohta on ihmisen vapaus toteuttaa itseään ilman holhoavia rajoi­tuksia niin yksityis­hen­kilönä kuin elinkei­non­har­joit­tajana.

Mahdol­li­simman suuri itsensä toteut­ta­misen vapaus ei toteudu, jos emme ota vastuuta siitä, miten toimin­tamme rajoittaa toisten ihmisten mahdol­li­suuksia nauttia yhtei­sistä rikkauk­sis­tamme: vapautta nauttia puhtaista vesis­töistä, vapautta nauttia luonnon monimuo­toi­suu­desta, vapautta elättää ja vauras­tuttaa yhtei­söään ilman, että ilmas­ton­muutos pilaa elämän edelly­tykset kotiseu­dulla.

Kokoomus on vapauden ja vastuun puolue. Meille on selvää, ettemme voi elää lastemme piikkiin - oli kyse sitten valtion velkaan­tu­mi­sesta, luonnon köyhdyt­tä­mi­sestä tai riskin ottami­sesta ilmaston muutta­misen suhteen.

Jos kaikki vesistöt, ilmakehä tai luonnon monimuo­toisuus olisi yksityi­so­mis­tuk­sessa, omistaja vaatisi maksua omaisuu­tensa heiken­tä­mi­sestä ja kieltäisi sen korvaa­mat­tomien arvojen tuhoa­misen. Puhdas ympäristö on kuitenkin julkis­hyödyke, jota ei yleensä voi eikä pidäkään yksityisen omistaa. Siksi meidän on estettävä ympäristön heikke­ne­minen yhteisin julkisen vallan päätöksin. Se on kokoo­mus­laista vastuun­ottoa. Vastuuta toistemme vapau­desta ja vastuuta seuraavia sukupolvia kohtaan.

Kokoomus on vapauden ja vastuun puolue. Meille on selvää, ettemme voi elää lastemme piikkiin - oli kyse sitten valtion velkaan­tu­mi­sesta, luonnon köyhdyt­tä­mi­sestä tai riskin ottami­sesta ilmaston muutta­misen suhteen. Olemme sata vuotta pyrkineet kehit­tämään Suomea siten, että jätämme maan aina parem­massa ja kestä­väm­mässä kunnossa seuraa­valle polvelle. Niin haluamme tehdä myös nyt.

Tämä keskus­te­lu­navaus rakentuu kolmen vastuun ympärille: vastuu vesis­töistä, vastuu ilmas­tosta ja vastuu luonnon monimuo­toi­suu­desta. Vastuiden toteut­ta­mi­seksi esitämme tavoi­te­tasoja, jotka ensi vaali­kau­della tulee tehdä. Joiltakin osin mennään jo yksityis­kohtiin, toisaalla ei. Tämä ei ole valmis ohjelma, vaan alustava keskus­te­lu­navaus ja kutsu jatko­val­mis­teluun. Kokoo­muksen ympäris­tö­oh­jelma on tarkoitus hyväksyä puolue­hal­li­tuk­sessa. Sitä ennen tätä keskus­te­lu­pa­peria käsitellään alueel­li­sissa tilai­suuk­sissa ympäri Suomea. Haastamme Sinut esittämään omia ideoitasi tavoit­teista ja keinoista myös Kokoo­muksen netti­si­vuilla.

1. Vastuu vesis­töistä

Suomen vesis­töjen pahin uhka on rehevöi­ty­minen ja roskaan­tu­minen.

Rehevöi­ty­mistä aiheut­tavaa ravin­ne­kuormaa täytyy vähentää koko yhteis­kun­nassa. 2000-luvun Suomessa emme voi hyväksyä kaupunkien jätevesien ylijuok­su­tuksia usein toistuvina tapauksina, vaan puhdis­tus­lai­tosten on toimittava tehok­kaasti ja toimin­ta­var­masti. Monin paikoin jätevesien käsit­telyn laatua on myös paran­nettava, jotta ravinteet saadaan tehok­kaasti talteen niin varsi­nai­sista jäteve­sistä kuin huleve­sis­täkin. Vesistöjä rehevöit­tävien ravin­teiden keskiössä on biomas­soihin sitou­tunut fosfori- ja typpi­kuorma, josta yli 80 % syntyy maata­lou­dessa. Se ei ole syytös - suoma­lainen maatalous kestää kansain­vä­lisen vertailun hyvin - vaan lähtö­kohta yhtei­selle työlle, jonka avulla teemme suoma­lai­sesta ruoan­tuo­tan­nosta entistä puhtaampaa.

Maata­louden ja vesis­tön­suo­jelun yhtei­seksi tavoit­teeksi tulee ottaa kierto­ra­vin­ne­markkina

Vesis­töjen etu on suoma­laisen ruoan kotimai­suusasteen nosta­minen. Suomen fosfo­ri­ra­vin­teiden tarve saataisiin jo tänä päivänä lähes katettua kotimaisen karja­ta­louden lantojen sisäl­tä­mällä noin 20 000 tonnilla fosfo­ri­ra­vin­netta. Tästä huoli­matta Suomessa käytettiin vuonna 2016 perin­teisiä epäor­gaa­nisia fosfo­ri­lan­noit­teita 11 000 tonnia. Maata­louden ja vesis­tön­suo­jelun yhtei­seksi tavoit­teeksi tulee ottaa kierto­ra­vin­ne­markkina, joka antaa eläin­ti­loille mahdol­li­suuden myydä ravin­teiden ylijäämä lannoi­te­mark­ki­noille sen sijaan, että osa niistä päätyy lannan paikal­lisen ylilä­ji­tyksen kautta vesis­töihin. Varmis­ta­malla, että lannan ravinteet liikkui­sivat ylijää­mä­alueilta ravin­teiden puuto­sa­lueille Suomessa, saataisiin jo huomattava vähennys vesis­töihin valuviin ravin­teisiin.

Suomessa käyttö­ve­destä ei sinänsä ole pulaa. Jos maata­louden kotimai­suusas­tetta nostetaan esimer­kiksi valkuais­tuo­tan­nossa, se korvaa veden käyttöä alueilla, joiden vesitase on selvästi Suomea ongel­mal­li­sempi.

