Kokoomus.fi
Kannaotto: Tulevai­suuden sosiaa­li­turva

Kannaotto: Tulevai­suuden sosiaa­li­turva

Julkaistu: 14.6.18 Kannanotot

Hyväk­sytty puolue­ko­kouk­sessa  2018

Tulevai­suuden sosiaa­li­turva

Kokoo­muksen näkemys perus­turvan uudis­ta­mi­sesta

Sosiaa­li­turvan uudis­ta­mis­tar­peesta vallitsee suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa laaja yksimie­lisyys. Seuraavan halli­tuksen keskeinen tehtävä on sosiaa­li­turvan perus­teel­linen uudis­ta­minen. Tässä puolue­ko­kous­asia­kir­jassa arvioidaan sosiaa­li­turvan uudis­ta­mis­tar­peita ja uudis­ta­miseen liittyviä haasteita. Asiakir­jassa tuodaan selkeästi ja huolel­li­sesti esille kokoo­muksen tavoitteet ja arvova­linnat uudis­tuksen osalta. Keskeisiin haasteisiin esitetään kokoo­mus­lainen ratkaisu perus­turvan uudistava vastik­keel­linen yleistuki.

Nykyso­si­aa­li­turva kaipaa päivi­tystä

Perus­tuslain mukaan julkisen vallan tulee turvata välttä­mätön toimeentulo ja huolenpito jokai­selle, joka ei kykene itse hankkimaan ihmisar­voisen elämän edellyt­tämää turvaa. Jokai­selle tulee myös taata oikeus perus­toi­meen­tulon turvaan työttö­myyden, sairauden, työky­vyt­tö­myyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perus­teella.

Kokoomus on huolissaan suoma­lai­sesta perus­tur­vasta. Toimiva perus­turva on tasa-arvoisen yhteis­kunnan tukipilari. Se on meidän jokaisen yhteinen vakuutus elämän odotta­mat­tomien ja ei-toivot­tujen tapah­tumien ja tilan­teiden varalle. Taval­li­sesti sosiaa­li­tur­vasta puhut­taessa erotetaan usein ensisi­jainen perus­turva ja viime­si­jainen vähim­mäis­turva. Joskus perus­tur­vasta puhut­taessa viitataan kaikkiin etuuksiin, jotka eivät ole ansio­si­don­naisia. Myös erilaiset palvelut ja muut korvaukset katsotaan usein osaksi perus­tur­va­jär­jes­telmän kokonai­suutta.

Euroopan neuvoston sosiaa­listen oikeuksien komitea ja Terveyden ja hyvin­voinnin laitos (THL) ovat arvioin­ti­ra­por­teissaan todenneet suoma­laisen perus­turvan riittä­mät­tö­mäksi. Raporttien viestiä on tulkittu julki­sessa keskus­te­lussa kuitenkin usein väärin johtuen juuri erilai­sista perus­turvan määri­tel­mistä. THL:n raportin mukaan vuonna 2015 jokainen perus­turvan varassa elävä ja tavan­omaisen suuruista vuokraa maksava kotitalous olisi lasken­nal­li­sesti ollut oikeu­tettu toimeen­tu­lo­tukeen lukuun ottamatta eläke­läis­ta­louksia. Tämä johtaa nurin­ku­riseen tilan­teeseen, jossa ensisi­jai­seksi tarkoi­tettu perus­turva takaa heikomman toimeen­tulon kuin viime­si­jai­seksi tarkoi­tettu vähim­mäis­turva.

Perus­turvan puutteita joudutaan siis täyden­tämään usein pitkä­ai­kai­sesti ja laajasti perus­toi­meen­tu­lo­tuella, joka on vastoin tuen alkupe­räistä tarkoi­tusta auttaa tilapäi­sissä talou­del­li­sissa vaikeuk­sissa. Tukea ei ole alkupe­rinkään suunni­teltu esimer­kiksi korvaamaan vähim­mäis­mää­räisen työttö­myys­turvan varassa elävän vuokra­menoja pitkä­ai­kai­sesti. Toimeen­tu­lo­tuesta onkin muodos­tunut erään­lainen automaat­tinen ja passi­voiva takuu­tu­lo­loukku. Varsinkin kasvu­kes­kuk­sissa, joissa tuki korvaa kalliit asumis­menot tiettyyn rajaan asti kokonaan, on lyhytai­kai­senkin työn vastaa­not­ta­misen kannus­timet hyvin pienet. Suojaosa ja tuen sovittelu työtu­lojen kanssa eivät koske toimeen­tu­lo­tukea, vaan pienet ansio­tulot otetaan huomioon jäykemmän ansio­tu­lo­vä­hen­nyksen kautta.

Sosiaa­li­tur­vamme kaipaa pikai­sesti uudis­tusta. Nykyinen järjes­tel­mämme on raken­nettu vuosi­kym­menten aikana pala palalta. Tavoite on ollut hyvä: auttaa ja tukea heikom­massa asemassa olevia. Malli ei enää kuitenkaan palvele tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sella tavalla alkupe­räistä tavoi­tetta. Siitä on tullut monimut­kainen, monita­soinen ja byrokraat­tinen tilkku­täkki. Vaikeat hakupro­sessit, eri tukien päällek­käi­syydet, sääntö­tul­kinnat sekä poikkeuk­sel­liset elämän­ti­lanteet jättävät turvaan myös aukkoja tai johtavat sosiaa­li­turvan alikäyttöön. Sosiaa­li­turvaa tulee yksin­ker­taistaa ja selkeyttää.
Erityisen ongel­mal­lista on, että jo pienenkin lisätyö­tulon seurauksena tuen maksatus voi viivästyä tai leikkaantua nopeasti, mikä ei kannusta ottamaan lyhytai­kaista työtä vastaan. Ei ole työttömän, vaan järjes­telmän muodos­tamien kannus­tin­louk­kujen vika, jos työn tekemiseen ja vastaa­not­ta­miseen ei ole kannus­teita. Kannus­tin­loukkuja on vähen­nettävä ja työn tekemi­sestä on tehtävää nykyistä kannat­ta­vampaa.

Sosiaa­li­turvan roolina on perin­tei­sesti nähty vain yksilön vähim­mäis­toi­meen­tulon turvaa­minen sekä tuloe­rojen tasaa­minen yksilöiden välillä ja toisaalta yksilön elämän­kaaren sisällä. Digita­li­saation, roboti­saation ja tekoälyn kehityksen vauhdittama työn murros haastaa näkemään sosiaa­li­turvan perin­teistä määri­tel­määnsä laajemmin. Nykyso­si­aa­li­turvan jäykkä jaottelu työllisiin ja työttömiin ei vastaa muuttuvan työelämän tarpeita. Sosiaa­li­turvan tulisi toimia yhä vahvemmin työn ja turvan joustavana yhdis­täjänä, joka kannustaa ihmisiä myös satun­naisiin ja matalammin palkat­tuihin töihin täyden työttö­myyden sijaan.

Digitaa­linen muutos haastaa myös tuen hakemisen ja hakemusten käsit­telyn prosesseja. Vuoden 2019 alusta käyttöö­no­tettava kansal­linen tulore­kisteri mahdol­listaa reaaliai­kaisen tulos­eu­rannan. Rekis­teriä raken­netaan ensisi­jai­sesti verotuksen tarpeisiin, mutta se avaa myös aivan uuden­lasia mahdol­li­suuksia sosiaa­li­tur­va­jär­jes­telmän kehit­tä­mi­selle.

Edellä luetellut ongelmat näkyvät karulla tavalla Suomen muita Pohjois­maita selvästi alhai­sempana työlli­syytenä ja korkeampana raken­teel­lisena työttö­myytenä. Tilanne on mahdoton julkisen talouden ja hyvin­voin­ti­pal­ve­luiden kestävän rahoi­tuksen näkökul­masta, mutta kohtuut­to­mimmin nykyjär­jes­telmän ongelmat kosket­tavat niitä yksit­täisiä henki­löitä, jotka passi­voiva nykyjär­jes­tel­mämme on syrjäyt­tänyt työelä­mästä ja työmark­ki­noilta. Sosiaa­li­turvan uudis­ta­mista tarvitaan kipeästi ratkai­semaan työmark­ki­noiden kohtaanto-ongelmaa.

Miksi uudis­ta­minen on vaikeaa?

Miksi sosiaa­li­tur­va­uu­dis­tusta ei olla saatu jo toteu­tettua, vaikka kaikki eduskun­ta­puo­lueet ovat ilmaisseet tarpeen uudis­tuk­selle? Tavoit­teista vallit­seekin laaja yhtei­sym­märrys: perus­tur­vasta halutaan nykyistä selkeämpää sekä kannus­ta­vampaa, ja sitä halutaan vahvistaa suhteessa viime­si­jaiseen vähim­mäis­turvaan. Uudis­tuksen vaikeudet piile­vätkin keskenään vastak­kaisten tavoit­teiden yhteen­so­vit­ta­mi­sessa sekä järjes­telmän kustan­nuk­sissa.

Uudis­tuksen keskeisin ratkaistava kysymys liittyy työnteon kannus­teiden ja pohjois­maisen suhteel­lisen korkealla tasolla olevan sosiaa­li­turvan yhteen­so­vit­ta­miseen. Pienempi perus­turva kannus­taisi työtekoon, mutta lisäisi myös monella toimeen­tulon ongelmia ja johtaisi sosiaa­listen ongelmien syvene­miseen. Nykyistä korkeampi tuki taas torjuisi köyhyyttä, mutta toisaalta passi­voisi ja vähen­täisi kannus­timia työntekoon. Kannus­timet tehdä matalammin palkattuja töitä laski­sivat, kun suunnilleen saman rahasumman saisi käteen myös tekemättä töitä. Tämä lisäisi riskiä työttö­myyden pitkit­ty­miseen ja syrjäy­ty­miseen. Pahim­massa vaarassa olisivat esimer­kiksi koulut­tau­tu­mat­tomat nuoret ja maahan­muut­tajat sekä muut väestö­ryhmät, joiden työmarkkina-asema olisi heikko.

Julki­suu­dessa on esitelty erilaisia sosiaa­li­tur­va­malleja, joissa työnteon ja työn vastaa­not­ta­misen väitetään olevan aina kannat­tavaa. Sekä vastik­kee­tonta perus­tuloa että negatii­vista tuloveroa, jotka ovat käytän­nössä pienistä eroista huoli­matta loppu­tu­loksen näkökul­masta ja yleis­pe­ri­aat­teiltaan saman­laisia ratkaisuja, on tarjottu ihmelääk­keeksi kannus­tin­louk­kuihin.

Jotta työnteko olisi aina kannat­tavaa, tulisi työllisenä olemisen olla kaikissa tapauk­sissa talou­del­listen kannus­timien näkökul­masta työttö­myyttä houkut­te­le­vampaa. Kaikki kannus­ti­non­gelmat tiivis­tyvät viime kädessä jokaisen yksilön arviointiin omasta tilan­teesta työttö­myyden ja työnteon välillä. Jos vapaa-ajasta luopu­minen nostaa käteen jäävää tuloa vain muuta­malla eurolla, ei työn hakemi­selle tai tekemi­selle ole riittäviä kannus­timia. Kun työnteon kannus­timia tarkas­tellaan, kiinnittyy huomio erityi­sesti kahteen valintaan. Ensin­näkin työttömän on arvioitava, että kannat­taako hänen ylipäätään osallistua työmark­ki­noille. Toinen valinta liittyy siihen, kuinka paljon henkilö haluaa tehdä töitä.

Työllis­ty­mis­ve­roaste on tunnusluku, joka yksin­ker­tais­tettuna kuvaa summaa, jonka työtön menettää työllis­tyessään. Jos työllis­ty­mis­ve­roaste on esimer­kiksi 80 prosenttia, menettää henkilö työllis­tyessään tietyllä palkalla 80 prosenttia tulojen lisäyk­sestä kiris­tyneen verotuksen ja sosiaa­li­turvan tulohar­kinnan vuoksi. Työllis­ty­mis­ve­roaste kuvastaa siis työllis­ty­misen kannus­ta­vuutta.

Efektii­vinen margi­naa­li­ve­roaste taas kuvaa sitä osuutta työllä ansai­tusta lisäeu­rosta, jota henkilö ei saa itselleen verojen kiris­ty­misen ja sosiaa­li­turvan piene­misen myötä. Esimer­kiksi 60 prosentin efektii­vinen margi­naa­li­ve­roaste tarkoittaa, että seuraava tienattu euro nostaa käytössä olevia tuloja 40 sentillä. Pienempi efektii­vinen margi­naa­li­ve­roaste tarkoittaa siis parempia työnteon kannus­timia, mutta myös suurempia sosiaa­li­turvan kustan­nuksia. Efektii­vinen margi­naa­li­ve­roaste kuvastaa kannus­tinta lisätä työsken­telyä.

Työttö­myys­turvan 300 euron suojaosa on hyvä esimerkki tarkas­tella työnteon kannus­ta­vuutta. Jos henkilö saa työttö­myys­turvaa ja ottaa vastaan yhden 300 euron työkeikan kuukau­dessa, hänen työllis­ty­mis­ve­roas­teensa on käytän­nössä olematon. Hän saa pitää ansaitun summan ilman, että työttö­myys­korvaus laskee. Jos henkilö taas päättäisi lisätä hieman työntekoa, tulot menisivät yli suoja-osan ja ylime­nevän osan saisi soviteltuna. Tässä tapauk­sessa efektii­vinen margi­naa­li­ve­roaste olisi korkea, mikä ei kannus­taisi lisäämään työntekoa. Esimerkki kuvastaa hyvin kannus­tin­louk­kujen purka­misen haasteel­li­suutta. Kun yhtä kannus­tin­loukkua saadaan helpo­tettua, siirtyy loukku taval­li­sesti vain uuteen paikkaan.

Käytän­nössä kannus­tin­louk­kujen poista­minen tarkoit­taisi siis sitä, että realis­tisen vastik­keet­toman perus­tulon tai negatii­visen tuloveron tulisi olla huomat­ta­vasti nykyturvaa alhai­sempia. Toinen, epärea­lis­ti­sempi vaihtoehto huolehtia työnteon kannus­ti­mista, olisi hidastaa tuen vähene­mis­no­peutta ja ulottaa sen vaikutus myös suhteel­lisen korkeille tuloille. Efektii­vinen margi­naa­livero olisi tällöin pienempi eli lisätyöstä käteen jäävä osuus kasvaisi. Haasteena olisi mallin kustan­nusten huomattava kasvu, joka vaatisi julkisen talouden kestä­vyyden säilyt­tä­mi­seksi joko miljar­di­luokan leikkauksia muualta tai veron­ko­ro­tuksia.

Univer­saalien ja vastik­keet­tomien perus­tulon ja negatii­visen tuloveron etuna on byrokratian vähene­minen. Byrokratian vähene­misen tuomat säästöt kuluvat kuitenkin hyvin nopeasti, jos tuki laajenee koskemaan uusia ryhmiä, kuten opiske­li­joita, ja korottaa näiden ryhmien saamaa tukea suhteessa nykyjär­jes­telmään. Univer­saa­lissa sosiaa­li­tur­va­jär­jes­tel­mässä kaikki saisivat saman etuuden automaat­ti­sesti olosuh­teista riippu­matta. Vasta­kohtana on nykyjär­jes­telmän kaltainen syype­rus­teinen sosiaa­li­turva, jossa oikeus sosiaa­li­turvaan perustuu aina johonkin tiettyyn yksilöityyn tarpeeseen, kuten työttö­myyteen tai opiskeluun. Syype­rus­teinen sosiaa­li­turva kohdistaa tuet tarkemmin tukea tarvit­se­ville, mutta sen heikkous on maksa­tukseen, hakemiseen ja seurantaan liittyvä byrokratia.