Kipsin ja kalki­tuksen käyttöä pelloilla on syytä vauhdittaa ensiapuna hanke­ra­hoi­tuk­sella. Ravin­teiden sitomisen lisäksi esimer­kiksi raken­ne­kal­ki­tuksen etuna on satojen paran­tu­minen. Nämä toimet ovat kuitenkin vain hetkel­listä laasta­rointia, ellei samaan aikaan huolehdita, että maaperään ei jatku­vasti tule enemmän ravin­teita kun mitä vilje­ly­kasvit tarvit­sevat.

Ravin­teita nousee myös Itämeren pohjasta varsinkin suurten suola­pulssien aikaan. Keinot näiden ravin­ne­kuormien hillit­se­mi­seksi ovat vasta varhai­sessa tutki­mus­vai­heessa. Pitkällä aikavä­lillä nämä hapet­tomien syvän­teiden ravin­ne­aal­lotkin ammen­tavat voimansa meidän ihmisten vesis­töihin päästä­mistä ravin­teista. Niitä vähen­tä­mällä autamme lapsiamme löytämään ratkaisun myös syvän­teiden ongelmaan.

Vähen­netään vesis­töjen maata­lou­desta aiheu­tuvaa ravin­ne­kuor­mi­tusta huomat­ta­vasti vuoteen 2025 mennessä. Periaat­teena tulee olla maata­louden kotimaahan jäävän arvon­lisän kasvat­ta­minen ja tuonti­pa­nosten vähen­tä­minen sulje­tum­malla ravin­ne­kier­rolla ja hyödyn­tä­mällä kestä­västi Suomen hyvää käyttö­veden saata­vuutta.

Varmis­tetaan, että orgaa­niset ravinteet, etenkin lannan sisäl­tämät ravinteet, saadaan liikkumaan sellai­silta alueilta, joissa niitä on liikaa, sellai­sille alueille, missä ravin­teista on puutetta - esimer­kiksi luomalla kierrä­tys­ra­vin­teiden sekoi­te­vel­voite tai asetta­malla pelto­lan­noit­ta­misen fosfo­ri­rajat viimei­simmän tutki­muksen mukai­selle kestä­välle tasolle.

Edelly­tetään kaupunkien jäteveden käsit­te­lyssä toimin­ta­var­muuden ja käsit­telyn laadun varmis­ta­mista siten, että käsit­te­le­mät­tömän jäteveden ylijuok­su­tukset vesis­töihin vähenevät murto-osaan vuoteen 2025 mennessä ja ravin­teiden taltee­no­tossa päästään kaikkialla parhaiden käytän­töjen tasolle.

Panos­tetaan tutki­mukseen miten saadaan hillittyä Itämeren pohjan ravin­teiden vapau­tu­mista.

Vesis­töjen arvoa heikentää edelleen myös vastuuton myrkkyjen käsittely. Kemikaalien ja lääke­jäämiin jäteve­sissä tulee puuttua nykyistä tehok­kaammin. Haja-asutusa­lueilla jätevesien käsit­telyä tulee seurata ja erilaisia jäteve­sien­puh­dis­tus­me­ne­telmiä vertailla riippu­mat­to­masti. Piste­mäi­sissä päästöissä erityi­sesti järvien ja jokien kannalta merkit­täviä ovat myös metsien hakkuiden ja ojitusten sekä turve­tuo­tannon toteu­tustapa.

Veneiden pohja­maalien kupari­pi­toisuus on rajattava samalle tasolle kuin Ruotsissa.

Metsien­käytön, turve­tuo­tannon ja kaivos­toi­minnan kehit­tä­mi­sessä ehkäistään paikal­li­sesti merkit­tävät päästöt vesis­töihin.

Osallistu vesis­tö­kes­kus­teluun tästä

2. Vastuu ilmas­tosta

Ilmas­ton­muutos on ihmis­kunnan suurin riski tällä vuosi­sa­dalla. Pariisin ilmas­to­so­pi­muksen mukaiset maiden sitou­mukset eivät viimei­simmän selvi­tysten mukaan ole riittäviä vaaral­lisen ilmas­ton­muu­toksen torju­mi­seksi.

Suomen on kannettava vastuunsa ja näytettävä esimerkkiä. Suomen omat päästöt eivät tietenkään ilmaston lämpö­tilaa ratkaise, mutta vaati­malla edellä­kä­vi­jyyttä Suomessa on saatu syntymään ja voidaan saada jatkos­sakin syntymään päästöjä vähen­täviä ratkaisuja, joiden myyminen Kiinan ja Intian tapai­sille markki­noille vähentää päästöjä monin­ker­tai­sesti Suomen omiin päästöihin verrattuna. Edellä­kä­vi­jä­rat­kai­sujen kehit­tä­misen ja käyttöönoton kautta Suomen myönteinen käden­jälki voi olla monin­ker­tainen hiili­ja­lan­jäl­keemme verrattuna. Edellä­kä­vijyys tuo Suomelle myös valtavan mahdol­li­suuden puhtaiden huippu­tek­no­lo­gioiden kehit­tä­mi­sessä ja näiden kaupal­lis­ta­mi­sessa ja viennissä.

Uskomme markki­noiden luovuuteen ja tehok­kuuteen päästö­on­gelmien ratkai­se­mi­sessa, kunhan saastut­ta­mi­selle asetetaan yhteis­kunnan toimesta riittävä hinta.

Uskomme markki­noiden luovuuteen ja tehok­kuuteen päästö­on­gelmien ratkai­se­mi­sessa, kunhan saastut­ta­mi­selle asetetaan yhteis­kunnan toimesta riittävä hinta. Päätökset on tehtävä pitkä­jän­tei­sesti. Tuote­ke­hi­tyksen ja inves­tointien valintoja tehtäessä on voitava luottaa siihen, että fossii­lisiin ratkai­suihin nojau­tu­minen tulee jatku­vasti kalliim­maksi. Tehok­kaimmin päästö­talkoot onnis­tui­sivat globaa­listi yhtenäisen päästö­hin­noit­telun avulla. Euroopan unionin päästö­ta­voit­teiden kiris­tä­minen saisi Euroopan hitaampien maiden vauhdin nousemaan lähemmäs omaamme. Tällä hetkellä Pohjoismaat ja useat läntisen Euroopan maat tekevät energia­kään­nettä kansal­listen tukien ja kieltojen kautta selvästi EU-päästö­oh­jausta tuntu­vammin.

Suomi ajaa päästö­tal­koiden nopeut­ta­mista Euroopan unionissa ja kansain­vä­li­sissä ilmas­to­neu­vot­te­luissa. Päästö­hin­noittelu tulee saada tasolle, jolla se on pääasial­linen ohjaus­keino puhtaaseen energiaan siirty­mi­sessä erillisten tukien sijaan.

Toden­nä­köi­sesti EU:ssa ei lähivuosina pystytä tekemään riittäviä päätöksiä, jotta päästö­oi­keus­jär­jes­telmä yksin johtaisi tarpeeksi nopeaan muutokseen. Tästä syystä Kokoomus on Suomen nykyi­sessä halli­tuk­sessa ajanut esimer­kiksi kivihiilen kieltä­mistä, biopolt­toai­neiden sekoi­te­vel­voi­tetta liiken­teeseen sekä päästö­hin­noit­telua lämmi­tys­polt­toai­neiden ja autojen verotuk­sessa. Suomen on jatkettava määrä­tie­toista ilmas­to­po­li­tiik­kaansa myös vuoden 2030 jälkeen. Yhteis­kun­tamme tulisi lähes päästötön vuoteen 2050 mennessä. Hiili­neut­raalius tultaisi siten saavut­tamaan jo aiemmin nielujen vaiku­tusten ansiosta. Sitä varten on tehtävä päätöksiä jo lähivuosina.

Pohjois­maissa on poikkeuk­sel­lisen suuret mahdol­li­suudet metsä­teol­li­suuden sivuvir­tojen hyödyn­tä­miseen. Samalla on tiedos­tettava, ettei kaikkea öljyllä, kaasulla, hiilellä ja turpeella tuotet­tavaa energiaa voida kestä­västi korvata bioener­gialla.

2030-luvulla fossii­lista energiaa ja turpeen käyttöä on korvattava pääosin vähen­tä­mällä poltta­malla tuotetun energian osuutta kokonai­suu­dessaan.

2030-luvulla fossii­lista energiaa ja turpeen käyttöä on korvattava pääosin vähen­tä­mällä poltta­malla tuotetun energian osuutta kokonai­suu­dessaan. Sähkön­tuo­tan­nosta päästö­töntä on jo nyt Suomessa noin 80 prosenttia ja pohjois­maissa kokonai­suu­dessaan jo 90 prosenttia. Tulevai­suu­dessa lämmön­tuo­tanto ja liikenne voivat hyvin nojata enemmän sähköön ja sitä hyödyn­täviin lämpö­pump­puihin, kunhan samalla kehitetään kysyn­tä­joustoa ja varas­tointia, joilla tasataan sähkön tuotanto- ja kulutus­huip­pujen eroja. Jos noin puoli miljoonaa sähkö­läm­mit­teistä kotita­loutta olisivat kaikki hyödyn­tä­mässä sähkön hinta­vaih­te­luita, se riittäisi kylmänä talvi­vuo­ro­kautena jo tasaamaan sähkön tarpeen heilah­te­luita Loviisan ydinvoi­ma­loiden tehon verran. Vaivaton tekniikka on nyt olemassa - Suomessa maailman kärki­päätä - mutta mieli­kuvat ja sähkö­laskun jäykkyys hidas­tavat ratkai­sujen yleis­ty­mistä.

Suomi jatkaa eteenpäin ilmas­to­tais­telun esimerk­ki­maana. Keskei­simpiä uusia puhtaita tekno­lo­gioita ja ratkaisuja kehitetään Suomessa ja myydään kasvu­mark­ki­noille, joiden kehitys ratkaisee ilmas­ton­muu­toksen.

Energia­po­li­tiikan on perus­tuttava siihen, että 2030-luvulla fossiili- ja turve-energian korvaa­minen perustuu muuhun kuin bioenergian lisää­miseen entisestään. Kaikki uudet energia­tu­ki­pää­tökset kohden­netaan jo tulevalla halli­tus­kau­della muihin kuin polttoon perus­tuviin tekno­lo­gioihin.

Tehdään Suomesta sähkön varas­toinnin ja kysyn­tä­jouston edellä­kävijä. Sähkön verotus ja verkko­mak­sujen perusteet muutetaan siten, että ne kannus­tavat kulut­tajia ja yrityksiä hyödyn­tämään sähkön markki­na­hinnan vaihtelua. Säätö­mark­ki­nalla toimi­minen täytyy olla niin kätevää ja kannat­tavaa, että yli puolet Suomen kotita­louk­sista ja yrityk­sistä toimii vuoteen 2025 mennessä myös sähkö­meklarina - automa­tiikka ostaa halvalla ja myy kalliina hetkenä varas­tosta tai säätä­mällä hetkel­li­sesti kulutustaan.

Suomen energia­po­li­tiikan lähtö­kohtana on, että ensin korvataan tuonti­polt­toaine kivihiilen käyttö ja puoli­tetaan fossii­lisen öljyn käyttö 2020-luvun aikana. Energiain­ves­tointien pitkän elinkaaren takia on aika katsoa jo pidem­mälle. Lähtö­kohta on, että fossii­listen polttoai­neiden ja turpeen merkittävä käyttö sähkön ja lämmön tuotan­nossa päättyy vuoteen 2040 mennessä. Ohjaus­keinot tähän on linjattava pitkä­jän­tei­sesti ja mahdol­li­simman tekno­lo­gia­neut­raa­listi, että toimijat ehtivät sopeutua ja markkinat löytää kustan­nus­te­hok­kaimmat ratkaisut.

Ensisi­jainen ohjaus­keino on päästöjen hinnoittelu, jolla tehdään päästöt­tömien ratkai­suiden valinta jatku­vasti helpom­maksi niin yrityk­sille kuin kotita­louk­sille. Päästö­kaup­pa­sek­to­rilla haetaan tarvit­taessa mahdol­li­suutta varmistaa päästöjen riittävä hinnoittelu ns. lattia­hin­ta­mal­lilla vähintään pohjois­maisen sähkö­mark­kinan laajui­sella alueella.

Suomen verotuk­sessa siirretään painoa työn ja yrittä­misen verotuk­sesta haittojen verotukseen. Lämmi­tys­polt­toai­neiden verotukseen tarvitaan pitkä­jän­teinen ohjelma, jolla hiili­päästön hinta nousee asteittain ja myös turpeen energia­käyttö tuodaan asteittain veron piiriin. Uusien autojen verotus siirretään kokonaan auton hankinnan verotuk­sesta autoilun päästöjen verotukseen. Tavoit­teena on, että sähköä tai biokaasua käyttävä ajoneuvo on suoma­lai­selle fossii­lista polttoai­netta käyttävää autoa kilpai­lu­ky­kyi­sempi vaihtoehto viimeistään 2030-luvulla.