Yhtenä usein julki­sessa keskus­te­lussa unohtuvana lisähaas­teena on työtuloja ja sosiaa­li­turvaa yhdis­te­le­vissä malleissa kahteen suuntaan toimivat kannus­timet. Sama malli, joka kannustaa työtöntä ottamaan vastaan osa-aikatyön, voi kannustaa pieni­palk­kaista kokoai­kaista työnte­kijää siirtymään osa-aikai­seksi työnte­ki­jäksi. Esimer­kiksi korkeat suojaosat voivat vaikuttaa hyvinkin haital­li­sesti pieni­palk­kaisten kokoai­kaisten työnte­ki­jöiden työnteon kannus­timiin. Yleensä malleja arvioi­taessa keski­tytään kannus­tiimin vain työttömän näkökul­masta, mutta sivuu­tetaan kannus­tin­vai­ku­tukset pieni­tu­loisiin työllisiin. Tämä on myös yksi keskeinen nykyisen perus­tu­lo­ko­keilun puute.

Kokoomus katsoo, että on rehel­listä ja vastuul­lista tuoda selkeästi esille sosiaa­li­turvan uudis­ta­miseen liittyvät haasteet sekä myöntää, ettei näihin haasteisiin ole löydet­tä­vissä helppoa ihmelää­kettä. Jos näin olisi, olisi uudistus toteu­tettu jo aikoja sitten. Ei ole yksin­ker­tai­sesti olemassa sosiaa­li­tur­va­mallia, joka jollakin tempulla poistaisi kaikki kannus­tin­loukut ja tekisi työnteosta aina kannat­tavaa niin, ettei kenenkään turva heikkenisi tai sosiaa­li­turvan kustan­nukset kasvaisi merkit­tä­västi. Puolueet joutuvat tekemään kompro­misseja ja etsimään tasapainoa erilaisten risteävien tavoit­teiden keskeltä. Siksi Kokoomus haluaa selkeästi ilmaista ja perus­tella uudis­tuksen taustalla olevat arvova­lin­tansa sekä esitellä perusteet omasta ratkai­su­mal­lista, joka tasapai­noilee edellä kuvat­tujen haasteiden keskellä.

Kokoo­muksen tavoitteet ja arvova­linnat

Kokoomus katsoo, että tulevai­suuden sosiaa­li­turvan arvopohjan tulee perustua vastik­keel­li­suuden sekä syype­rus­tei­suuden periaat­teille. Lisäksi sosiaa­li­turvan tulee olla pääsääntönä yksilö­pe­rus­teinen, vaikka turva huomioi­sikin esimer­kiksi asumis­ku­lujen osalta kotita­louden yhteisiä menoja. Kokoomus pitää myös aivan keskeisenä tavoit­teena, että sosiaa­li­tur­va­uu­distus vähentää ja tasoittaa kannus­tin­loukkuja kannustaen työn tekemiseen ja yrittä­jyyteen. Uudis­tuksen on luotava edelly­tykset nostaa työlli­syy­sas­teemme tasolle, jolla muut Pohjoismaat jo ovat. Vain työlli­syyden kasvun kautta voidaan pitää kiinni hyvin­voin­ti­pal­ve­luiden kestä­västä rahoi­tuk­sesta ja turvata suoma­laisten hyvin­vointi.

Kokoomus haluaa, että työn ja sosiaa­li­turvan yhdis­tä­misen tulee olla nykyistä jousta­vampaa. Osa-aikaisten ja lyhyt­kes­toisten töiden tekemisen tulee aina olla kannat­ta­vampaa täyden työttö­myyden sijasta. Jokaisen on ensisi­jai­sesti tultava toimeen omalla työllään, mutta tarvit­taessa sosiaa­li­tur­valla voidaan täydentää pieniä työtuloja. Tärkeintä on, että jokainen tekee ja yrittää parhaansa osallistuen työmark­ki­noille mahdol­li­suuk­siensa mukaan. Järjes­telmän tulee kannustaa passii­vi­suuden sijaan aina aktii­vi­suuteen, työntekoon, osallis­tu­miseen ja itsensä kehit­tä­miseen. Kokoo­muk­selle on lisäksi tärkeää, että myös yksiny­rit­täjät, itsensä työllis­täjät ja freelancerit otetaan tietyin edelly­tyksin yhteisen perus­turvan piiriin. Samalla on myös arvioitava turvan sovel­tu­vuutta muiden erityis­ryhmien, kuten urhei­li­joiden ja taitei­li­joiden, toimeen­tulon turvaa­jaksi.

Suomi ja suoma­laiset tarvit­sevat sosiaa­li­turvan, joka on helposti ymmär­rettävä ja turvaa jatkos­sakin heikoim­massa asemassa olevien toimeen­tulon. Kokoo­muksen lähtö­kohtana sosiaa­li­turvan uudis­ta­mi­sessa on pitää kiinni perus­turvan yleisestä pohjois­mai­sesta suhteel­lisen korkeasta tasosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kenenkään sosiaa­li­turva laskisi uudis­tuksen myötä. Sosiaa­li­turvan uudis­ta­misen painopis­teenä tulee olla työlli­syyden ja osalli­suuden kasvu sekä syrjäy­ty­misen ja työttö­myyden vähen­tä­minen. Kokoomus ei tavoittele mallilla suoria säästöjä, mutta mallin kustan­nuksien tulee olla julkisen talouden ja suoma­laisten jo korkean kokonais­ve­ro­ra­si­tuksen kannalta maltil­liset. Mallin staat­tiset kustan­nukset voivat kasvaa lyhyellä aikavä­lillä, jos dynaa­misten vaiku­tusten arvioidaan olevan pidem­mällä aikavä­lillä kestä­vyys­vajeen kannalta positii­viset.

Välit­tä­minen ja kannus­tavuus ovat kokoo­muksen keskeisiä arvoja. Ne ovat myös arvot, jotka jaetaan suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa laajalti. Siksi on välttä­mä­töntä, että sosiaa­li­tur­va­malli raken­netaan näiden arvojen pohjalta. Kokoo­muksen tavoite onkin parantaa työnteon kannus­timia ilman, että tukitasoa merkit­tä­västi muutetaan tai julkisen talouden kustan­nuksia huomat­ta­vasti lisätään. Jotta yhtälö on toteu­tet­ta­vissa, on sosiaa­li­turvan oltava vastik­keel­lista.

Vastik­keel­lisuus mahdol­listaa sosiaa­li­turvan säilyt­tä­misen hyvällä pohjois­mai­sella tasolla ilman, että työnteon kannus­timet merkit­tä­västi väheni­sivät. Vastik­keel­li­suutta tiuken­ta­malla on myös mahdol­lista tavoi­tella nykytasoa parempaa turvaa. Sosiaa­li­turvan vastik­keel­lisuus on siis keino rakentaa välittävä ja kannustava sosiaa­li­tur­va­jär­jes­telmä. Vastik­keel­linen turva aktivoi ja ehkäisee myös syrjäy­ty­mistä vastik­kee­tonta tukea tehok­kaammin.

Kun kannus­tin­loukkuja halutaan purkaa, on yksilön tilanteen työllisenä oltava houkut­te­le­vampi kuin työttömänä. Korkean sosiaa­li­turvan maissa tuloero työttömän ja matala­palk­kaisen työllisen välillä on pieni. Pieni tuloero on työnteon kannus­timien näkökul­masta ongel­mal­linen, vaikka se on sosiaa­li­sesta näkökul­masta perus­teltu. Tilanne helpot­tuisi, jos sosiaa­li­turvaa alennet­taisiin, mutta tämä olisi vastoin pohjois­maisen hyvin­voin­tia­jat­telun perus­fun­da­menttia. Jos sekä korkeasta turvasta että työnteon kannus­ti­mista halutaan pitää kiinni, ainut mahdol­linen ratkaisu on tehdä sosiaa­li­tur­vasta vastik­keel­lista ja asettaa tiukko­jakin ehtoja työttö­myys­turvan saami­selle.

Työttömän velvoit­teiden ja aktivoinnin tarkoi­tuksena on ensisi­jai­sesti tukea työnhakua ja parantaa työllis­ty­mi­se­del­ly­tyksiä, mutta myös kasvattaa kannus­timia ottaa työtä vastaan. Terveen ja työky­kyisen työttömän tulee ensisi­jai­sesti käyttää työaikaa vastaava aikansa työnhakuun, työlli­syys­mah­dol­li­suuk­siensa paran­ta­miseen tai lyhytai­kaiseen työsken­telyyn. Suoma­lai­sessa keskus­te­lussa työttömien aktivointi on leimattu työttömien kiusaa­mi­seksi. Muissa Pohjois­maissa sosiaa­li­turvaan liittyvät aktii­vi­suusehdot ovat huomat­ta­vasti Suomea tiukemmat. Maissa on hyväk­sytty tosiasia, että korkeata työlli­syyttä ja korkeaa sosiaa­li­turvaa ei voida saavuttaa ilman tiukkaa aktii­vi­suus­vaa­detta. Vastik­keel­lisuus ei ole itsei­sarvo, vaan keino, jolla kaikki saadaan pidettyä työmark­ki­noilla. Tämä on tärkeää sekä inhimil­li­sestä näkökul­masta että koko yhteis­kunnan toimi­vuuden kannalta.

Aktivoiva vastik­keel­linen sosiaa­li­turva ehkäisee syrjäy­ty­mistä myös huomat­ta­vasti tehok­kaammin kuin esimer­kiksi vastik­keeton ja passi­voiva perustulo. Esimer­kiksi 18-vuoti­aalle nuorelle myönnetty vastik­keeton perustulo, jonka saami­selle ei olisi mitään ehtoja, voisi pahim­millaan olla voimak­kaasti passi­voiva karhun­pal­velus. Nuorta ei voitaisi edellyttää osallis­tumaan koulu­tukseen tai hakemaan aktii­vi­sesti töitä tukien leikkaa­misen uhalla. Univer­saa­lissa mallissa nuorille, opiske­li­joille tai muille erityis­ryh­mille ei myöskään voitaisi räätä­löidä syype­rus­tei­sesti paremmin erilaisia kannus­tin­vai­ku­tuksia huomioivia erillisiä tukia, vaan sama tuki koskisi automaat­ti­sesti kaikkia. Vaikka lähtö­kohtana tulee aina olla usko ihmisen omiin luontaisiin kannus­timiin tehdä työtä ja kehittää itseään, ei voida myöskään sivuuttaa sitä tosiasiaa, että valvon­nalla, velvoit­teilla ja aktivoin­ti­toi­milla voidaan tehok­kaasti torjua syrjäy­ty­mistä.

Syype­rus­teiseen ja voimak­kaasti vastik­keel­liseen sosiaa­li­turvaan liittyy myös vaikeita kysymyksiä. Käytännön haasteet liittyvät vastik­keel­lisen mallin aktivoinnin ja valvonnan myötä kasvavaan byrokra­tiaan. Toisaalta vastik­keel­lisuus on kokoo­muk­selle periaat­teel­li­sesti vaikea kysymys. Kokoomus painottaa yksilön omaa vapautta ja vastuuta. Lähtö­koh­tai­sesti patistelu ja velvoitteet ovat risti­rii­dassa näiden tavoit­teiden kanssa. Toisaalta kokoomus myös korostaa, että jokai­sella terveellä ja työky­kyi­sellä on ensisi­jai­sesti itsellään velvol­lisuus elättää itsensä, vaikka viime kädessä hyvin­voin­tiyh­teis­kunta turvaakin jokaisen minimi­toi­meen­tulon. Jos korkeasta työttö­myys­tur­vasta halutaan pitää kiinni, on ainoa vaihtoehto hyväksyä patistelu ja sanktiot osana järjes­telmää.

Vastik­keel­li­suuteen liittyvä byrokratia sekä velvoit­teiden asetta­minen ja seuranta ovat siis hinta, joka vastak­kaisten tavoit­teiden yhteen­so­vit­ta­mi­sesta joudutaan maksamaan. Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on kahden­suun­tainen kauppa, jossa jokainen suoma­lainen on oikeu­tettu palve­luihin ja sosiaa­li­turvaan, mutta jokai­sella on myös velvol­lisuus olla työmark­ki­noiden käytet­tä­vissä. Oikeuksia ei voida vaatia lisää ilman, että myös velvol­li­suuksia kiris­tetään.

Aktii­vi­mallin myötä on herännyt keskustelu vaikeasti työllis­ty­vistä työttö­myys­turvan saajista, joilla on merkit­täviä puutteita tiedoissa, taidoissa ja tervey­dessä. On aiheel­li­sesti kysytty, että ovatko henkilöt, joiden työkyky on merkit­tä­västi alentunut, oikean turvan ja velvoit­teiden piirissä.
Kokoomus pitää keskeisenä perus­läh­tö­kohtana jokaisen osallis­tu­mista kykyjensä, osaami­sensa ja vahvuuk­siensa puitteissa työmark­ki­noille. Kaikilla pitää olla oikeus antaa panok­sensa omaksi ja yhtei­seksi hyväksi. Kokoomus vierastaa jyrkkää jakoa työky­kyisiin ja työky­vyt­tömiin. Työkyky voi olla alentunut, mutta tästä huoli­matta jokai­sella on jotain annet­tavaa ja jokaista on kannus­tettava osallis­tumaan. Tavoit­teena pitää olla, että kaikki pidetään kiinni työmark­ki­noilla, ja passii­visen tuen piiriin päästetään vain korkealla kynnyk­sellä. Kaikkein vaikeimmin työllis­tyvien kohdal­lakin on parempi, että henkilö osallistuu edes tunnin viikossa johonkin toimintaan kuin ettei osallis­tuisi lainkaan.

Kokoomus katsoo, että vaikeinten työllis­tyvien palve­luita ja tukimuotoja on edelleen kehitettävä. On myös selvää, että osallis­tu­mis­vel­voitteet on mitoi­tettava yksilöl­li­sesti niiden osalta, joiden työttömyys on pitkit­tynyt tai työkyky laskenut. Sosiaa­li­turvan uudis­ta­misen keskeinen tavoite tulee olla työlli­syy­sasteen nosta­misen ohella ihmisten osalli­suuden vahvis­ta­minen ja syrjäy­ty­misen ehkäisy.

Kokoo­muksen ratkaisut haasteisiin

Lähtö­kohdat

Kokoomus on valmis­tellut sosiaa­li­tur­va­mal­linsa perus­teita eduskun­ta­ryhmän kannus­tin­louk­ku­työ­ryh­mässä. Työryhmä on kuullut lukuisia asian­tun­ti­joita sekä pereh­tynyt eri maiden kokemuksiin ja esimerk­keihin. Valmis­te­lussa on tunnis­tettu neljä sosiaa­li­turvan keskeistä osa-aluetta eri kohde­ryhmien ja tarpeiden perus­teella. Sosiaa­li­turvan rooli vaihtelee merkit­tä­västi näiden tilan­teiden välillä.

Ensim­mäinen kohde­ryhmä on ns. suuri enemmistö eli taval­liset koulu­tetut suoma­laiset palkan­saajat ja yrittäjät, jotka ovat perus­ter­veitä ja joiden osaaminen on pääsään­töi­sesti kunnossa. Heidän kannal­tansa on tärkeää, että kannus­timet oman osaamisen kehit­tä­miseen ja työkyvyn ylläpi­tä­miseen ovat ennal­taeh­käi­se­västi kunnossa. Tähän ryhmään kuuluvat henkilöt täyttävät taval­li­sesti työssä­oloehdon ja ovat työttö­myyden osuessa kohdalle oikeu­tettuja samaan ansio­si­don­naista työttö­myys­turvaa.

Tässä asiakir­jassa ei tarkemmin keskitytä ansio­turvan kehit­tä­miseen, koska kannus­tin­louk­kujen ja työlli­syyden kasvu­po­ten­ti­aalin näkökul­masta oleel­li­simmat ongelmat nykyjär­jes­tel­mässä liittyvät perus­turvaan ja viime­si­jaiseen toimeen­tu­lotuen turvaan. Perus­turvan uudistus on sovitet­ta­vissa nykyan­sio­si­don­naisen kanssa yhteen, mutta selvää on, että uudis­tuksen ohella syytä olisi myös arvioida erikseen ansio­si­don­naisen työttö­myys­päi­vä­rahan rahoi­tusta, kestoa, univer­saa­liutta ja saamisen ehtoja.