Kannus­tetaan metsä­hak­kuiden sivuvir­tojen tehokasta hyödyn­tä­mistä sekäpuu­ra­ken­ta­mista ja muuta käyttöä, jossa puuhun sitou­tunut hiili säilyy pitkään pois ilmake­hästä. Kantojen energia­käyttö yleensä nopeuttaa hiilen vapau­tu­mista ilmaan. Kantojen käyttö on vähen­tynyt huomat­ta­vasti viime vuosina ja vastaa enää noin 10%:ia koko metsä­hakkeen volyy­mistä. Kantojen energia­käyttö korvataan kestä­väm­millä ratkai­suilla vuoteen 2025 mennessä.

Viihtyisä kaupunki ei nojaudu kohtuut­to­masti ruuhkaiseen autoiluun, vaan tasapai­nottaa autoilun vaatiman tilan kaupun­ki­kult­tuurin kannalta olennaisen muun tilan välillä. Kaikkien ei tarvitse jättää autoa kotiin, mutta kun isompi osa jättää, ovat myös ruuhkat ja parkkion­gelmat pienemmät. Autojen käyttö­voi­ma­muu­toksien tulee tapahtua pääosin päästö­hin­noit­telun kautta mutta joissain tapauk­sissa on perus­teltua harkita myös määrä­ai­kaisia täsmä­toimia tietyn tekno­logian markkinan liikkeelle saami­seksi kuten esimer­kiksi konver­sio­tukia tai sähkö­käyt­töisten työsuh­deau­tojen matalampaa verotusarvoa. Kaavoi­tuk­sella ja raken­nus­mää­räyk­sillä on väistä­mättä olennainen rooli myös lämmi­tys­ta­pa­muu­tosten ja energia­te­hok­kuuden mahdol­lis­ta­mi­sessa.

Kokoo­mus­lainen kaupunki tarjoaa mahdol­li­suuksia myös jakamis­ta­louteen sekä autot­tomaan tai taksi- ja joukko­lii­kenteen yhdis­telmiin nojau­tuvaan elämän­tapaan. Pyöräilyä edistetään erityi­sesti väylä­rat­kai­suilla ja mahdol­lis­ta­malla eri kulku­tapoja ja markki­noiden luovuutta yhdis­tävien liikku­mis­ta­pojen kehit­ty­minen..

Kaavoi­tuk­sessa luodaan väistä­mättä standardeja ja vauhdi­tetaan tai hidas­tetaan asumisen ja liikku­misen ratkai­sujen kehitystä. Kokoo­mus­lainen kaavoitus antaa mahdol­li­suuksia yksilöl­li­syyteen ja kannustaa luovuuteen vähäpääs­töisen asumisen ja arjen valin­noissa.

Osallistu ilmas­to­kes­kus­teluun tästä

3. Vastuu luonnon monimuo­toi­suu­desta

Ympäris­tö­mi­nis­teriön teettämän tuoreen tutki­muksen mukaan yli 90 prosenttia suoma­lai­sista pitää luontoa tärkeänä ja uskoo sen lisäävän hyvin­vointia. Lisäksi noin 80 prosenttia vastan­neista kokee luonnon monimuo­toi­suuden turvaa­misen yhteis­kun­tamme keskei­seksi tehtä­väksi. Luonnon geneet­tinen monimuo­toisuus on osaltaan vakuutus, joka mahdol­listaa nopeamman sopeu­tu­misen ilmaston tai muiden olosuh­teiden muuttuessa. Geneet­ti­sessä monimuo­toi­suu­dessa piilee myös korvaa­mat­tomia aarteita lääke­tieteen ja biokemian sovel­luksiin. Esimer­kiksi suoma­laisen biota­louden arvon­li­sältään korkein poten­tiaali piilee ksyli­tolin tapai­sissa metsä­luonnon bioke­mial­listen löydösten hyödyn­tä­mi­sessä.

Jotta voimme turvata tuleville sukupol­ville elämän edelly­tykset ja hyvän ympäristön, on meidän suojeltava luonnon monimuo­toi­suutta ja käytettävä luonnon­varoja kestä­vällä tavalla. Luonnon monimuo­toi­suuden vähene­minen on yksi suurim­mista ympäris­tö­uhista. Luonnon monimuo­toi­suuden ylläpitoa ja suojelua tarvitaan, sillä monet elinym­pä­ristöt ovat uhana­lais­tuneet.

Suot

Tehokkain tapa turvata soiden monimuo­toisuus on niiden suoje­le­minen. Yli puolet Suomen alkupe­räi­sestä suoalasta on kuitenkin jo menet­tänyt luonnon­ti­lansa. Suoma­laisen suoluonnon tilaa on laaja­mit­tainen ojitta­minen metsän­kas­va­tusta varten, turpeen nosto sekä pellon­raivaus.

Olemme Suomessa olleet pitkään myös siinä uskossa, että metsä­oji­tuk­sesta ei aiheu­tuisi pitkä­ai­kaisia muutoksia ravin­teiden huuhtou­missa vesis­töihin. Suomen ympäris­tö­kes­kuksen ja Luonnon­va­ra­kes­kuksen tutki­muk­sissa on kuitenkin havaittu valuma­vesien ravin­ne­pi­toi­suuksien olevan sitä suuremmat mitä enemmän suon ojituk­sesta on kulunut aikaa. On siis korkea aika ryhtyä aktii­visiin toimiin.

Suoluontoa luonnon­ti­lai­seksi ennal­lis­ta­malla paran­namme lajien elinym­pä­ris­töjen ja luonto­tyyppien laatua ja sitä kautta voimme vaikuttaa uhana­lais­ke­hi­tykseen.

Suoluontoa luonnon­ti­lai­seksi ennal­lis­ta­malla paran­namme lajien elinym­pä­ris­töjen ja luonto­tyyppien laatua ja sitä kautta voimme vaikuttaa uhana­lais­ke­hi­tykseen. Yksi merkittävä tavoite soiden ennal­lis­ta­mi­sessa on lisäksi ilmas­ton­muu­toksen hillit­se­minen. Soilla on merkittävä ja erityinen rooli ihmisille myös niin marjas­tuksen, virkis­tyksen, retkeilyn kuin ainut­laa­tuisten elämys­tenkin lähteinä.