Toinen kohde­ryhmä, jonka sosiaa­li­turvan uudis­ta­mis­tar­peeseen tämä asiakirja erityi­sesti paneutuu, ovat työky­kyiset työttömät, jotka ovat nykyisen perus­turvan tai viime­si­jaisen toimeen­tu­lo­turvan varassa. Tarkoi­tuksena on tarjota ratkai­sue­si­tyksiä, joilla lisätään erityi­sesti tämän ryhmän työnteon kannus­timia purka­malla kannustin- ja byrokra­tia­loukkuja. Tämän lisäksi tarkas­tellaan kolmantena kohde­ryhmänä Kelan työttömyys- tai toimeen­tu­loe­tuuk­silla eläviä sekä vakavassa syrjäy­ty­mis­vaa­rassa olevia pitkä­ai­kais­työt­tömiä, jolla on sekä osaami­sessa että tervey­den­ti­lassa merkit­täviä puutteita. Tälle ryhmälle pohditaan uuden­laista laajemmin osalli­suuteen, itsensä kehit­tä­miseen ja kuntou­tu­miseen kannus­tavaa tukimuotoa.

Viimei­seksi sosiaa­li­turvan muodoksi on tunnis­tettu niin sanotut elinkaa­ri­tuloja tasaavat tuet. Näihin tukiin liittyy usein vakuu­tuk­sel­linen elementti, joka tasaa riskejä kohdan­neiden ja riskit välttä­neiden tilan­netta kollek­tii­vi­sesti. Kuitenkin näille tukimuo­doille, kuten opinto­tuelle, on leimal­lista se, että ne ensisi­jai­sesti tasaavat yksilön elinkaa­ri­tuloja. Jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä tuen saaja, ja toisessa hetkessä taas tuen rahoittaja. Keski­luokka maksaa näitä tukia käytän­nössä itse itselleen. Tässä asiakir­jassa ei syvennytä aiheeseen tarkemmin, mutta Kokoomus suhtautuu lähtö­koh­tai­sesti positii­vi­sesti erilaisiin sosiaali- ja perus­ti­lia­vauksiin, joilla voitaisiin tehostaa ja kehittää yksilön elinkaaren sisällä tapah­tuvan tulovaih­telun tasoit­ta­mista.

Vastik­keel­linen yleistuki

Kokoo­muksen esittämä ratkaisu nykyso­si­aa­li­turvan ongelmiin on vastik­keel­linen yleistuki. Yleistuki nimensä mukai­sesti yhdistää nykyso­si­aa­li­turvan tukia yhdeksi yleis­tueksi, joka laskee ”perus­tu­lo­mai­sesti” eli tasai­sesti työtu­lojen noustessa. Yleistuki yhdis­täisi toimeen­tu­lotuen, työmark­ki­natuen, perus­päi­vä­rahan sekä yleisen asumistuen.

Perus­turvan keskeisten tukimuo­tojen yhdis­tä­minen yksin­ker­tais­taisi sosiaa­li­tur­va­jär­jes­telmää. Malli olisi vastik­keel­linen, syype­rus­teinen ja pääsään­töi­sesti yksilö­pe­rus­teinen, mutta tuen hakeminen, tietojen ilmoit­ta­minen ja maksatus olisivat mahdol­li­simman pitkälle automa­ti­soitu vuonna 2019 käyttöö­no­tet­tavan tulore­kis­terin avulla. Vuonna 2020 järjes­telmään pitäisi saada myös tiedot makse­tuista etuuk­sista. Automa­ti­soinnin myötä hallin­nol­linen byrokratia myös vähenisi merkit­tä­västi. Yleistuen myötä talou­del­liset kannus­tin­loukut väheni­sivät ja tasoit­tui­sivat, kun henkilö hyötyisi talou­del­li­sesti jokai­sesta lisätyö­tun­nista saadusta eurosta. Lisäksi tukien maksa­tuksen viiväs­tyksiin ja keskey­tyksiin liittyvät byrokra­tia­loukut poistui­sivat.

Yleistuki olisi syype­rus­teinen sosiaa­li­tur­vaetuus. Oikeus tuen saamiseen perus­tuisi aina selkeään syyhyn, kuten työttö­myyteen tai pieni­tu­loi­suuteen. Vaikka tietojen ilmoit­ta­minen ja päivit­tä­minen tapah­tui­sivat sähköi­sesti ja tuen maksatus olisi automa­ti­soitu, tulisi tukea kuitenkin erikseen hakea. Tuki muodos­tuisi perus­ta­sosta ja perus­tason päälle makset­ta­vasta yksilöl­li­sestä lisästä, jonka määrä riippuisi esimer­kiksi asuin­pai­kasta, huollet­tavien lasten lukumää­rästä tai yksin­huol­ta­juu­desta. Tuen lähtötaso nolla­tu­loilla olisi siis yksilöl­linen ja vaihtelisi eri tekijöiden vaiku­tuk­sesta. Yleistuki ei kuitenkaan sisäl­täisi harkin­nan­va­raisia osia ja määräy­ty­mis­pe­rusteet olisivat mekaa­nisia. Tukijär­jes­telmä laskisi automaat­ti­sesti saatujen tietojen pohjalta tukisumman, ja järjes­telmä olisi tuensaajan näkökul­masta yksin­ker­tainen.

Riippu­matta tuen lähtö­ta­sosta tuki vähenisi ja verotus kiris­tyisi siten, että esimer­kiksi jokai­sesta tiena­tusta eurosta jäisi noin kolmannes tuensaa­jalle itselleen. Kun tuensaajan ei tarvitsisi pelätä, että työkeikan vastaa­not­ta­minen aiheuttaa tukiin katkoksia tai vaatii työlästä rapor­tointia, poistui­sivat byrokra­tia­loukut. Lisäksi varmuus siitä, että jokai­sesta tiena­tusta eurosta jäisi aina ennalta tiedossa oleva määrä omaan käteen, vähen­täisi ja tasoit­taisi kannus­tin­loukkuja.

Yleistuki olisi vahvasti vastik­keel­linen. Tuen saamisen ehtona olisi aktii­vinen työnhaku sekä osallis­tu­minen työllis­ty­mistä edistäviin palve­luihin. Työllis­ty­mistä edistävien palve­luiden saata­vuutta ja sisältöä myös edelleen kehitet­täisiin osana uudis­tusta. Reilu puoli miljoonaa suoma­laista on vuosittain työttömänä. Suurin osa työttö­mäksi jääneistä työllistyy kuitenkin uudelleen ensim­mäisen kolmen kuukauden aikana.

Jos työttömyys uhkaa pitkittyä, on tärkeää tarjota työttö­mälle nopeasti täyden­nys­kou­lu­tusta, omaeh­toista koulu­tusta, palkka­tuettua työtä tai muita työllis­ty­mistä edistäviä toimia, jotta työttö­myys­jakso jäisi mahdol­li­simman lyhyeksi. Yli puoli vuotta kestänyt passii­vinen työttömyys lisää merkit­tä­västi riskiä ajautua pitkä­ai­kais­työt­tö­myyteen.

Velvoitteet koski­sivat myös osa-aikatyön­te­ki­jöitä, jotka saisivat yleis­tukea. Tuensaa­jalla olisi velvol­lisuus hakea kokoai­kaista työtä tai hankkia yrittä­jä­tuloja tietyn tavoi­te­tason verran. Toisaalta yksilöä voitaisiin kannustaa työn tarjoa­misen lisää­miseen myös kepeillä ja porkka­noilla, kuten ansio­päi­vä­rahan työssä­oloehdon tiuken­nuk­sella tai muilla kokoai­ka­työhön kannus­ta­villa toimilla. Efektii­vinen margi­naa­li­ve­roaste on yleis­tu­ki­mal­lissa tasainen ja ennakoi­ta­vissa, mutta suhteel­lisen korkea. Siksi erilli­sillä kepeillä ja porkka­noilla vahvis­tetaan talou­del­listen kannus­timien lisäksi muita kannus­timia työsken­nellä kokoai­kai­sesti.

Velvoit­teiden laimin­lyönti johtaisi tuen leikkaan­tu­miseen. Leikkuri leikkaa tukea kuukau­deksi kerrallaan 20 prosen­tilla. Jos työtön on täysin passii­vinen, eikä osallistu mihinkään palve­luihin tai vastaa yhtey­den­ot­toihin, voidaan tukea leikata hetkel­li­sesti jopa 40 prosen­tilla. Nykyi­nenkin lainsää­däntö mahdol­listaa vastaavan suuruiset leikkaukset toimeen­tu­lo­tukeen passii­vi­suuden seurauksena. Leikkauksen tavoit­teena on kannustaa henkilöä palaamaan takaisin palve­luiden piiriin.

Vastaa­vasti yleis­tukeen on mahdol­lista rakentaa sisälle kannus­ti­ne­le­mentti, joka negatii­visen tuloveron tapai­sesti kannus­taisi ensim­mäisten työtuntien tekemiseen. Yleis­tuessa ei enää olisi nykyistä kolmen­sadan euron suojaosaa, koska suojaosa koskisi jatkossa noin kolmasosaa kaikesta tulosta. Suojaosan kaltainen kannus­ti­ne­le­mentti on siis raken­nettu sisään malliin. Nykyi­sen­lainen suojaosa säilyisi kuitenkin ansio­si­don­nai­sessa työttö­myys­tur­vassa. Yleistuen yhteyteen voidaan kuitenkin harkita aktii­vi­lisää, joka nostaisi yleistuen tasoa kerta­luon­tei­sesti kymme­nellä prosen­tilla, kun työtön onnistuu saamaan kuukau­dessa noin 300 euroa joko työ- tai yrittä­jä­tuloa.

Asumisen tukeminen

Asuminen on taval­li­sesti kotita­louksien suurin yksit­täinen menoero. Näin ollen se, miten sosiaa­li­tur­va­jär­jes­tel­mässä on huomioitu asumisen tukeminen, vaikuttaa keskei­sesti mallin kannus­timiin. Kokoo­muksen yleis­tu­ki­mal­lissa toimeen­tu­lotuki ja yleinen asumistuki integroidaan osaksi yhtä yleis­tukea.

Nykyisin asumista tuetaan yleisellä asumis­tuella sekä perus­toi­meen­tu­lo­tuella. Molemmat tukimuodot ovat kotita­lous­koh­taisia. Yleinen asumistuki riippuu kotita­louden asumis­kus­tan­nuk­sista, koosta, tuloista ja asuin­paik­ka­kun­nasta. Asumis­tuessa on perus­o­ma­vastuu, joka nousee tulojen noustessa suhteel­lisen nopeasti. Perus­toi­meen­tu­lo­tuessa perusosan lisäksi korvataan asumis­menoja. Arvioin­nissa huomioidaan perheen koko, tulot ja asunnon sijain­ti­kunta. Esimer­kiksi yksina­su­valla ja tulot­to­malla asumis­kulut korvataan täysi­mää­räi­sesti Helsin­gissä 675 euroon asti. Yksit­täis­ta­pauk­sissa tuki voi olla tätäkin suurempi.

Nykyso­si­aa­li­turvan kaksi katta­vuu­deltaan ja korvauk­siltaan erilaista tukimuotoa luovat kannus­tin­loukkuja. Erityi­sesti kasvu­kes­kuk­sissa viime­si­jai­seksi ja lyhytai­kai­seksi tarkoi­tettu toimeen­tu­lotuki onkin monen tuensaajan tapauk­sessa juuri asumis­me­nojen korvauksien osalta houkut­te­le­vampi vaihtoehto. Tämä on ongel­mal­lista työnteon kannus­timien osalta, koska toimeen­tu­lo­tuen­saa­jilla sekä efektii­viset margi­naa­li­ve­roasteet että työllis­ty­mis­ve­roasteet ovat todella korkeat.

Yleinen asumistuki on ollut korkeiden ja näkyvien kokonais­kus­tan­nus­tensa takia helppo maali kritii­kille, mutta kannus­ta­vuuden kannalta ongel­mal­li­sempi on toimeen­tu­lotuki, jossa ei ole asumis­ku­luille omavas­tuuta. Yleinen asumistuki kohdistuu tehok­kaasti tarvit­si­joille, kohtelee yhden­ver­tai­sesti kaikkia hakijoita ja on kustan­nuk­siltaan avoin. On selvää, että kun käytössä olevat tulot nousevat tukien noustessa, myös hyödyk­keiden, kuten asumisen, hinta yleisesti nousee. Tuoreimmat tutki­mukset kuitenkin osoit­tavat, että toisin kuin yleisesti väitetään, asumistuki ei vaikuta voimak­kaasti hintoihin tai valu suoraan vuokra­nan­ta­jille.

Kannus­tin­loukut väheni­sivät, kun asumista tuettaisiin jatkossa vain yhden tukimuodon kautta. Käytän­nössä yleis­tukeen integroitu yksi asumistuki vastaisi ominai­suk­siltaan pitkälle nykyistä yleistä asumis­tukea. Keskeinen ero olisi se, että tuki vähenisi tasai­sesti tulojen kasvaessa osana yleis­tukea. Tämä tasoit­taisi kannus­tin­loukkuja merkit­tä­västi nykyti­lan­teesta. Lisäksi toisin kuin nykyi­sessä toimeen­tu­lo­tuessa, uudessa asumis­tuessa olisi aina tietty omavastuu, eikä asumis­menoja korvat­taisi enää kokonaan.

Asumistuen uudistus paran­taisi työnteon kannus­timia, mutta se olisi merkittävä leikkaus sosiaa­li­turvaan niiden tuensaajien osalta, joiden korkeat asumis­kulut korvataan kasvu­kes­kuk­sissa perus­toi­meen­tu­lo­tuesta kokonai­suu­dessaan. Toisaalta ei myöskään ole oikeu­den­mu­kaista tai kannus­timien kannalta kestävää, että nykytoi­meen­tu­lotuki mahdol­listaa työttö­mälle jopa paremmat asumi­sol­tavat kuin pieni­tu­loi­selle työnte­ki­jälle, joka on oikeu­tettu saamaan vain yleistä asumis­tukea.

Jotta asunn­ot­tomuus tai muut sosiaa­lion­gelmat eivät muutok­sessa pahenisi, on kokoomus arvioinut, että toimeen­tu­lotuen lopet­ta­mi­sesta saatavat asumis­me­no­säästöt voitaisiin kohdistaa takaisin perus­turvaan korot­ta­malla yleis­tukea maltil­li­sesti. Korotus toteu­tet­taisiin yleistuen elinkus­tan­nus­li­sällä ja se vahvis­taisi perus­turvaa. Elinkus­tan­nuslisä olisi syype­rus­teinen tuki, jonka taso vaihtelisi asuin­paik­ka­kunnan asuin­kus­tan­nusten mukaan.

Lisä olisi vapaasti tuensaajan kohden­net­ta­vissa joko asumis­me­noihin tai muuhun elämiseen. Lisä nostaisi yleistuen lähtö­tasoa, jolloin tukea saisi kalliim­milla alueilla korkeam­milla tuloilla kuin edulli­semman asumisen alueilla. Näin ollen elinkus­tan­nuslisä toimii yhdessä asumis­lisän kanssa yleis­tuessa matala­palk­katuen kaltaisena osana, joka kohdis­tuisi pieni­tu­loi­sille työnte­ki­jöille kalliiden asumis­kus­tan­nusten kasvu­kes­kuk­sissa sekä madal­taisi kynnystä muuttaa työn perässä. Tuki ei kuitenkaan vääris­täisi merkit­tä­västi asunto­mark­ki­noita, koska tuen lopul­linen kohden­ta­minen on yksilön omista valin­noista riippu­vainen.

Lisäksi kokoomus katsoo, että jatkos­sakin asumisen turvaa­mi­seksi Kelalla olisi mahdol­lisuus perus­tel­lusta syystä maksaa yleis­tuesta ensin asumis­menot suoraan vuokra­nan­ta­jalle, ja vasta tämän jälkeen tilittää loput yleis­tuesta tuensaa­jalle. Lisäksi asunn­ot­to­muutta olisi tarkoitus torjua kohden­ta­malla ARA-säänneltyä vuokra-asunto­kantaa nykyistä voimak­kaammin eniten apua tarvit­se­ville sosiaa­lisin perustein. Vaikka toimeen­tu­lotuki integroidaan osaksi yleis­tukea, jatkos­sakin täyden­tävän toimeen­tu­lotuen kautta voidaan lisäksi maksaa esimer­kiksi vuokra­va­kuuksia tai muita lyhytai­kaisia harkin­nan­va­raisia avustuksia, joilla turvataan yksilön asumista.

Yleistuki on lähtö­koh­tai­sesti henki­lö­pe­rus­teinen. Jos kotita­lou­dessa on useampia henki­löitä, on jokainen henkilö oikeu­tettu saamaan omaa yksilöl­li­sesti ja syype­rus­tei­sesti laskettua yleis­tukea. Asumis­ku­lujen osalta asumis­rat­kaisu kuitenkin vaikuttaa yksilöl­lisen tuen lähtö­tasoon. Esimer­kiksi asumisen yhtei­sessä kotita­lou­dessa voi laskea yleistuen tasoa. Näin tuki kohden­netaan tehok­kaasti tarpeen mukaan.

Osallis­tu­mistulo

Osallis­tu­mistulo on uuden­lainen sosiaa­li­turvan muoto, joka on suunnattu erityi­sesti pitkä­ai­kais­työt­tö­mille ja osatyö­ky­kyi­sille. Esimerkkinä on käytetty London School of Economics -yliopiston edesmenneen professori Anthony Atkin­sonin esityksiä ja ajatuksia.

Osallis­tu­mistulo vastaa korvaus­ta­soltaan ja toimin­ta­pe­ri­aat­teeltaan yleis­tukea, mutta tuen saamisen ehtona olevat velvoitteet ovat erilaiset. Kun yleis­tuessa aktii­visen työnhauen velvoitteet on määri­telty mahdol­li­simman yhtenäi­sesti ja mekaa­ni­sesti, määräy­tyvät osallis­tu­mis­tu­lossa velvoitteet yksilöl­li­sesti. Tuki olisi siis vastik­keel­lista, ja tukitaso leikkau­tuisi yksilöl­listen velvoit­teiden laimin­lyön­nistä. Vastaa­vasti tuki voisi nousta, jos osallis­tu­mis­tulon saaja täyttää aktii­vi­suus­lisän saamisen yksilöl­liset edelly­tykset.

Osallis­tu­mis­tulon piiriin siirryt­täisiin työttö­myyden kestäessä yli vuoden. Vaihtoeh­toi­sesti työvoima- tai sosiaa­li­vi­ran­omainen voisi myös tapaus­koh­tai­sesti antaa henki­lölle myös aikai­semmin oikeuden päästä tuen piiriin. Siirty­minen olisi kuitenkin aina tarve­har­kinnan piirissä ja työkyvyn paran­tuessa työtön voidaan siirtää myös takaisen yleistuen tiukempien velvoit­teiden piiriin. Osallis­tu­mistulo on tarkoi­tettu pitkään työttömänä olleille, joiden edelly­tykset päästä avoimille työmark­ki­noille tai täyttää yleistuen aktii­vi­suusehdot ovat laskeneet merkit­tä­västi. Heidän aktii­vi­suus­vaa­ti­muksen rimaa lasketaan niin, että osallis­tu­mis­vel­voitteen voisi täyttää myös kevyem­millä toimilla, kuten esimer­kiksi vapaa­eh­tois­työllä.

Tanskan mallin mukai­sesti ajatuksena on kartoittaa yksilöl­li­sesti jokaisen tuensaajan tervey­dentila sekä kuntoutus- ja koulu­tus­tarpeet. Jokai­sella asiak­kaalla on oma nimik­ko­vir­kailija, jonka kanssa pohditaan juuri kysei­selle henki­lölle räätä­löityä kokonai­suutta, joka voi pitää sisällään kuntou­tusta, koulu­tusta tai tuettua työtä. Osallis­tu­mis­toi­missa voidaan hyödyntää myös kolmatta sektoria ja vapaa­eh­tois­työtä. Toiminnan pitää kuitenkin olla aina tavoit­teel­lista ja eteen­päin­pyr­kivää. Viime kädessä viran­omainen aina vahvistaa henkilön osallis­tu­mis­suun­ni­telman, jonka noudat­ta­minen on edellytys osallis­tu­mis­tulon saannille.

Osallis­tu­mis­tulon tavoit­teena on lisätä osalli­suutta, parantaa elämän­hal­lintaa ja terveyttä, sekä avata polkuja paluulle työmark­ki­noille. Osallis­tu­mis­tulon toteutus vaatisi merkit­täviä lisäpa­nos­tuksia pitkä­ai­kais­työt­tömien palve­luihin ja henki­lös­tö­re­surs­seihin. Toisaalta aikai­semmin pitkä­ai­kais­työt­tö­mille tai osatyö­ky­kyi­sille maksetut tuet muuttui­sivat passii­vi­tuista aktii­vi­tuiksi. Osalli­suuden ja osallis­tu­misen vahvis­ta­minen ovat myös inhimil­li­sesti tarkas­teltuna tärkeäitä asioita, jotka ehkäi­sevät syrjäy­ty­mistä ja lisäävät yksilöiden ja yhteisön hyvin­vointia.

Britannian Universal Credit -sosiaa­li­tur­va­malli

Yleistuen esikuvana toimii Iso-Britan­niassa käytössä oleva Universal Credit -sosiaa­li­tur­va­malli. Kokoomus ei esitä sosiaa­li­turvan suoraa kopiointia Britan­niasta, vaan maassa käytössä olevan mallin keskeisten ideoiden ja toimin­ta­pe­ri­aat­teiden sovit­ta­mista pohjois­maisen hyvin­voin­ti­valtion paikal­lisiin olosuh­teisiin.

Myös OECD suositteli Suomelle vastik­keel­liseen yleis­tukeen siirty­mistä maara­por­tissaan ja katsoi, että yleis­tu­ki­malli myös vähen­täisi esimer­kiksi perus­tuloa tehok­kaammin tuloeroja ja köyhyyttä. Saman­suun­taisen suosi­tuksen teki myös professori Juho Saaren työryhmä rapor­tissaan.

Britannian Universal Credit yhdistää kuusi tarve­har­kin­taista työttö­myys­tur­vae­tuutta ja verovä­hen­nystä yhdeksi tarve­pe­rus­tei­seksi sosiaa­lie­tuu­deksi, joka sopeutuu automaat­ti­sesti tulojen muutoksiin. Järjes­telmään on yhdis­tetty lähes reaaliai­kaiset tulotiedot keräävä rekisteri. Tuen saamisen ehtona on hyvin tiukat velvoitteet aktii­viseen työnhakuun ja työn vastaa­not­ta­miseen. Ehtojen laimin­lyön­neistä seuraa kovat sanktiot. Vain erityis­ryhmät on vapau­tettu velvoit­teesta. Työnha­kijat on jaettu valmiuk­siensa mukaan ryhmiin, joille tarjotaan eri tyyppistä tukea. Tuki on kotita­lous­koh­tainen ja sen suuruuteen vaikut­tavat mm. asumis­menot ja lapsiluku. Tuensaa­jalle jää jokai­sesta tiena­tusta lisäpun­nasta reilu kolmannes itselle.

Lopuksi

Sosiaa­li­turvan kokonai­suu­distus on valtava kokonaisuus, joka on täynnä lukuisia yksityis­kohtia. Tämän asiakirjan tarkoitus ei ole antaa tyhjen­täviä vastauksia kaikkiin kysymyksiin, vaan tuoda esille selkeästi kokoo­muksen keskeiset arvova­linnat ja kirkastaa perus­lin­jaukset uudis­tuksen isoihin kysymyksiin. Kokoomus haluaa vastik­keel­lisen, syype­rus­teisen ja lähtö­koh­tai­sesti yksilö­ta­soisen sosiaa­li­tur­va­uu­dis­tuksen, joka lisää työnteon kannus­ta­vuutta, työlli­syyttä ja osalli­suutta.

Kokoomus on myös halunnut tuoda avoimesti esille lukuisia tavoit­teiden saavut­ta­miseen liittyviä haasteita ja esittänyt näihin omia ratkai­sujaan. Hopea­luotia ei ole olemassa vaikeisiin kysymyksiin, ja siksi jokainen puolue joutuu huolella pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja. Jos joku väittää mallinsa olevan aina työntekoon kannustava, vastik­keeton ja kustan­nus­neut­raali, mallille ei toden­nä­köi­sesti ole tehty vaiku­tus­te­nar­viointia.

Sosiaa­li­turvan uudis­ta­misen on perus­tuttava luotet­taviin laskelmiin ja nojattava vahvaan tieto­pohjaan. Kokoo­muksen sosiaa­li­tur­va­mallin tarkkoja euromääriä ei löydy tästä asiakir­jasta. Syitä on useita. Ensin­näkin mallin tarkkojen vaiku­tusten ja kustan­nusten arviointi on hyvin vaikeaa. Siksi kokoomus toivookin, että osana TOIMI-hanketta arvioi­taisiin erilaisia vastik­keel­lisia yleis­tu­ki­rat­kaisuja, jotta eri politiik­ka­va­lin­tojen vaiku­tuk­sista saataisiin parempaa arviota. Staat­ti­sesti voidaan kyllä arvioida tukien muutosten vaiku­tuksia suhteessa nykyti­lan­teeseen, mutta tämä arvio ei ottaisi huomioon mitään käyttäy­ty­mis­vai­ku­tuksia, jotka ovat uudis­tuk­sessa aivan keskiössä. Esimer­kiksi vastik­keel­li­suuden myötä tulevien velvoit­teiden kannus­tin­vai­ku­tuksia ei voida staat­ti­sissa laskel­missa arvioida.

Yleisellä tasolla kokoomus kuitenkin katsoo, että nykyso­si­aa­li­turvan taso toimisi pohja­tasona yleis­tuelle. Netto­mää­räinen työmark­ki­natuki tai työttömän perus­päi­väraha vastai­sivat suurin piirein yleis­tulon lähtö­ti­lan­netta. Tämän lisäksi tukeen tulisi päälle yleinen asumistuki, joka myös vastaisi pääpe­ri­aat­teiltaan nykytasoa. Keskeinen muutos tukitasoon olisi se, että toimeen­tu­lo­tukea ei enää nykymuo­dossaan makset­taisi työttö­mille, eikä asumis­menoja enää korvat­taisi siitä kokonaan. Tämä voi aiheuttaa joillekin nykyi­sille tuensaa­jille merkit­tävän laskun tuen nykytasoon. Toisaalta yleis­tukea korotetaan jatkossa asuin­paikan mukaan elinkus­tan­nus­li­sällä, joka yhdessä ARA-asuntojen tiukemman kohden­ta­misen kanssa helpottaa leikkauksen vaiku­tuksia, mutta edelleen kannustaa etsimään edulli­sempaa asumis­rat­kaisua. Myös harkin­nan­va­rainen toimeen­tu­lotuki säilyisi, ja tuesta korvat­taisiin esimer­kiksi tervey­den­huollon maksuja sekä muita välttä­mät­tö­miksi katsottuja menoja.

Kokoomus voi rehel­li­sesti todeta, että yleis­tu­ki­mal­lissa on sekä voittajia että häviäjiä. Muutokset on kuitenkin pyritty pitämään suhteel­lisen pieninä. Malli palkitsee ja kannustaa nykyistä enemmän aktii­vi­suu­desta ja toisaalta rokottaa myös enemmän passii­vi­suu­desta. Samalla kuitenkin työvoi­ma­pal­ve­luita kehit­tä­mällä ja osallis­tu­mis­tu­lolla luodaan uusia mahdol­li­suuksia passii­vi­sille tuensaa­jille aktivoitua.

Tarkempia velvoit­teiden sisältöjä ja muita yksityis­kohtia tullaan pohtimaan jatko­työssä. Velvoit­teiden osalta mallia haetaan sovel­tuvin osin erityi­sesti Tanskasta. Rinnakkain sosiaa­li­tur­va­uu­dis­tuksen kanssa kokoomus on myös valmis­tellut muutoksia ansio­tu­lo­ve­ro­tukseen. Jotta kannus­tin­louk­kuihin päästää kiinni, tarvitaan muutoksia sekä verotuk­sessa että sosiaa­li­tur­vassa. Tämä on erityi­sesti tärkeää matalammin palkat­tujen töiden vastaa­not­ta­misen kannus­teiden näkökul­masta.

Tässä yhtey­dessä ei esitetä muutoksia eläke­läisten tai opiske­li­joiden etuuksiin. Myöskin vanhem­pain­rahan ja sairaus­päi­vä­rahan kaltaiset etuudet ovat tarkas­telun ulkopuo­lella. Jatko­tar­kas­te­lussa voidaan kuitenkin pohtia myös muiden mahdol­listen tukien sisäl­lyt­tä­mistä osaksi yleis­tukea. Malli korvaisi myös toimeen­tu­lotuen vain niiden henki­löiden osalta, jotka ovat oikeu­tettuja saamaan yleis­tukea. Täyden­tävää toimeen­tu­lo­tukea on myös mahdol­lisuus saada yleis­tuella, mutta vain satun­naisiin perus­tel­tuihin tarpeisiin, jotka arvioidaan erikseen tarve­har­kin­nassa. Esimer­kiksi asunnon saavalle asunn­ot­to­malle voidaan antaa tukea kodin minimi­tar­peiden hankintaan.

Lopuksi on syytä lyhyesti arvioida kokoo­muksen sosiaa­li­tur­va­mallin kustan­nuksia. Vaikka tukien lähtö­tasot säilyi­sivät suunnilleen nykyi­sellä tasolla, lisäisi tuen ja turvan joustavan sovit­telun helpot­ta­minen mallin kustan­nuksia. Toisaalta samalla myös työllisyys toden­nä­köi­sesti paranisi ja vastaa­vasti sosiaali- ja terveys­puolen menot laski­sivat. Tästä huoli­matta paine kustan­nusten nousulle on ilmeinen. Kokoomus on katsonut, että mallin kustan­nuksia voidaan kuitenkin hillitä eri keinoilla. Toimeen­tu­lotuen muutokset, erilli­sestä suojao­sasta luopu­minen ja mallin rajaa­minen koskemaan vain työttömiä, ovat tekijöitä, jotka laskevat mallin kustan­nuksia. Lisäksi tiukat työnhaun velvoitteet ja tuen leikkaan­tu­minen passii­vi­suuden seurauksena hillit­sevät kustan­nusten nousua. Kokoomus on myös valmis huomioimaan yksilön varal­li­suuden, kun tukitasoa arvioidaan. Erikseen määri­tellyn suojaosan ylittävän varal­li­suuden seurauksena yleis­tukea makset­taisiin joko alennettuna tai ei lainkaan.

Kannanotto: Vakautta vahvem­milla kumppa­nuuk­silla 2.0

Julkaistu: 11.6.18 Kannanotot

Kokoo­muksen puolue­ko­kouksen ulko- ja turval­li­suus­po­liit­tinen kannanotto 2018

Johdanto

Kansal­lisen Kokoo­muksen puolue­ko­kouk­sessa vuonna 2016 hyväk­sytty kannanotto Vakautta vahvem­milla kumppa­nuuk­silla on kestänyt aikaa hyvin. Kahdessa vuodessa on kuitenkin tapah­tunut monia Suomen ulko- ja turval­li­suus­po­liit­tiseen toimin­taym­pä­ristöön vaikut­tavia asioita, joiden osalta kannan­ottoa on syytä täydentää ja päivittää.

Maail­massa tapahtuu koko ajan paljon myönteistä kehitystä. Äärim­mäisen köyhyyden vähen­ty­minen, kohonnut koulu­tustaso, digita­li­saatio ja kehitys­maiden lisääntyvä integroi­tu­minen kansain­vä­liseen kauppaan ja vuoro­vai­ku­tukseen avaavat ennen­nä­ke­mät­tömiä mahdol­li­suuksia. Valitet­ta­vasti kaksi viimeistä vuotta ovat kuitenkin vieneet monia asioita Suomen kannalta huoles­tut­tavaan suuntaan. Kokoomus pitää välttä­mät­tömänä, että Suomella on tarkka kuva muuttu­neesta tilan­teesta sekä selkeä strategia etene­mi­sestä.