Soiden suoje­lua­lueen verkostoa laajen­netaan merkit­tä­västi lisää­mällä suojelun piiriin valta­kun­nal­li­sesti arvokaita suoalueita

Uusia peltoja ja ojitettuja talous­metsiä ei enää synny suoalueille.

Hukkao­jikot on ennal­lis­tettu luonnon­ti­lai­siksi soiksi 2025 mennessä.

Energian lähteinä olleet turvesuot ennal­lis­tetaan luonnon­tilaan kun niiden hyödyn­tä­minen loppuu.

Metsät

Metsien suoje­luoh­jelma Metso on tuottanut hyviä tuloksia Etelä-Suomen arvok­kaiden metsä­koh­teiden vapaa­eh­toi­sessa suoje­lussa. Ohjelman tavoit­teena on suojella 96’000 hehtaaria vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteen saavut­ta­mi­seksi on suojeltava keski­määrin noin 3’900 hehtaaria vuodessa. Vuonna 2017 Metson puitteissa suojeltiin 3’388 hehtaaria metsää. Tuleville vuosille hallitus on turvannut ohjel­malle rahoi­tuksen, jolla pysytään 2025 tavoitteen mukai­sella polulla. Pian on aika katsoa pidem­mälle tulevai­suuteen. Mitkä pitäisi olla suoje­lu­ta­voitteet 2025 jälkeen? Pitäisikö Metso-ohjelmaan kuulua muutakin kuin nykyisin ohjelmaan hyväk­syt­tävät metsä­tyypit?

METSO ohjelman vuoden 2025 jälkeisen laajen­ta­misen mahdol­li­suuksien kartoit­ta­minen aloitetaan seuraa­valla halli­tus­kau­della.

Valtion metsien käytössä on varmis­tettava tasapaino virkistys- ja matkai­luarvon sekä puunkäytön välillä. Tähän tulee erityi­sesti kiinnittää huomiota kansal­lis­puis­tojen sekä valta­kun­nal­li­sesti merkit­tävien virkistys-, retkeily- ja matkai­lua­lueiden välit­tö­mässä lähei­syy­dessä.

Vesistöt

Vaellus­ka­lojen ja muiden virta­vesien elävien lajien kulku elin- ja lisään­ty­mi­sa­lueille ja vaellus­ka­la­kan­tojen elvyt­tä­minen on mahdol­lis­tettava nykyistä paremmin.Kalastus on monelle suoma­lai­selle rakas harrastus ja alueta­lou­delle ja matkai­lulle suuri mahdol­lisuus. Harras­tuksen turvaa­mi­seksi myös tuleville sukupol­ville tulisi kalas­tuksen olla kestä­vällä pohjalla ja salaka­las­tukseen puuttua määrä­tie­toi­sesti.

Valta­kun­nal­lisen energia­ta­louden kannalta merki­tyk­sensä menet­täneet sadat pienet vesivoi­ma­padot aiheut­tavat usein kohtuu­tonta haittaa kalas­tuk­selle estäessään vaellus­ka­lojen nousun. Lähtö­kohtana tulee olla nykyai­kaisten kalata­lous­vel­voit­teiden toteut­ta­minen myös pienten patojen osalta. Vanhoihin vesilupiin liittyvät oikeus­suo­ja­ky­sy­mykset on pyrittävä ratkai­semaan ja tilan­teesta riippuen jaettava muutosten kustan­nuksia hanke­tukien kautta.

4. Kierto­talous on elintasoa ilman luonnon­va­rojen liika­käyttöä

Mikä yhdistää ratkaisuja, joiden avulla ihmis­kunta voi vaurastua ilman, että tuhoamme kohtuut­to­masti luontoa, otamme liial­lisen riskin poltta­malla hiiltä ilmaan tai pilaamme vesis­tömme?

Yhdistävä tekijä on energian ja materi­aalien kierrät­tä­minen. Se voi olla helteiden lämmön keräilyä kauko­kylmä-putkiston avulla kodeis­tamme kaupungin alle lämpö­ve­si­va­rastoon. Se voi olla apatiit­ti­kai­vosten fosforin korvaa­mista kierrät­tä­mällä ravin­teita lannasta. Se voi olla metallin ja muovien kierrä­tystä, jotta maaperää tarvitsee louhia vähemmän ja uusiu­tu­mat­tomia luonnon­varoja riittää lasten­lap­sil­lekin. Suljettuun kiertoon emme pääse, mutta sitä kohti on syytä pyrkiä.

Kierto­talous edellyttää ennen kaikkea ajatte­lu­tavan ja asenteiden muutosta. Kerta­käyt­tö­ku­lu­tusta ja hukkaa on saatava vähen­nettyä ja resurssien käyttöä järke­vöi­tettyä. Roskaan­tu­misen ehkäi­syssä vaikut­tavat (ihmisten omien asenteiden lisäksi) erityi­sesti jätehuollon toimivuus, muovin käytön vähen­tä­minen ja kierrä­tyksen tehos­ta­minen sekä esimer­kiksi puuttu­minen vesis­töihin unohtu­neisiin haamu­verk­koihin sekä lumen kaatoon jäälle.

Toimen­pi­teitä tarvitaan erityi­sesti biojät­teiden, tekstii­li­jätteen ja muovin parempaan kierrä­ty­sas­teeseen

Toimen­pi­teitä tarvitaan erityi­sesti biojät­teiden, tekstii­li­jätteen ja muovin parempaan kierrä­ty­sas­teeseen. Kierrä­tyksen on oltava mahdol­li­simman vaiva­tonta, mikä edellyttää esimer­kiksi kierrä­tys­pis­teiden lisää­mistä. Silti keskei­sempää on luoda käyttö­mah­dol­li­suuksia kierrä­tykseen pääty­ville materi­aa­leille. Kierrä­tys­ma­te­ri­aalien ja -tuotteiden käyttöä tulee edistää esimer­kiksi julki­sissa hankin­noissa.
Muovi­tuot­teita tulee korvata vähemmän haital­li­silla tuotteilla, muovin kierrä­tet­tä­vyyttä parantaa ja kierrä­tykseen kelpaa­mat­tomat muovi­laadut (musta muovi) kieltää.