Maail­man­po­liit­tiset manner­laatat ovat monelta osin liikkeessä ja uusi maail­man­jär­jestys hakee muotoaan. Suomen kannalta on oleel­lista, että Euroopan unionin toimin­takyky vahvistuu, vaikka Iso-Britannia eroaa ja unionia haastetaan niin sisältä kuin ulkoakin.
Venäjän poliit­tinen johto pyrkii vahvis­tamaan maan asemaa niin entisen Neuvos­to­liiton alueella, Euroo­passa kuin globaa­listi. Keino­va­li­koima on laaja. Suomen on huomioitava Venäjän lisään­tynyt voiman­käyttö muun muassa Lähi-idässä sekä sen pyrki­mykset vaikuttaa länsi­maiden sisäiseen kehitykseen esimer­kiksi vaaleihin vaikut­ta­malla.

Poliit­tisia ja yhteis­kun­nal­lisia muutoksia välttävä politiikka haittaa Venäjän raken­teiden ja toimin­ta­ta­pojen uudis­ta­mista. Globaa­lissa talou­dessa Venäjän rooliksi on jäänyt fossii­lisen energian tuottaja ja viejä. Talou­del­li­sesti Venäjä onkin jäänyt jälkeen kaikista kilpai­li­joistaan. Osin siksi se on panos­tanut voima­po­li­tiikkaan ja sotilaal­lisen suori­tus­kyvyn vahvis­ta­miseen.

Venäjä on palannut merkit­tä­väksi maail­man­po­liit­ti­seksi pelaa­jaksi, joka näkee kansain­vä­liset suhteensa konfliktin ja vastak­kai­na­set­telun kautta. Poliit­tisen ja talou­del­lisen kehityksen valossa on epäto­den­nä­köistä, että suunnassa tapah­tuisi suuria muutoksia ainakaan seuraavaan kuuteen vuoteen. Suomen tavoite on lännen ja Venäjän suhteiden norma­li­sointi, mutta niin ei voi tapahtua ennen kuin Venäjä kunnioittaa kansain­vä­listä oikeutta ja kaikkien valtioiden itsemää­rää­mi­soi­keutta.
Suomen on huomioitava myös risti­rii­taiset signaalit Yhdys­val­tojen roolin muuttu­mi­sesta. Yhtäältä Yhdys­vallat on vahvis­tanut tukeaan kumppa­ni­maille – myös Suomelle – mutta toisaalta se pyrkii irtau­tumaan merkit­tä­vistä kansain­vä­li­sistä sopimuk­sista ja raken­teista. Yhdys­val­tojen toiminta horjuttaa sekä kansain­vä­lisiä ilmas­to­toimia että kansain­vä­listä kauppa­jär­jes­telmää. Samoin Iranin ydinso­pi­muk­sesta vetäy­ty­minen lisää entisestään jännit­teitä Lähi-idässä.

Suomessa ja Euroo­passa on otettava vakavasti myös Venäjän ja Kiinan lähen­tyneet suhteet.

Kiina jatkaa sotilaal­lisen ja talou­del­lisen asemansa järjes­tel­mäl­listä vahvis­ta­mista ja pyrkii entistä hallit­se­vampaan rooliin suurval­ta­suh­teissa. Suomessa ja Euroo­passa on otettava vakavasti myös Venäjän ja Kiinan lähen­tyneet suhteet.

Samaan aikaan kansain­vä­linen terro­rismin uhka jatkuu vakavana. Suomes­sakin on nostettu ensim­mäinen syyte, joka koskee terro­ris­ti­sessa tarkoi­tuk­sessa tehtyjä surmia.

Ilmas­ton­muutos etenee huoles­tut­ta­valla vauhdilla ja näkyy jo poikkeuk­sel­lisina myrskyinä, kuivuutena, tulvina ja vuode­nai­koihin sopimat­tomina lämpö­ti­loina. Afrikan väestö­määrä kaksin­ker­taistuu yli kahteen miljardiin 2050 mennessä, mikä merkitsee valtavaa tarvetta työpai­koille, energialle ja perus­pal­ve­luille. Euroopan unionin on pikai­sesti löydettävä yhteisiä ratkaisuja sekä pakolai­suuteen että talou­del­li­sesta näköalat­to­muu­desta ja ilmas­ton­muu­tok­sesta kumpuavaan muutto­liik­keeseen. Euroopan on saavu­tettava mahdol­li­simman kestävä tasapaino kansain­vä­listen suoje­lu­vel­voit­teiden ja omien talou­del­listen reali­teet­tiensa kesken.

Haastettu maail­man­jär­jestys

Yksit­täisten tapah­tumien lisäksi on nähtävä syvempiä ja kauas­kan­toi­sempia kehitys­kulkuja. Toisen maail­man­sodan jälkeen raken­nettua sääntö­poh­jaista kansain­vä­listä järjes­telmää haastetaan ja kysee­na­lais­tetaan eri suunnilta nyt entistä vahvemmin. Voima­po­li­tii­kalla uhkailu on arkipäi­väis­tynyt suurval­ta­suh­teissa ja rinnalle on noussut täysi­mit­taisen kauppa­sodan vaara. Lisäksi hybri­di­vai­kut­ta­misen keino­va­li­koima laajenee alati.

Maail­man­jär­jes­tystä haastetaan tietoi­sesti kahta eri kehitys­kulkua pitkin. Yhtäältä koko maailman kattavaa sääntö- ja sopimus­jär­jes­telmää rapau­tetaan kysee­na­lais­ta­malla sopimuksia ja insti­tuu­tioita sekä raken­netaan alueel­listen valta­kes­kusten maailmaa, jossa monen­vä­li­syyttä tärkeämpää on kahden­vä­lisyys.
Toisaalta on nähtä­vissä erään­lainen historian paluu. Liberaali demokratia on jälleen haastettuna, kun erilaiset natio­na­listis-konser­va­tii­viset voimat valtaavat alaa niin Euroo­passa, Yhdys­val­loissa kuin idässä. Taustalla on vahva eriar­voi­suuden tunne, joka vallitsee kaikilla tasoilla: globaa­lilla, kansal­li­sella ja paikal­li­sella. Kaivataan vahvoja johtajia, jotka lupaavat ajaa kansal­lista etua ja palauttaa omalle valtiolle kuuluvan suuruuden ja vaurauden. Autori­tää­riset johtajat näkevät länsi­maisen demokratian uhkana yhteis­kun­ta­jär­jes­tyk­selle ja vallassa olevalle eliitille. Kansa­laiset puolestaan arvos­tavat vaurautta ja johtajaa, joka pitää heidän puoliaan vihol­lisia – kuviteltuja tai todel­lisia – vastaan. Ihmisoi­keudet ja satojen vuosien sivis­tys­pohja joutuvat tekemään tilaa vulgaa­reille asenteille.

Suomen on jatkettava vapaa­kaupan ja kansain­vä­lisiin insti­tuu­tioihin perus­tuvan maail­man­jär­jes­tyksen puolus­ta­mista YK:ssa ja muissa kansain­vä­li­sissä järjes­töissä.

Maailma tarvitsisi multi­la­te­ra­lismia enemmän kuin koskaan yhteisten ongelmien ratkai­se­mi­seksi. Suomen on jatkettava vapaa­kaupan ja kansain­vä­lisiin insti­tuu­tioihin perus­tuvan maail­man­jär­jes­tyksen puolus­ta­mista YK:ssa ja muissa kansain­vä­li­sissä järjes­töissä. Samalla on kuitenkin myös löydettävä parhaat keinot selviytyä vallit­se­vassa tilan­teessa.

Histo­rial­li­sesti katsottuna Suomi ja muut Pohjoismaat eivät ole koskaan olleet yhtä vahvoja, vauraita ja verkot­tu­neita kuin ne ovat tänä päivänä. Uhkien lisäksi muuttuva maailma tarjoaa myös uusia mahdol­li­suuksia, joihin tulee tarttua. Suomen on oltava kansain­vä­li­sesti kokoaan suurempi toimija.

Hybri­diym­pä­ristön vaati­mukset

Hybridi- ja kyber­vai­kut­ta­mi­sesta on tullut keskeinen osa joidenkin valtioiden työka­lu­pakkia. Kyse on yleensä pienistä ja jatku­vista matalan tason keinoista vaikuttaa toisen valtion toimintaan. Sotaa ei julisteta ja rauhaa ei solmita vaan hybri­di­vai­kut­ta­misen kohde joutuu elämään hyvinkin pitkään epäva­kauden keskellä.

Kyber­toi­min­taym­pä­ristö on luonut uuden tilan vaikuttaa toisen valtion alueella käyttäen hyväksi erilaisia sotilaal­lisia ja ei-sotilaal­lisia painos­tus­keinoja poliit­tisten ja sotilaal­listen tavoit­teiden saavut­ta­mi­seksi. Yksi keskeinen muoto on tekojen ja toimien kiistet­tävyys.

Kun hybridi- ja kyber­vai­kut­ta­misen keinot muuttuvat nopeasti ja ovat innova­tii­visia, on puolus­tajan toimittava samalla tavalla. Vaatimus tulevai­suuden ennakoin­nista korostuu. Komplek­si­sem­maksi muuttuva turval­li­suusym­pä­ristö pakottaa niin eri turval­li­suus­toi­mijat kuin koko suoma­laisen yhteis­kunnan yhä lähei­sempään yhteis­työhön. Tilan­ne­kuvan ja -ymmär­ryksen sekä analyy­si­kyvyn kehit­tä­minen ovat elinehto Suomen ja suoma­laisten turval­li­suuden varmis­ta­mi­seksi. Lisäksi lainsää­dännön tulee kaikilta osin tukea koko kansal­lista varau­tu­misen sekä sieto­kyvyn kehit­tä­misen prosessia. Suoma­laisen yhteis­kunnan on oltava varau­tunut moninaisiin hybridi- ja kyberuhkiin, jotka voivat vaiku­tuk­siltaan olla yhteis­kunnan toimi­vuu­delle hyvin vakavia.

Hybri­diuhat ovat luonteeltaan niin moninaisia, että niihin vastaa­mi­sessa tarvitaan sekä EU:ta että Natoa. Suomeen perus­tettu hybri­dio­saa­mis­keskus on avaina­se­massa. Sen tehtävä on edesauttaa Naton ja EU:n keski­näisen yhteistyön tiivis­tä­mistä ja toimi­mista turval­li­suuden tuottajina. Keskus tarjoaa myös Suomelle ainut­ker­taisen profi­loi­tu­mis­mah­dol­li­suuden. Keskuksen Suomelle tarjoama profi­loi­tu­mis­mah­dol­lisuus tulee hyödyntää täysi­mää­räi­sesti.

Me olemme Euroopan unioni

Euroopan unionin merkitys Suomelle keskeisenä arvo- ja turval­li­suusyh­teisönä korostuu. Suomi teki valin­tansa vuonna 1995 ja on siitä lähtien ollut kaikilla kartoilla osa länttä. Pyrki­mykset kysee­na­laistaa tätä vievät Suomea harmaalle vyöhyk­keelle ja altis­tavat meidät niin perin­tei­sille kuin uusil­lekin turval­li­suusu­hille. Mitä vahvempi Euroopan unioni on, sitä myöntei­sempi vaikutus sillä on Suomen kansain­vä­liseen asemaan ja itsenäi­syyteen.

Globaa­listi Euroopan suhteel­linen asema on liian heikko. Tämä korostaa yhtenäi­syyden tarvetta. Osassa jäsen­val­tiosta on huoles­tut­tavia kehitys­kulkuja perus­ar­vojen, kuten demokratian, oikeus­val­tio­pe­ri­aatteen, ihmisoi­keuksien, sanan­va­pauden, tasa-arvon ja median vapauden suhteen. Jäsen­maiden on nouda­tettava arvoja, joihin ne ovat liittyessään sitou­tuneet. Mikäli näin ei tapahdu, EU:n ja sen jäsen­maiden on löydettävä keinot ja poliit­tinen tahto puuttua tähän. Unionin keskeisiä perus­arvoja rikko­vilta mailta voidaan evätä rahoitus joko osittain tai kokonaan.

Suomen on edistettävä länsi­maisia demokraat­tisia arvoja.

Suomen on edistettävä länsi­maisia demokraat­tisia arvoja. Tämä pätee sekä EU:n sisällä että suhteessa ulkoval­toihin kuten Turkkiin ja Venäjään. Toimivat suhteet ovat olennaisen tärkeät mutta niiden on pohjau­duttava yleisesti hyväk­syt­tyihin periaat­teisiin, jotka ovat kirjat­tuina niin YK:n kuin ETYJ:n perus­so­pi­muk­sissa.
EU:n sisällä Brexit-neuvot­telut ovat tuoneet vauhtia unionin uudis­ta­miseen ja jopa vahvis­taneet jäsen­maiden yhtenäi­syyttä. Euroo­passa on nyt tilaa jäsen­maille, joilla on ideoita ja aktii­vinen ote kehit­tä­mis­työhön. Myös Suomen täytyy olla EU-politii­kassaan aloit­teel­linen ja aktii­vinen.

Tämä tapahtuu liito­laisten hakemi­sella, riittä­vällä resur­soin­nilla, uusilla ideoilla ja raken­ta­valla suhtau­tu­mi­sella. Kenel­lekään ei pidä olla epäselvää, onko Suomi EU:n keskiössä raken­ta­massa yhteistä tulevai­suutta. Kuten Euroopan unioni, myös Kokoomus kannattaa kokonais­val­taista lähes­ty­mistä kansain­vä­lisiin ongelmiin. Kokoomus korostaa sotilaal­lisen kriisin­hal­linnan, sivii­li­krii­sin­hal­linnan, rauhan­vä­li­tyksen, kehity­syh­teistyön ja humani­taa­risen avun yhteen­so­vit­ta­mista. Kriisi- ja kehitys­lii­ke­toi­minnan edistä­minen vahvistaa kestävää turval­li­suus­ke­hi­tystä sekä lisää julkisten ja yksityisten toimi­joiden yhteis­työtä rauhan- ja jälleen­ra­ken­nus­hank­keissa.

Turval­li­suuden verkko

Heiken­tynyt turval­li­suus­ti­lanne on tiivis­tänyt EU:n rivejä erityi­sesti turval­li­suuden saralla. EU:n yhteinen turval­lisuus- ja puolus­tusyh­teistyö on edennyt parissa vuodessa enemmän kuin koko EU:n olemas­saolon aikana. Pysyvällä raken­teel­li­sella yhteis­työllä, puolus­tus­me­nojen vuosit­tai­sella arvioin­nilla sekä tutki­mukseen ja suori­tus­ky­kyihin tarkoi­te­tuilla rahas­toilla pyritään vahvis­tamaan Euroopan omaa toimin­ta­kykyä. Kaikki yhteistyö on sotilaal­li­sesti liittou­tu­mat­to­malle Suomelle turval­li­suutta lisäävä tekijä.

EU:n piirissä tapahtuva turval­lisuus- ja puolus­tusyh­teistyö on Natoa täyden­tävää, eivätkä Nato-maat salli päällek­käisten raken­teiden tekemistä; turva­takuut kattavat vain Naton jäsenet. Kyseessä on kuitenkin merkittävä muutos, jolla luodaan euroop­pa­laisia valmiuksia riippu­matta siitä, kuka niitä käyttää. EU ja Nato eivät kilpaile keskenään vaan molem­milla vahvis­tetaan euroop­pa­laisia suori­tus­kykyjä. Yhteistyön edistä­minen on yksi tulevai­suuden tärkeimpiä tehtäviä ja Suomen tulee olla tässä aktii­vinen. EU:n jättä­vällä Isolla-Britan­nialla on Euroopan suurimmat asevoimat ja se on syytä pitää tiiviisti yhteis­työssä mukana myös Brexitin jälkeen.
Kokonai­suu­dessaan kansain­vä­linen puolus­tusyh­teistyö on yhä alueel­li­sempaa ja moninai­sempaa. Normaa­lio­lojen puolus­tusyh­teistyö on perusta poikkeus­o­loissa tapah­tu­valle toimin­nalle. Suori­tus­ky­kyinen puolus­tus­jär­jes­telmä tekee Suomesta kumppanin, johon luotetaan. Puolus­tus­jär­jes­telmän tavoin puolus­tusyh­teis­työ­suh­teiden raken­ta­minen on pitkä­kes­toista, jatkuvaa ja aktii­vista vaikut­ta­mista edellyt­tävää työtä.

Suomi osallistuu Ison-Britannian johtamaan 9 Pohjois-Euroopan maan JEF-yhteis­työhön, Saksan johtamaan niin sanottuun kehys­val­tio­yh­teis­työhön sekä tekee tiivistä yhteis­työtä muiden Pohjois­maiden kanssa. Ranskan tekemä ’European Inter­vention Initiative’ -aloite ja pyrkimys EU:n taiste­lu­jouk­kojen käytet­tä­vyyden paran­ta­miseen ovat myönteisiä elementtejä EU:n ulko- ja turval­li­suus­po­liit­tisen painoarvon vahvis­ta­mi­seksi.

Transat­lant­tisen suhteen merkitys Euroo­palle ja Suomelle säilyy vahvana. Yhdys­vallat on sitou­tunut Natoon ja sekä rahal­liset panos­tukset että joukkojen määrä Euroo­passa ovat kasvaneet. Suomen ja Euroopan on entistä tärkeämpää vahvistaa suhteitaan Yhdys­val­toihin kaikilla eri tasoilla. Yhdys­val­tojen vaati­mukset suurem­mista sotilaal­lista panos­tuk­sista ovat täysin oikeu­tettuja: Euroopan on otettava suurempaa vastuuta omasta ja lähia­lu­eensa turval­li­suu­desta. Mitä vahvempi toimija Eurooppa on poliit­ti­sesti ja sotilaal­li­sesti, sen vahvempana säilyy myös transat­lant­tinen suhde.

Suomi on reagoinut turval­li­suusym­pä­ristön kehitykseen solmi­malla kahden­vä­lisiä aieso­pi­muksia Ruotsin, Yhdys­val­tojen, Iso-Britannian, Saksan, Puolan ja Viron kanssa. Näistä erityis­a­se­massa ovat yhteistyö Ruotsin ja Yhdys­val­tojen kanssa, jota on lähdetty edistämään kahden­vä­li­syyden lisäksi kolmen­kes­ki­sellä aieso­pi­muk­sella. Kahden- ja monen­vä­lisiä sopimuksia tulee solmia lisää mahdol­li­suuksien mukaan.

Kokoomus katsoo, että Suomen kannattaa hakea Naton jäsenyyttä lähivuosina.

Kokoomus on jo vuoden 2006 puolue­ko­kous­pää­tök­sellään asettunut kannat­tamaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Nato ei ota uusia jäseniä kriisi­ti­lan­teissa. Kokoomus katsoo, että Suomen kannattaa hakea Naton jäsenyyttä lähivuosina. Kyse on proses­sista, joka vaatii huolel­lista poliit­tista ja diplo­maat­tista valmis­telua ja avointa keskus­telua sekä kotimaassa että kansain­vä­listen kumppa­neiden kanssa. Suomen tulee toimia lähei­sessä yhteis­työssä Ruotsin kanssa, koska maamme jakavat saman turval­li­suusym­pä­ristön. Avoimuus keskus­te­luissa hälventää myös Venäjän epäluuloja.

Turval­lisuus rakentuu yhä enemmän erilaisten ja toisiinsa limit­tyvien verkkojen varaan. Sotilaal­li­sesti liittou­tu­mat­toman Suomen on nähtävä erityi­sesti vaivaa kumppa­nuuksien luomi­sessa. Kun insti­tuu­tioiden merkitys ja valta vähenee, korostuu luottamus ystäviin.

Vastuun­kantaja Suomi

Suomen on jatkos­sakin oltava turval­li­suutta tuottava ja luotettava kumppani. Suomen sotilaal­linen suori­tuskyky on euroop­pa­lai­sessa vertai­lussa varsin vahva. Hävittäjä- ja laivas­to­han­kin­tojen myötä Suomen puolus­tus­menot tulevat 2020-luvulla nousemaan kahteen prosenttiin brutto­kan­san­tuot­teesta.

Suomessa on myös tuore laki, joka mahdol­listaa ensim­mäistä kertaa kansain­vä­lisen avun vastaa­not­ta­misen ja antamisen. Tätä tulee harjoi­tella yhdessä kumppa­neiden kanssa pienem­missä ja suurem­missa harjoi­tuk­sissa Suomen maape­rällä. Saadakseen apua, Suomen pitää valmis­tautua myös antamaan sitä, tarvit­taessa myös sotilaal­li­sesti.

Ulko-, turval­lisuus- ja puolus­tus­po­li­tiikka perus­te­levat Suomen aktii­vi­sempaa osallis­tu­mista kriisin­hal­lintaan. Tällä on myönteinen vaikutus omaan turval­li­suu­teemme samalla, kun sillä kehitetään kohde­maiden toimi­vuutta, oikeus­val­tio­ke­hi­tystä, hallintoa sekä vakautta. Rauhan­omaisten olojen turvaa­mi­sella vaiku­tetaan myös terro­rismin ehkäi­se­miseen ja muutto­liikkeen juuri­syihin.

Seuraa­valla vaali­kau­della Suomen tulee laatia uskottava useamman vaali­kauden polku kohti pitkän aikavälin 0,7 prosentin tavoi­tetta.

Sama pätee kehity­syh­teis­työhön. Suomen julkisen talouden tilan vuoksi määrä­rahat ovat nyt kaukana muiden Pohjois­maiden tasosta, joten on löydettävä tavat maksi­moida suoma­lainen vaikutus maiden talou­del­liseen ja sosiaa­liseen kehitykseen. Kokoomus katsoo, että Suomen pitää keskittyä entis­täkin selkeämmin naisten ja tyttöjen aseman ja koulu­tuksen, yksityisen sektorin vahvis­ta­miseen sekä ilmas­ton­muu­toksen vastaisiin toimiin. Seuraa­valla vaali­kau­della Suomen tulee laatia uskottava useamman vaali­kauden polku kohti pitkän aikavälin 0,7 prosentin tavoi­tetta.

Afrikka ja Lähi-itä Euroopan strate­gisina kumppa­neina

Euroo­passa on havah­duttu paitsi Lähi-idän, myös Afrikan strate­giseen merki­tykseen Euroopan omalle tulevai­suu­delle. On myös Euroopan oma etu, että afrik­ka­laisten ja erityi­sesti naisten asema vahvistuu, nuorille löytyy koulu­tusta ja työtä ja että edelleen ilman sähköä olevat 600 miljoonaa ihmistä saavat puhtaasti tuotettua sähköä.
Euroopan turva­paik­ka­jär­jes­telmään kohdis­tuvan paineen ratkaisu edellyttää läheistä yhteis­työtä Euroopan unionin ja Afrikan kriisia­lueiden valtioiden välillä. Ellei Euroopan unioni onnistu tässä, edessä on lisää köyhyyttä, konflikteja, pakolai­suutta ja radika­li­soi­tu­mista. Mutta jos Afrikan kehitys pääsee vauhtiin, myös Eurooppa voittaa, ei vain turval­li­suuden kasvaessa vaan myös talou­del­listen mahdol­li­suuksien kautta.

Suomen ja Euroopan unionin kannattaa tiivistää yhteis­työtä Afrikan maiden kanssa. Se tarkoittaa lisää kehity­syh­teis­työtä, kriisin­hal­lintaa, yksityisiä inves­tointeja, kauppaa ja ylipäätään kahden­vä­listä yhteis­työtä. Kehity­syh­teistyö on tärkeää mutta se ei yksin ratkaise Afrikan moninaisia ongelmia. Suurimmat pullon­kaulat liittyvät tällä hetkellä yksityisiin energian, maa- ja metsä­ta­louden, valmis­tavan teolli­suuden ja infra­struk­tuurin inves­toin­teihin.

Terro­rismi ja varau­tu­minen

Globaali turval­li­suus­ti­lanne on ollut nopeassa muutok­sessa viimeisten vuosien aikana. Digita­li­saatio ja nopea tekno­lo­ginen kehitys ovat asettaneet viran­omaiset entistä monimuo­toi­simpien haasteiden eteen. Levot­to­muudet Euroopan lähia­lueilla heijas­tunut suoraan Eurooppaan ja Suomeen; sisäisen ja ulkoisen turval­li­suuden rajaa on käytän­nössä vaikea tehdä, koska useimmat Suomen kansal­lista turval­li­suutta poten­ti­aa­li­sesti vaaran­tavat uhat tulevat Suomen ulkopuo­lelta. Terro­rismin uhka useissa EU:n jäsen­val­tioissa on edelleen kohonnut. Radikaali-islamis­tisen propa­gandan levit­tä­minen inter­ne­tissä ja pikavies­ti­pal­ve­luissa jatkuu.

Turval­li­suus­vi­ran­omai­sille tulee taata ajanta­saiset ja tehokkaat toimi­val­tuudet uusien uhkien torju­mi­seksi. Nopeasti muuttuva toimin­taym­pä­ristö edellyttää kykyä ennalta arvioida ja tehok­kaasti ylläpitää ajanta­saista tilan­ne­kuvaa niin valtio­johdon kuin opera­tii­visten viran­omaisten tasolla. Suomi tarvitsee mahdol­li­simman nopeassa aikatau­lussa nykyai­kaisen tiedus­te­lu­lain­sää­dännön, jossa huomioidaan niin yksityi­syy­den­suojaan kuin muihin perus­oi­keuksiin liittyvät oikeus­tur­va­ky­sy­mykset. Kokoo­muksen mielestä myös koko väestön kriisi­val­miuksia on paran­nettava lisää­mällä etenkin naisten koulut­ta­mista ja osallis­tu­mis­muotoja.

Puolue­kokous valitsi puolueen varapu­heen­joh­tajat ja puolue­val­tuuston puheen­joh­tajan

Julkaistu: 10.6.18 Järjestö, Julkaisut

Puolue­kokous valitsi sunnun­taina puolu­eelle kolme varapu­heen­joh­tajaa. Varapu­heen­joh­ta­jiksi jatko­kau­delle valittiin Sanni Grahn-Laasonen ja Antti Häkkänen. Uutena varapu­heen­joh­ta­jaksi valittiin Mari-Leena Talvitie.

Häkkänen on kokoo­muksen kansan­edustaja ja oikeus­mi­nisteri. Hän on kotoisin Mänty­har­julta. Sanni Grahn-Laasonen on kokoo­muksen kansan­edustaja ja opetus­mi­nisteri. Hän on kotoisin Forssasta. Oululainen Mari-Leena Talvitie on kokoo­muksen kansan­edustaja. Hän on ollut kokoo­muksen puolue­val­tuuston puheen­johtaja vuosina 2014–2018.

Kokoo­muksen puolue­val­tuuston puheen­joh­ta­jaksi valittiin Lappeen­ran­nasta kotoisin oleva Aura Salla. Hän on EU-komission puheen­joh­tajan erityis­neu­vo­nantaja.

Kokoomus uudisti periaa­teoh­jel­mansa

Julkaistu: 10.6.18 Järjestö, Julkaisut

Kokoo­muksen puolue­kokous on hyväk­synyt puolu­eelle uuden periaa­teoh­jelman. Ohjelman otsikko on ”Avoin tulevai­suus­puolue, joka luottaa ihmiseen.”

Otsikossa tiivistyy ajatus ihmisestä kokoo­mus­laisen aatteen lähtö­kohtana ja päämääränä. Kokoomus määrit­telee itsensä puolu­eeksi, joka suhtautuu tulevai­suuteen myöntei­sesti. Kokoomus luottaa siihen, että ihmiset lähtö­koh­tai­sesti haluavat tehdä hyvää ja toimia oikein.

Ennen kaikkea uskomme ihmisen hyvyyteen, myötä­tuntoon ja empatiaan. Niiden pohjalta raken­tuvat hyvä elämä, hyvä Suomi ja hyvä maailma.

Uudessa periaa­teoh­jel­massa on ihmis­kes­keisen lähtö­kohdan ohella vahva painotus sivis­tyksen laajaan merki­tykseen sekä ympäris­töstä ja luonnosta huoleh­ti­miseen. Kokoomus tukee voimak­kaasti länsi­maista yhteis­kun­ta­jär­jes­tystä, johon kuuluvat muun muassa demokratia, vahva oikeus­valtio, markki­na­talous sekä ihmisoi­keuksien kunnioit­ta­minen. Ohjelma päättyy sanoihin: ”Ennen kaikkea uskomme ihmisen hyvyyteen, myötä­tuntoon ja empatiaan. Niiden pohjalta raken­tuvat hyvä elämä, hyvä Suomi ja hyvä maailma.”

Ohjelmaa on valmis­teltu täysin uuden­lai­sella tavalla. Lähes vuoden kestäneen maanlaa­juisen kiertueen yhtey­dessä on järjes­tetty avoimet keskus­te­lu­ti­lai­suudet kaikissa maakun­ta­kes­kuk­sissa ja suurim­missa kaupun­geissa. Kussakin tilai­suu­dessa on käsitelty jotain tiettyä arvoteemaa. Puhujina on ollut sekä kokoo­mus­laisia vaikut­tajia että ulkopuo­lisia asian­tun­ti­joita. Kokoomus on halunnut tehdä aatteel­lisen uudis­tuk­sensa vuoro­vai­ku­tuk­sessa ympäröivän yhteis­kunnan kanssa. Tilai­suuksiin on osallis­tunut muun muassa yliopis­tojen profes­so­reita ja tutki­joita sekä muita asian­tun­ti­joita. Myös muiden puolueiden edustajat ovat olleet terve­tul­leita haastamaan kokoo­mus­laisia arvokes­kus­te­luissa.

Uuden­laisia osallis­tu­mis­mah­dol­li­suuksia on käytetty laajasti. Periaa­teoh­jelman pohja­pa­pe­reita ovat olleet laati­massa puolueen ohjel­matyön verkostot, joihin kaikki kokoo­muksen jäsenet voivat vapaasti ilmoit­tautua mukaan. Lisäksi on toteu­tettu täysin avoin verkko­kysely, jonka kautta ohjel­ma­luon­nosta on päässyt kommen­toimaan ja siihen muuto­seh­do­tuksia tekemään kuka tahansa.

Lue tästä uusi periaa­teoh­jelma

Lisätiedot:

Antti Vesala, ohjel­ma­pääl­likköp. 050-3396814

Puhe: Petteri Orpon linjapuhe puolue­ko­kouk­sessa 2018

Julkaistu: 9.6.18 Julkaisut, Puheet

Rakkaat ystävät, kokoo­mus­laiset

Kära vänner, samlings­par­tister

On hetkiä, jolloin tunteita on vaikea vangita sanoiksi. Luottamus, jonka teiltä saan, antaa voimaa. Se antaa päättä­väi­syyttä. Se saa nöyräksi ja kiitol­li­seksi. Kiitos teille! Tack för er!

Erityi­sesti haluan kiittää vaimoani Niinaa ja lapsiani. Te tiedätte, miten paljon minulle merkit­sette. Niina, ilman sinun tukea tämä kaikki ei olisi millään mahdol­lista.

Kiitos myös kasvat­ta­ja­jouk­ku­eelle, isälle ja äidille.

***

Olen saanut olla tämän upean joukkueen johdossa kaksi vuotta. Te olette minun porukkani. Parasta on se, miten yhdessä teemme ja viemme eteenpäin kokoo­muksen arvojen mukaista politiikkaa. Parasta on tavata teitä, ystävät ja uudet tuttavat, eri puolella Suomea, työreis­suilla ja erilai­sissa tapah­tu­missa.

Tässä meidän porukassa on sydäntä, innos­tusta ja osaamista. Kaiken, mitä saamme aikaan, teemme yhdessä.