Kotita­louksien biojät­teissä, elintarvike- ja metsä­teol­li­suuden jätteissä sekä maata­louden biomas­sa­vir­roissa on valtavat määrät ravin­teita ja energiaa. Maata­loutta lukuun ottamatta ravin­teiden pääty­minen vesis­töihin on jo nyt pääosin tehok­kaasti estetty, mutta se ei tarkoita, että kaupunkien ja teolli­suuden jätteistä otettaisiin vielä läheskään kaikkea hyötyä irti. Sähköisen liikenteen rinnalla on tärkeä edistää kotimaisen biokaasun käyttöä, joka tukee samalla jätebio­mas­sojen ja lannan proses­soinnin kannat­ta­vuutta eli nopeuttaa tätä kautta vesis­töihin huuhtou­tuvan ravin­ney­li­jäämän elimi­noi­mista.

Edistetään kotimaisen biokaasun käyttöä erityi­sesti raskaassa liiken­teessä ja varmis­tetaan, että biokaasun tuotannon loppu­tuotteet tulevat hyödyn­nettyä esimer­kiksi lannoit­teina.

Tarkas­tellaan autojen kaasu­kon­ver­siotuen tarpeel­li­suutta nykyisen tuen päätyttyä kokemusten perus­teella. Mahdol­lis­tetaan biokaasun tuotan­to­pro­sessin loppu­tuot­teiden käyttö metsä­lan­noit­teena. Selkey­tetään jätteiden määrit­telyä siten, etteivät esimer­kiksi vaadit­tavat jätteen­kä­sit­te­ly­luvat estä teolli­suuden sivuvir­tojen hyödyn­tä­mistä kierto­ta­louden mukai­sesti.

Jätemuovien pääty­minen muualle kuin kierrä­tykseen tulisi päättyä 2020-luvulla ja kierrä­tykseen kelpaa­mat­tomat muovit korvata kierrä­tys­kel­poi­silla materi­aa­leilla.

5. Vastuuseen kasvat­ta­minen

Luonnon ja ympäristön hyvä tila vaatii selkeitä yhteisiä pelisääntöjä säädök­sissä. Nämä yksin eivät tietenkään riitä.

Ehkä vielä olennai­sempaa on ihmisen asenteet ja käyttäy­ty­minen. Asenteet ja totutut tavat muokkau­tuvat usein jo varhai­sessa vaiheessa, lapsuu­dessa ja koului­käisenä.

Aikuisten esimerkki on korvaa­maton ja tätä vaiku­tusta voidaan vahvistaa pitämällä ympäris­tö­asioita esillä esim. kouluissa ja nuori­so­jär­jes­töjen toimin­nassa. Tarvitaan myös vastuun­kantoa ja yhteistä sekä kunnal­lista ympäris­tö­val­vontaa, jotta tulevil­lakin sukupol­villa on mahdol­lisuus suoma­laiseen puhtaaseen luontoon.

Yksikään 1. luokan käynyt ei heitä roskia luontoon, kaduille tai katujen varsille. Roskaa­minen on likaista, ei coolia.

Lisää värik­käitä ja houkut­te­levia roska-astioita. Yhteiset roska­talkoot kunniaan.

Kunnat, kaupungit palkkaavat nuoria kesätyö­se­telein ympäris­tön­siis­ti­jiksi.

Kierrätys on jokai­selle suoma­lai­selle saman­lainen itses­tään­selvyys kuin hampaiden pesu

Jokainen koulu­lainen tietää mikä on ilmas­ton­muutos ja vesien rehevöi­ty­minen ja miten niitä voidaan ehkäistä.

Kaikissa päivä­ko­deissa opetetaan kierrä­tystä ja kestävän kehityksen ajattelua tuomalla ne osaksi päivä­kodin arkea.

Ekolo­gisuus otetaan huomioon niin koulu- ja päivä­ko­ti­ra­ken­nusten suunnit­te­lussa kuin pihalei­keissä ja liikun­nassa.

Aikuisten esimerkki on korvaa­maton ja tätä vaiku­tusta voidaan vahvistaa pitämällä ympäris­tö­asioita esillä esim. kouluissa ja nuori­so­jär­jes­töjen toimin­nassa.

Keskus­te­lu­navaus ympäris­töstä: vastuu vesis­töistä

Julkaistu: 22.8.18 Julkaisut, Ympäristö

Pahin uhka Suomen vesis­töille on roskaan­tu­minen ja rehevöi­ty­minen.

Rehevöi­ty­minen johtuu erilai­sista päästöistä, kuten jäteve­sistä ja maata­lou­desta tulevan fosforin ja typen pääty­mi­sestä vesis­töihin. Rehevöi­ty­mistä aiheut­tavaa ravin­ne­kuormaa on nyt vähen­nettävä. 2000-luvun Suomessa emme voi hyväksyä tilan­netta, jossa kaupungit laskevat ajoittain jätevettä tulva-aukkojen läpi, vaan puhdis­tus­lai­tosten on toimittava tehok­kaasti ja toimin­ta­var­masti.

Vesistöjä kuormit­tavat ravinteet on saatava talteen niin jäteve­sistä kuin huleve­sis­täkin. Vaikkakin maatalous synnyttää isoimman osan fosfori- ja typpi­kuor­masta, on suoma­lainen maatalous kansain­vä­li­ses­tikin vertaillen vastuul­linen.

Jos ruoan kotimai­suusas­tetta saataisi nostettua, olisi se myös vesis­töjen etu. Vaikka koko Suomen fosfo­ri­ra­vin­teiden tarve saataisi katettua kotimaisen karja­ta­louden lantojen sisäl­tä­mällä 20 000 fosfo­ri­ra­vin­ne­ton­nilla, vuonna 2016 meillä käytettiin 11 000 tonnia epäor­gaa­nisia forsfo­ri­lan­not­teita.

Pystyi­simme estämään lannan paikal­lisen liial­lisen pelloille levityksen vuoksi vesis­töihin joutuvat ravin­ne­päästöt jos proses­soidut ylijää­mä­lannat myytäisi lannoi­te­mark­ki­noille.