***

Yksi tämän kevään hienoim­mista kokoo­mus­ta­pah­tu­mista oli Tulevai­suus­päivät maalis­kuussa. Meitä oli Tampe­reella satamäärin pohti­massa niin kokoo­muksen, Suomen kuin maailman tulevai­suutta.

Maailma muuttuu hurjaa vauhtia. Megat­rendit ­– tekno­logian kehitys, väestön­kasvu, muutto­liike, kaupun­gis­tu­minen, ilmas­to­muutos – haastavat myös meitä. Meillä on oltava näkemys, miten luotsaamme Suomea näiden muutosten keskellä.

Tulevai­suus­päivät avannut avaruus­täh­ti­tieteen professori Esko Valtaoja vakuuttaa, että tulevaisuus on valoi­sampi kuin tämä päivä. Maail­massa on nyt vähemmän sotia, vähemmän köyhyyttä ja enemmän hyvin­vointia kuin koskaan. Valtaoja uskoo, että tieteen ja tekno­logian avulla pystymme vastaamaan isoihinkin haasteisiin.

***

Maail­man­lopun maala­reita on ollut aina – ja on. Kaikkia Valtaojan sanoma ei vielä saavuta. Ihmisistä, jotka kokevat olevansa globa­li­saation häviäjiä, on tullut yksi politiikan voimak­kaim­mista muutos­voi­mista. Natio­na­lismi, rasismi ja protek­tio­nismi ovat olleet maail­malla ja Euroo­passa monen poliit­tisen voiman polttoai­netta. Ja ovat sitä edelleen.

Näemme yhteis­kun­nissa jakau­tu­mista häviäjiin ja menes­tyjiin, optimis­teihin ja pessi­mis­teihin, maail­man­kan­sa­laisiin ja lokalis­teihin. Yhä useampi viihtyy kuplissa, joissa saman­mie­lisyys vahvistuu ja erilai­suuden ymmär­tä­minen hiipuu. Maltil­lisen oikeis­to­puo­lueen rooli tässä ajassa on vaativa. Nyt jos koskaan kokoo­muksen on seistävä arvojensa takana.

Kokoomus on se voima, joka puolustaa liberaalia, avointa yhteis­kuntaa, kansain­vä­listä ja yhteistä euroop­pa­lai­suutta. Kokoomus on se voima, joka puolustaa ihmisarvoa. Sitä, että ihmisarvo kuuluu kaikille.

Kokoomus luottaa ihmiseen. Siihen, että ihminen haluaa lähtö­koh­tai­sesti hyvää. Siihen, että kaikista välitetään, että heikoim­mista pidetään huolta. Me uskomme, että osaami­sella pärjää. Ja että mahdol­li­suudet osaamiseen ja pärjää­miseen on taattava tässä maassa ihan jokai­selle.

Esko Valtaoja muistuttaa meitä ihmisen loput­to­masta kyvyk­kyy­destä luoda uutta ja keksiä ratkaisuja. Toivoa on. Kokoomus on se poliit­tinen voima, joka vahvistaa toivoa ja uskoa tulevaan. Se on meidän tehtä­vämme!

Jokainen lapsi tässä maassa on arvokas. Ihan jokainen.

Hyvät ystävät,

Suomessa syntyi viime vuonna histo­rial­lisen vähän lapsia, reilut 50 000. Viime vuotta vähemmän vauvoja syntyi edellisen kerran nälkä­vuonna 1868. Tilas­to­keskus arvioi, että tänä vuonna lapsia syntyy vieläkin vähemmän.

Suosi­tuimmat lasten nimet viime vuonna olivat Aino ja Leo. Olen miettinyt paljon sitä, millai­sessa maail­massa ja Suomessa nämä ainot, leot ja heidän kaverinsa saavat kasvaa. Ennen kaikkea olen miettinyt sitä, millai­silla eväillä meidän pitää heidät varustaa matkaan. Suoma­laisen yhteis­kunnan tulevaisuus on lapsissa. On äärim­mäisen tärkeää, miten heitä tuemme jo varhai­sista vuosista.

Suoma­laisten perheiden taustat ovat yhä monimuo­toi­sempia. Meillä on yksin­huol­ta­ja­per­heitä, uusper­heitä, sateen­kaa­ri­per­heitä. Perheiden kielel­linen, kulttuu­rinen ja uskon­nol­linen tausta on aiempaa moninai­sempi. Jokainen lapsi tässä maassa on arvokas. Ihan jokainen.

Nyt erot lasten osaami­sessa ja taidoissa reväh­tävät jo ennen kuin koulu­reput ovat selässä. Tätä me emme voi sallia! Kokoomus uskoo, että ongelmia on parempi ehkäistä ennalta kuin paikata jälki­käteen.

Tutki­mukseen perustuva tieto varhaisten vuosien merki­tyk­sestä lapsen kasvulle ja kehityk­selle on lisään­tynyt valta­vasti. Varhais­kas­va­tuksen vaikutus näkyy lasten oppimis­tu­lok­sissa ja koulu­po­lulla pitkään. Jokainen lapsi on saatettava koulutien loppuun ja oman elämän alkuun. Tämä on tulevai­suusteko Suomelle.

***

Suomessa on maailman paras koulu. Olemme onnis­tuneet yhdis­tämään erinomaiset oppimis­tu­lokset ja tasa-arvon. Suomessa koulua ei tarvitse valita. Koulujen väliset erot ovat maailman toiseksi pienimmät.

Jokaisen perheen on jatkos­sakin voitava luottaa, että omasta lähikou­lusta saa maail­man­luokan opetusta. Meidän tavoit­teemme on, että Suomessa lähin koulu on paras koulu. Kaikille yhteinen perus­koulu on kirkas tähti, mutta lasten erilaiset taustat ja lähtö­kohdat edellyt­tävät lasten yksilöl­li­sempää huomioon ottamista. Koulussa jokaisen lapsen on saatava onnis­tu­misen kokemuksia, opittava löytämään omat vahvuu­tensa ja luottamaan niihin.

Heikosti osaavien koulu­laisten osuus on Suomessa EU-maiden alhaisin niin lukutai­dossa, luonnon­tie­teissä kuin matema­tii­kassa. Opetta­jamme tekevät erinomaista työtä – kiitos siitä! Silti osalla perus­koulun päättä­vistä nuorista on kelvoton lukutaito. Perus­koulua on vahvis­tettava niin, että sieltä ei pääse läpi ilman riittäviä tietoja ja taitoja. Se on nuorten etu. Perus­koulun jälkeen tavoite on kaikille yhteinen: jokaisen nuoren tulee suorittaa toisen asteen tutkinto – pelkän perus­koulun varaan ei kenenkään pitäisi tässä maassa jäädä.

Todel­linen ongelma on koulu­tuksen keskeyt­tä­minen. Se ei kuitenkaan ratkea pakon kautta. Ajatus oppivel­vol­li­suuden mekaa­ni­sesta piden­tä­mi­sestä on meille vieras. Eivät nuoret siksi jätä opintoja kesken, että ne eivät ole pakol­lisia. Vaan siksi, että opiskelun taidot eivät riitä, motivaatio on hukassa, asenne on väärä tai muualla elämässä on vaikeaa.

Me kokoo­muk­sessa käännämme katseen varhaisiin vuosiin. Juuri siksi kokoomus esittää koko ikäluokan varhais­kas­va­tusta ja kaksi­vuo­tista esiope­tusta ja haluaa vahvistaa perus­koulua. Mahdol­li­suuksien tasa-arvo raken­netaan tälle kestä­välle perus­talle.

***

Piene­nevien ikäluokkien Suomessa koulu­tus­tason pitää nousta. Se tarkoittaa sitä, että korkea­kou­lujen ovien pitää olla apposen auki nuoril­lemme. Korkea­kou­lu­tuksen ei pidä olla harvojen oikeus.

Suomi menestyy vain, kun koulu­tus­ta­somme on korkea. Tavoit­teena pitää olla, että vuoteen 2030 mennessä puolet nuorista aikui­sista olisi suorit­tanut korkea­kou­lu­tut­kinnon.

Kokoomus haluaa ensi vaali­kau­della lisätä rahaa tutki­mukseen ja innovaa­tio­toi­mintaan. Vain niin Suomi uudistuu.
Valtion omaisuus­tuloja on ohjattava tutki­mukseen ja innovaa­tioihin.

***

Suomi tarvitsee joka ikistä 50 000:sta ainosta ja leosta. Yhtäkään ei saa hukata. Yksikään ei saa kokea, ettei ole mukana, ettei ole arvokas. Meidän on varmis­tettava, että jokainen löytää sellaisen polun, joka vie eteenpäin.

Edelleen liian moni nuori joutuu syrjään – ja syrjäytyy. Erityi­sesti vaara­vyö­hyk­keellä ovat nuoret miehet, minä olen todella huolissani heistä. Meidän on väsymättä etsittävä keinoja, jotka estävät nuoria luisu­masta reuna­mille, joutu­masta sivuun.

***

Hyvät kokoo­mus­laiset,

Meidän velvol­li­suu­temme on pitää huolta, että tuleville sukupol­ville maailma on puhtaampi, turval­li­sempi ja tasa-arvoi­sempi kuin tänään. Pystymme raken­tamaan ihmisille parempaa Suomea vain, jos pidämme talou­desta huolta. Talouden pitää olla kestä­vällä pohjalla.

Meidän on lopetettava eläminen käsi tulevien sukupolvien taskussa. Muuten ainoa perin­tömme on jätti­mäinen velka. Suoma­laisen hyvin­voinnin puolus­tajat ovat niitä, joilla on rotia pitää kiinni vastuul­li­sesta talou­den­pi­dosta. Eivät niitä, jotka lupai­levat satasia ja käyvät huuto­kauppaa tehtyjen säästöjen perumi­sella.

Hyvin­voinnin perus­tasta on huoleh­dittava. Se antaa nykyistä pitävämmän pohjan huolehtia myös ekolo­gi­sesta kestä­vyy­destä.

***

Tulevien sukupolvien hyvän elämän edelly­tyksiin kuuluvat monimuo­toinen ja elinkel­poinen ympäristö ja riittävä määrä luonnon­varoja. Ilmas­ton­muutos uhkaa muuttaa osan maapallon pinta-alasta elinkel­vot­to­maksi.

Pitäisi olla itsestään selvää, että ilmas­to­kriisin ratkaisu kuuluu meille kaikille. Ja että se vaatii tekoja niin paikal­li­sella, kansal­li­sella kuin kansain­vä­li­sellä tasolla. Ilmas­ton­muu­toksen hillinnän ja päästöjen vähen­tä­misen pitää olla keskeinen ohjaava tavoite kaikissa budjettiin liitty­vissä kysymyk­sissä, myös verotuk­sessa.

Me tarvit­semme sinivihreän verouu­dis­tuksen. Haluamme siirtää verotuksen painopis­tettä reippaasti työn verotuk­sesta ympäristö- ja haitta­ve­roihin sekä kulutuksen verot­ta­miseen. Yksi suurim­mista ympäris­tö­ky­sy­myk­sistä on, mitä teemme paisu­valle määrälle muovi­jä­tettä. Euroo­passa kulutetaan vuosittain kymmeniä miljoonia tonneja muovia. Meidän on vähen­nettävä muovin käyttöä, lisättävä kierrä­tystä ja otettava käyttöön muovivero.

Suomen luonto on meille rikkaus. Matkai­luala ja metsä­teol­lisuus voivat nyt hyvin. Hyödyn­nämme yhä enemmän luonnon­varoja. Siksi meidän on kannettava yhä enemmän vastuuta luonnon monimuo­toi­suuden säily­mi­sestä. Me suoma­laiset olemme etuoi­keu­tettuja. Saamme hengittää puhdasta ilmaa, nauttia metsissä samoi­lusta, uida mökki­jär­vessä ja syödä siitä noussutta kalaa.

Meidän on tehtävä työtä, jotta tämä etuoikeus säilyy ainoilla, leoilla ja heidän lapsillaan.

Kokoomus on puolue, joka sanoo suoma­lai­sille: saa tehdä.

Hyvät ystävät, kära vänner

Työ on suoma­laisen hyvin­voinnin perusta. Myös tulevai­suu­dessa. Periaat­teessa meillä on kaikki kunnossa. On koulu­tettu ja osaava kansa. Toimiva ja turval­linen yhteis­kunta. Kyky menestyä ja olla maailman huipulla.

Silti etenemme käsijarru päällä. Jäykkä järjes­telmä jumittaa, passivoi, tasapäistää ja vie tekemisen halun. Miksi emme vapaut­taisi ahkeria suoma­laisia tekemään? Meidän on uudis­tettava Suomea maaksi, jossa saa tehdä.

”Saa tehdä”, tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että lisäämme mahdol­li­suuksia onnistua, oppia, kehittää ideoita ja yrittää. Se tarkoittaa, että meidän on jatkettava sääntelyn purka­mista ja lisättävä kannus­teita tehdä töitä ja yrittää. Kokoomus on puolue, joka sanoo suoma­lai­sille: saa tehdä.

Jotta tekeminen ja ahkeruus kannattaa, meidän on uudis­tettava työelämä ja passi­voiva sosiaa­li­turva. Meidän on keven­nettävä työn verotusta.

Työtä tekevien joukossa on ihmisiä, jotka eivät tahdo tulla palkallaan toimeen. On 170 000 yksiny­rit­täjää, jotka tekevät töitä 24/7. Ihmisiä, jotka eivät uskalla ottaa tarjottua keikka­työtä vastaan, koska pelkäävät toimeen­tu­lonsa laskevan.

Tekno­logian kehitys haastaa ammatteja jatku­vasti. Useilla työelämän kynnyk­sellä ja työelä­mässä olevilla päällim­mäinen tunne on epävarmuus: Riittääkö oma osaaminen? Voiko suuntaa tarvit­taessa vaihtaa? Jääkö palkasta euroja muuhun kuin välttä­mät­tömään, jos siihenkään?

Suoma­laiset ansait­sevat lisää varmuutta tulevai­suu­destaan. Varmuutta siitä, että tässä maassa kannattaa tehdä työtä, yrittää ja työllistää. Että voi epäon­nis­tuakin ja päästä siitä eteenpäin. Meidän on kasva­tettava jokaisen suoma­laisen luotta­musta siihen, että juuri hänelle käy lopulta hyvin.

***

Työelämä on jo muuttunut. Myös sääntöjen on viimein muututtava. Ruotsi, Tanska ja Saksa uudis­tuivat ajoissa – tunnetuin seurauksin. Ne ovat menes­tyneet meitä paremmin. Ainakin osalla meistä politii­koista on ollut halu uudistaa Saksan ja Ruotsin tavoin. Virittää talous- ja vienti­ko­neemme saman­laiseen iskuun. Se olisi suoma­laisen palkan­saajan etu.

Valitet­tavaa on, että käsi jarrulla kuuluu useim­miten ammat­tiyh­dis­tys­liik­keelle. Heitän haasteen ay-liikkeelle: Esittäkää jarrut­ta­misen sijasta ratkaisuja. Ottakaa Saksan ja Ruotsin sisar­jär­jes­töiltä parhaat opit käyttöön.

Tänä päivänä ensisi­jaista apuanne tarvitseva ei ole vakitui­sessa työsuh­teessa oleva, vaan ihminen, josta on tullut numero raken­teel­lisen työttö­myyden tilas­toissa.

Meidän pitää tarjota hänelle tulevai­suuden toivoa, näköala työllis­ty­mi­sestä ja mahdol­lisuus ottaa oma elämä käsiinsä. Meidän on annettava yhä useam­malle mahdol­lisuus päästä töihin. Se edellyttää uudis­tuksia, jotka kilpai­li­jamme jo tekivät.

Tarttukaa haastee­seeni ja uudis­tukaa. Raken­netaan yhdessä Suomesta maa, jossa saa ja kannattaa tehdä töitä ja työllistää!

***

Kokoo­muksen tavoite on työelämä, johon työntekijä voi vaikuttaa. Työte­ki­jöillä pitää olla oikeus sopia työajasta ja työn tekemisen tavoista itse, omista lähtö­koh­distaan, oman elämän­ti­lan­teensa mukaan. Niin töissä olevat haluavat tehdä.