Meille kokoo­muk­sessa lähtö­kohtana on ihmisen vapaus toteuttaa itseään ilman holhoavia rajoi­tuksia niin yksityis­hen­kilönä kuin elinkei­non­har­joit­ta­ja­nakin. Vapauden myötä tulee vastuuta – vastuuta ympäris­töstä

 

Vaikka meillä Suomessa ei käyttö­ve­destä ole pulaa, voimme silti kiinnittää huomiota veden­ku­lu­tukseen. Jos maata­louden kotimai­suusas­tetta nostet­taisi esimer­kiksi valkuais­tuo­tan­nossa, se korvaisi veden käyttöä alueilla, joissa veden saatavuus on selvästi muuta Suomea ongel­mal­li­sempi. Kipsin ja kalki­tuksen käyttö pelloilla sitoo ravin­teita ja tällä tavalla vähentää tai estää ravin­teiden joutu­misen vesis­töihin. Raken­ne­kal­ki­tuksen etuna on myös satojen paran­tu­minen. Nämä tärkeät, vaikkakin pienet toimet eivät yksinään riitä ellemme huolehdi siitä, että maaperään ei tule enempää ravin­teita kuin mitä vilje­ly­kasvit todella tarvit­sevat.

Pohjan­me­reltä Itämereen tuleva suolaisen ja hapekkaan veden virtaus nostaa Itämeren pohjassa olevia ravin­teita pintaan ja samalla vähähap­pinen vesi siirtyy pois tieltä. Tämä aiheuttaa Itäme­relle ajoittain taval­lista suurempaa ravin­ne­kuor­mi­tusta. Tämän ongelman hillit­se­minen on vielä vasta varhai­sessa tutki­mus­vai­heessa, mutta tiedämme että pitkällä aikavä­lillä ihmisten vesis­töihin päästämät ravinteet vaikut­tavat tilan­teeseen.

Vähen­netään maata­louden vesis­töille aiheut­tamaa ravin­ne­kuor­mis­tusta huomat­ta­vasti vuoteen 2025 mennessä. On lähdettävä siitä, että luomalla sulje­tumman ravin­ne­kierron maata­lou­delle kotimaahan luoma arvonlisä kasvaa ja voimme vähentää tuonti­lan­noitteen käyttöä.

Huoleh­ditaan että orgaa­niset, etenkin lannan sisäl­tämät ravinteet saadaan liikkumaan alueilta joissa niitä on liikaa alueille, joissa ravin­teista on puutetta. Yksi keino on esimer­kiksi luoda kierrä­tys­ra­vin­teille sekoi­te­vel­voite tai asettaa peltojen lannoit­ta­mi­selle fosfo­ri­rajat viimei­simmän tutki­muksen mukai­selle, kestä­välle tasolle.

Kaupunkien jäteveden käsit­te­lyssä on edelly­tettävä toimin­ta­var­muutta ja itse käsit­telyn laadun varmis­ta­mista siten, että käsit­te­le­mät­tömän jäteveden päästä­minen tulva-aukkojen kautta vesis­töihin vähenee murto-osaan nykyi­sestä vuoteen 2025 mennessä ja että ravin­teiden taltee­no­tossa päästään kaikkialla parhaiksi havait­tujen käytän­töjen tasolle.

Itämeren pohjan ravin­teiden vapau­tu­misen tutki­mukseen on panos­tettava

Kaiken­laisten myrkkyjen, kemikaalien tai esimer­kiksi lääke­jäämien pääty­miseen vesis­töihin on puututtava nykyistä tehok­kaammin. Jätevesien käsit­telyä haja-asutusa­lueilla on seurattava ja erilaisia jäteveden puhdis­tus­me­ne­telmiä on vertailtava riippu­mat­to­masti. Piste­mäi­sissä päästöissä erityi­sesti järvien ja jokien kannalta merkit­täviä ovat myös metsien hakkuiden ja ojitusten sekä turve­tuo­tannon toteu­tustapa.

Kun metsien käyttöä, turve­tuo­tantoa tai kaivos­toi­mintaa kehitetään on kiinni­tettävä paikal­li­sesti huomiota vesis­töihin kohdis­tuvien merkit­tävien päästöjen synty­miseen

Veneiden pohja­maalien kupari­pi­toisuus on rajattava samalle tasolle kuin Ruotsissa

Meille kokoo­muk­sessa lähtö­kohtana on ihmisen vapaus toteuttaa itseään ilman holhoavia rajoi­tuksia niin yksityis­hen­kilönä kuin elinkei­non­har­joit­ta­ja­nakin. Vapauden myötä tulee vastuuta – vastuuta ympäris­töstä. Vastuu ja vapaus luovat yhdessä mahdol­li­suuden nauttia puhtaista vesis­töistä, terveestä luonnosta ja luonnon monimuo­toi­suu­desta.

Puhdas ja terve luonto on meille kaikille yhteinen eikä sitä yleensä voi tai pidä siirtää yksityiseen omistukseen. Ympäristön suoje­le­miseen yksi hyvä keino on tehdä sitovia päätöksiä julkisen vallan keinoin. Tämä on kokoo­mus­laista vastuun­kantoa, vastuuta toistemme vapau­desta ja seuraavia sukupolvia kohtaan.

Tule mukaan ja kommentoi!

Tämä keskus­te­lu­navaus rakentuu kolmen vastuun ympärille: vastuu vesis­töistä, vastuu ilmas­tosta ja vastuu luonnon monimuo­toi­suu­desta. Vastuiden toteut­ta­mi­seksi esitämme tavoit­teita, jotka ensi vaali­kau­della tulisi toteuttaa. Joiltakin osin mennään jo yksityis­kohtiin, toisaalla ei. Tämä ei ole valmis ohjelma, vaan kutsumme nyt kaikki yhdessä tekemään vastuul­lista politiikkaa ympäristön vuoksi. Kokoo­muk­selle luodaan ympäris­tö­oh­jelma ja näiden avausten pohjalta käytävä keskus­te­lukin on osana sen valmis­telua. Haastamme nyt sinut esittämään omia ideoitasi tavoit­teista ja keinoista myös Kokoo­muksen netti­si­vuilla.

Osallistu ja vaikuta tästä

Osallistu keskus­teluun tässä:

Anna kommenttisi tähän

Keskus­te­lu­navaus luonnosta: Vastuu luonnon monimuo­toi­suu­desta

Julkaistu: 20.8.18 Ympäristö

Haluamme tehdä yhdessä kestävää ympäris­tö­po­li­tiikkaa. Osallistu, kommentoi tässä ja tutustu muihin teemoihin!

Selvä enemmistö, jopa yhdeksän kymme­nestä suoma­lai­sesta pitää yhteis­kunnan keskeisenä tehtävänä luonnon monimuo­toi­suuden turvaa­mista ja näinhän se on meidänkin mieles­tämme.

Yleisesti luonnon ja eri eläin- ja eliölajien monimuo­toisuus auttaa niitä selviämään ympäristön muutok­sista – mikäli ilmasto tai elino­lo­suhteet muuttuvat, geneet­tinen monimuo­toisuus on ikään kuin vakuutus nopeam­masta sopeu­tu­mi­sesta. Geneet­tinen monimuo­toisuus on myös korvaa­ma­tonta lääke­tieteen ja biokemian kannalta. Hyvänä esimerkkinä on ksylitoli, joka itsessään on valtava mahdol­lisuus suoma­lai­selle luontoa kestä­västi hyödyn­tä­ville elinkei­noille.

Yksi suurim­mista uhista ympäris­tölle ja tulevai­suu­delle on luonnon monimuo­toi­suuden vähene­minen eli lajien häviä­minen ja uhana­laisuus . Ainoastaan suoje­le­malla luonnon monimuo­toi­suutta jätämme tuleville sukupol­ville terveen ympäristön. Luonnon­varoja on käytettävä kestä­vällä tavalla.

Suot

Soiden monimuo­toi­suutta on tehok­kainta varjella tekemällä soista suojeltuja. Yli puolet Suomen alkupe­räi­sestä suoalasta on kuitenkin jo menet­tänyt luonnon­ti­lansa. Suoma­laisen suoluonnon tilaa on heiken­tänyt laaja­mit­tainen ojitta­minen metsän­kas­va­tusta varten, turpeen nosto sekä pellon­raivaus.

Metsiä ojitta­malla pyritään lisäämään puiden kasvua­lustan hapel­li­suutta vähen­tä­mällä maan vesipi­toi­suutta. Suomessa on pitkään uskottu, että tällä ei olisi pitkä­ai­kaisia muutoksia huuhtou­tumien mukana kulkevien ravin­teiden määrään. Luonnon­va­ra­kes­kuksen tutki­muk­sissa on havaittu kuitenkin, että valuma­vesien ravin­ne­pi­toisuus kasvaa mitä kauemmin ojituk­sesta on kulunut aikaa. Tästä viisas­tu­neena on aika ryhtyä toimeen.

Muutta­malla soita luonnon­ti­lai­siksi lajien elinym­pä­ris­töjen ja luonto­tyyppien laatu paranee. Näin voimme vaikuttaa lajien uhana­lais­tu­mis­ke­hi­tykseen. Soiden palaut­ta­minen luonnon­ti­lai­siksi auttaa myös ilmas­ton­muu­toksen hillin­nässä. Meille ihmisille soilla on myös erityinen rooli – me marjas­tamme, virkis­täy­dymme ja retkei­lemme siellä. Suot tuottavat ainut­laa­tuisia elämyksiä.

Suojelun piiriin on lisättävä valta­kun­nal­li­sesti arvok­kaita suoalueita

Suoalueille ei tehdä uusia peltoja tai ojitettuja talous­metsiä

Suot joilla ei voi kasvattaa metsää ja jotka on ojitettu, eli niin sanotut hukkao­jikot, muutetaan luonnon­ti­lai­siksi 2025 mennessä

Energian lähteinä käytetyt turvesuot muutetaan luonnon­ti­lai­siksi kun niiden hyödyn­tä­mienn loppuu

Metsät

Metso-ohjel­malla on suojeltu Etelä-Suomen arvok­kaita metsiä hyvillä tulok­silla. Sen tavoit­teena on suojella 96 000 hehtaaria lisää metsiä vuoteen 2025 mennessä. Tavoit­teeseen pääse­minen vaatii noin 3900 hehtaarin suoje­le­mista joka vuosi tästä eteenpäin. Esimer­kiksi viime vuonna ohjel­malla saatiin suoje­lu­na­lai­seksi 3388 hehtaaria metsää. Hallitus on turvannut Metso-ohjelman rahoi­tuksen niin, että vuoden 2025 tavoit­teeseen on mahdol­lista päästä. Pian on kuitenkin aika katsoa pidem­mälle tulevai­suuteen – miten metsiä suojellaan jatkossa, mitkä ovat tavoitteet? Pitäisikö Metso-ohjelmaa laajentaa muillakin kuin nykyään siihen kuulu­villa metsä­tyy­peillä?

Päätökset Metso-ohjelman mahdol­li­suu­desta toimia vuoden 2025 jälkeen tehdään halli­tus­kau­della 2019–2023. Valtion omistamien metsien käytössä on varmis­tettava tasapaino virkistys- ja matkai­lu­käytön sekä puunkäytön välillä erityi­sesti kansal­lis­puis­toissa ja valta­kun­nal­li­sesti merkit­tä­vissä virkistys-, retkeily- ja matkai­lua­lueiden välit­tö­mässä lähei­syy­dessä.

Vesistöt

Vaellus­ka­lojen ja muiden virta­ve­sissä elävien lajien kulku elin- ja lisään­ty­mi­sa­lueille ja vaellus­ka­la­kan­tojen elvyt­tä­minen on mahdol­lis­tettava nykyistä paremmin. Kalastus on monelle suoma­lai­selle rakas harrastus ja matkai­lulle ja koko seutu­kunnan talou­delle suuri mahdol­lisuus. Kalas­tuksen tulee olla kestä­vällä pohjalla jotta se voi olla harrastus myös tulevai­suu­desssa. Salaka­las­tukseen pitää puuttua määrä­tie­toi­sesti.

Sadat pienet vesivoi­ma­padot estävät vaellus­ka­lojen nousun ja aiheut­tavat suurta haittaa kalas­tuk­selle. Näillä padoilla ei ole suurta merki­tystä valta­kunnan energia­huollon kannalta. Tämän takia lähtö­kohtana tulee olla, että nykyai­kaiset velvoitteet kalojen nousun varmis­ta­mi­seksi patojen ohi toteu­tuvat myös pienten patojen osalta. Vanhoihin vesien käyttöä ja raken­ta­mista sääte­le­visiin vesilupiin liittyvät oikeus­suo­ja­ky­sy­mykset on pyrittävä ratkai­semaan ja tilan­teesta riippuen jaettava siitä aiheu­tuvien muutosten kustan­nuksia hanke­tukien avulla.

Mitä mieltä olet, pitäisikö näin tehdä? Mitä muuta pitää tehdä? Kommentoi tähän:

Anna kommenttisi tähän

Kokoomus.fi