Työpaik­ka­koh­tainen sopiminen on mahdol­lis­tettava kaikille, ei vain ammat­ti­liit­tojen jäsenille. Se on oikeu­den­mu­kaista työelämää. Luotetaan suoma­laisiin yrityksiin. Hyvät työnan­tajat tässä maassa kyllä ymmär­tävät, että hyvät työnte­kijät ovat yrityksen paras kilpai­lu­valtti. Yhtä lailla suoma­laiset palkan­saajat ymmär­tävät, että yrityksen menestys on työnte­kijän etu.

Vaati­mustaso työelä­mässä muuttuu. Lisäämme suoma­laisten varmuutta ja uskoa tulevai­suuteen, kun mahdol­lis­tamme jatkuvan koulut­tau­tu­misen. Niin työssä­käyvien kuin työttömien pitää pystyä päivit­tämään osaamistaan. Suomeen on raken­nettava maailman edistyk­sel­lisin jatkuvan ja elini­käisen oppimisen järjes­telmä.

Meidän on varmis­tettava, että naisilla on tasa-arvoiset mahdol­li­suudet työelä­mässä rakentaa uraa, parantaa palkkaustaan, turvata eläkkeensä. Hyvät ystävät, kokoomus huolehtii siitä, että perhe­va­paa­uu­distus toteu­tetaan.

***

Tosiasia on, että Suomi tarvitsee lisää hyvin­voinnin tekijöitä. Ainot ja leot eivät siihen omin voimin pysty. Kärsimme aivovuo­dosta. Koulu­tetut nuoret lähtevät ja jäävät maail­malle. Suomesta on tehtävä maa, jonka mahdol­li­suudet houkut­te­levat jäämään ja palamaan, ja jonne halutaan tulla kaukaa. Paikka, josta niin suoma­laiset kuin ulkomaiset osaajat voivat lähteä valloit­tamaan maailman markki­noita.

Suomeen pitää olla helppo tulla tekemään töitä. Tämän maan pitää tarjota jokai­selle ahkeralle, rehel­li­selle, osaavalle ja oppimaan haluk­kaalle mahdol­lisuus elättää itsensä ja toteuttaa itseään. Suomen etu on, että poistamme työvoiman tarve­har­kinnan.

***

Hyvät kuulijat,

Kaupun­gis­tu­minen ja metro­po­lia­lueet ovat globaalin kehityksen mootto­reita. Sitä ne ovat Suomes­sakin. Alueita, joihin niin suoma­laiset kuin muualta tänne tulevat hakeu­tuvat. Kokoomus ei ainoastaan hyväksy tätä kehitystä, vaan näkee sen vahvuutena. Maakuntien elinvoi­maiset keskus­kau­pungit raken­tavat menes­tystä ympärilleen.

Liiken­ne­po­li­tiikka on yksi tärkeim­mistä välineistä tukea kaupunkien kasvua. Asiaa voisi tarkas­tella useista kulmista, mutta tässä yhtey­dessä haluan nostaa esiin liiken­neyh­teyksien merki­tyksen kaupun­geille: Kaupun­kimme tarvit­sevat ratkaisuja, kuten tunnin junan ja pääradan kolmannen raiteen eteenpäin viemisen!

Kokoomus tekee kaupun­ki­po­li­tiikkaa kaupunkien asukkaiden näkökul­masta. Kaupun­ki­lai­sille kyse on liikku­mi­sesta päivä­kodin kautta töihin, naapu­riavun löytä­mi­sestä sähköi­sillä sovel­luk­silla, startup-yrittäjien kohtaa­mi­sesta, palve­luista. Kaupun­ki­po­li­tiikka on monipuo­linen yhdis­telmä koulutus-, kulttuuri-, liikenne- elinkeino- ja vaikka-mitä-politiikkaa.

Meidän on aktii­vi­sesti vahvis­tettava niitä tekijöitä, jotka saavat kaupungit kehit­tymään ja meidät viihtymään.

Hyvät ystävät, Suomi tarvitsee verouu­dis­tuksen.

Kaupun­geissa ja muualla Suomessa ahkerasti työtä tekevien ihmisten pitää saada yhä suurempi osa itse ansait­se­mistaan euroista omaan käyttöönsä. Pieni- ja keski­tu­loisten verotusta olemme pystyneet keven­tämään. Edelleen meidän on kiinni­tettävä huomio erityi­sesti keski­tu­loisiin ja verotuksen kireään progres­sioon.

Keski­tu­loinen suoma­lainen palkan­saaja maksaa yli 2500 euroa enemmän tuloveroa kuin kaveri Ruotsissa. Jokai­sesta tienaa­mastaan lisäeu­rosta keski­tu­loinen suoma­lainen maksaa lähes puolet valtiolle.

Hyvät ystävät, Suomi tarvitsee verouu­dis­tuksen. Verotuksen pitää rohkaista yrityksiä inves­toimaan. Verotuksen pitää tukea talous­kasvua, työlli­syyttä ja pääomien hakeu­tu­mista Suomeen.

Me aiomme jatkaa työn verotuksen keven­tä­mistä tulevina vuosina. Tämä on kokoo­muksen yksi keskeinen tavoite tulevaan halli­tus­oh­jelmaan.

***

Haluan nähdä, että suoma­lainen piensi­joit­ta­minen, kansan­ka­pi­ta­lismi, saa lisää virtaa. Yli 800 000 suoma­laista omisti viime vuonna pörssio­sak­keita. Siis joka kuudes suoma­lainen. Moni suoma­lainen haluaa sijoittaa varoja yritysten kasvuun ja olla mukana vaikut­ta­massa niiden tulevai­suuteen. Se on hieno asia.

Muissa Pohjois­maissa piensi­joit­tajia kannus­tetaan sijoit­ta­miseen sijoi­tus­sääs­tö­tilin avulla. Esimer­kiksi Ruotsissa tileistä on tullut valtavan suosittuja. Teemme töitä, että saisimme ne taval­listen suoma­laisten käyttöön. Kotimaisen omista­juuden kannalta tämä olisi erinomainen askel.

***

Hyvät kuulijat,

Meistä suoma­lai­sista osa on vaikeassa elämän­ti­lan­teessa. Osa on osatyö­ky­kyisiä, vammaisia, asunn­ot­tomia, köyhiä. Meistä suoma­lai­sista osa joutuu turvau­tumaan yhteis­kunnan apuun ajoittain, osa pysyvästi. Yhteis­kunnan pitää auttaa. Se on sosiaa­li­turvan ensisi­jainen tehtävä, nyt ja tulevai­suu­dessa.

Suoma­lainen sosiaa­li­turva on harsittu kasaan vuosi­kym­menien saatossa. Harsi­massa ovat vuorollaan olleet kaikki puolueet. Tuloksena on tilkku­täkki, joka ei lämmitä. Käytämme tulon­siir­toihin miljardeja euroja, mutta läheskään kaikki eurot eivät saa aikaan sitä mitä pitäisi: ne eivät auta.

Pahinta on, jos tilapäi­seksi tarkoi­te­tusta turvasta tulee ansa, joka pitää ihmisen paikallaan. Kuulemme jatku­vasti kerto­muksia kohtuut­to­mista tilan­teista.

Tässä puolue­ko­kouk­sessa päätet­tävänä on kokoo­mus­lainen näkemys tulevai­suuden sosiaa­li­tur­vasta. Sen lähtö­kohta on, että jokaista autetaan. Jokai­sella pitää olla myös mahdol­lisuus parantaa tilan­nettaan tekemällä työtä, opiske­le­malla, yrittä­mällä ja kehit­tä­mällä itseään.

Kokoo­muksen yleistuki yhdistää nykyiset tuet yhdeksi yksin­ker­tai­seksi tueksi. Tuki vähenee tasai­sesti ja ennakoi­dusti tulojen kasvaessa. Työtön uskaltaa ottaa keikkatyön vastaan, kun työn ja turvan voi yhdistää. Turvan piirissä olisivat myös itsensä työllis­täjät.

Pitkä­ai­kais­työt­tö­mille ja osatyö­ky­kyi­sille on räätä­löity uusi osallis­tu­mistulo. Ei ole oikein pitää työttö­myys­tur­valla ihmisiä, joilla ei esimer­kiksi tervey­del­li­sistä syistä ole enää edelly­tyksiä työnhakuun. Jokai­selle tulee tarjota mahdol­lisuus osallistua yhteis­kuntaan kykyjensä mukaan.

Vahva talous on meidän kaikkien paras vanhuuden turva.

Kokoo­mus­laiset,

Suomi harmaantuu. Mutta viimeinen asia, mitä harmaantuva Suomi tarvitsee, on eläke­po­pu­lismi. Parhaiten pidämme huolta senio­reis­tamme, ainojen ja leojen mummeista ja vaareista, kun turvaamme heille laadukkaat perus­pal­velut.

Parhaiten pidämme heistä huolta, kun pidämme Suomen talouden niin hyvässä kunnossa, että voimme varmuu­della sanoa, että näiden palve­luiden järjes­tä­minen pystytään turvaamaan jatkos­sakin. Vahva talous on meidän kaikkien paras vanhuuden turva.

***

Osa ikään­ty­neistä tarvitsee paljon hoitoa ja hoivaa. He tarvit­sevat sitä ajallaan, kun tarve on. 80-vuoti­aalle suoma­lai­selle kahden kuukauden odotus lääkä­rille voi olla kohta­lokkaan pitkä.

Julki­sessa keskus­te­lussa hyvin vähälle huomiolle silti jää, että ikävuosien karttu­minen ei ole vain hoiva­ky­symys. Senio­rimme ovat tänään hyvin erilaisia kuin aiempina vuosi­kym­meninä. Iso osa suoma­lai­sista eläke­läi­sistä on aktii­visia, meneviä ja yhteis­kun­nassa tiukasti mukana. Seniorit eivät ole kestä­vyysvaje, vaan voimavara!

Meidän senio­rimme tarvit­sevat monimuo­toisia palveluja, jotka muotou­tuvat heidän tarpei­densa mukaan. Meidän on pystyttävä tarjoamaan heille esimer­kiksi monimuo­toista palve­lua­su­mista. Asumista, joka muuntuu elämän mukai­sesti.

***

Asuinym­pä­ristön tärkein paikka ihmiselle on koti. Me haluamme asua kotona silloinkin, kun voimat uupuvat. Kymmenet tuhannet hoitavat rakkaitaan kotona omais­hoi­tajina. Se on kaikkein inhimil­li­sintä hoitoa. Omais­hoi­tajat tarvit­sevat monipuo­lista tukea. Meidän on selvi­tettävä, miten voisimme esimer­kiksi verotusta keven­tä­mällä tukea omais­hoi­tajien työtä.

Meidän on selvi­tettävä, olisiko hoito­vapaan rinnalle mahdol­lista luoda hoiva­vapaa. Hoiva­vapaa, joka antaisi meille työikäi­sille mahdol­li­suuksia auttaa vanhem­piamme tarpeen tullen.

***

Turval­lisuus on yksi suoma­laisten suurim­mista murheista. Kannamme huolta globaa­leista turval­li­suusu­hista. Mutta meille on iso huoli myös arjen turval­li­suu­desta.

Kokoomus huolehtii siitä, että suoma­laisten tunne oman arjen turval­li­suu­desta paranee. Arjen turval­li­suutta on, että palvelut pelaavat. Arjen turval­li­suutta on, että sosiaa­li­turva on kunnossa. Se on sitä, että liukkaat kadut hiekoi­tetaan. Se on sitä, että joku, joka kysyy vointia. Sitä, että julki­silla paikoilla uskaltaa liikkua luotta­vaisin mielin.

Sitäkin se on, että meillä on riittä­västi poliiseja turvaa­massa järjes­tystä ja yhteis­kun­ta­rauhaa. Me haluamme turvata poliisien riittävän määrän jatkos­sakin.

Suomi on yksi maailman turval­li­sim­mista maista. Me aiomme pitää huolta, että niin on vastakin. 

Muuttu­vassa maail­massa on paljon uusia uhkia, jotka heiken­tävät suoma­lais­tenkin kokonais­tur­val­li­suuden tunnetta. Kyber­vai­kut­ta­mista ihmisten mieliin, terro­ri­tekoja. Meidän on saatettava joutui­sasti voimaan Suomen turval­li­suutta parantava tiedus­te­lu­lain­sää­däntö. Meidän on varmis­tettava suoje­lu­po­liisin toimin­takyky.

Suomi on yksi maailman turval­li­sim­mista maista. Me aiomme pitää huolta, että niin on vastakin. Näitäkin asioita, ystävät; me ratkomme yhdessä euroop­pa­lai­sissa pöydissä.

***

Ystävät, kokoo­mus­laiset, vänner, samlings­par­tister

Olen puhunut uudis­tuk­sista, joita Suomi tarvitsee. Emme kuitenkaan rakenna tulevai­suutta yksin. Me suoma­laiset olemme euroop­pa­laisia. EU on meidän yhtei­sömme. Se on tuonut meille lisäarvoa, vaurautta ja turval­li­suutta. Suomen vieminen EU-jäseneksi oli yksi kokoo­muksen historian suuria projekteja. Se on projekti, joka jatkuu: EU ei ole valmis.

Kokoo­muk­selle tämä on peruut­ta­maton arvova­linta: Suomi osana euroop­pa­laisten ja laajemmin länsi­maisten kansa­kuntien perhettä. Mitä vahvempi Euroopan unioni on, sitä vahvempi on Suomen itsenäisyys.

***

Suomesta tulee EU:n puheen­joh­ta­jamaa heti eduskun­ta­vaalien jälkeen. Edessä ovat Euroopan parla­mentin vaalit, uuden komission valinta. Komissio tekee ohjel­mansa Suomen pj-kaudella. Suomelle avautuu vaikut­ta­misen paikka, joka on osattava käyttää hyvin.

Lähdemme euroop­pa­po­li­tii­kassa siitä, että kaikki mikä tuottaa lisäarvoa, kannattaa tehdä yhdessä. Esimer­kiksi maahan­muutto, ilmas­ton­muutos ja eriar­voisuus ovat poliit­ti­sella agendalla miltei kaikissa jäsen­maissa. Siksi EU:n pitää ottaa johtava rooli näihin haasteisiin vastaa­mi­sessa.

Talous- ja rahaliittoa on kehitettävä vastuul­li­sesti. Yhteistä ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikkaa on vahvis­tettava ja EU:n yhteisen kauppa­po­li­tiikan merki­tystä lisättävä. EU:n pitää saavuttaa kokoaan vastaava asema maail­man­po­li­tii­kassa. EU:n huomion pitää olla yhä enemmän osaami­sessa, tutki­muk­sessa, kehityk­sessä ja innovaa­tioissa. Tämä edistää kasvua ja työlli­syyttä Suomes­sakin.

Yhdessä meidän on huoleh­dittava, että oikeus­val­tio­pe­ri­aa­tetta kunnioi­tetaan kaikissa jäsen­maissa. Afrikan tilanne on meille euroop­pa­lai­sille yhteinen kohtalon kysymys. Pakolaisuus ja väestön­kasvu on massii­vinen haaste, johon vastaamme parhaiten vain yhdessä.

****

Maail­man­po­li­tiikka on ollut viime aikoina kaaok­sessa. Venäjän voima­po­li­tiikka, Yhdys­val­tojen poukkoileva kauppa­po­li­tiikka ja pyrki­mykset kahden­vä­listen suhteiden vahvis­ta­miseen haastavat monen­kes­kistä, sääntöihin perus­tuvaa kansain­vä­listä järjes­telmää.

Suomi ei voi vetäytyä kuoreensa ja toivoa, että kaikki paha pysyy poissa, kunhan pistämme rajat kiinni ja kädet ristiin.

Suomen on jatkettava kansain­vä­lisiin insti­tuu­tioihin perus­tuvan maail­man­jär­jes­tyksen puolesta puhumista. Pienet valtiot tarvit­sevat kansain­vä­lisiä pelisääntöjä. Ilman kansain­vä­listä oikeutta vallitsee puhdas vahvimman oikeus.

***

Suoma­laisia ei kukaan tule Pohjolan perukoilta hakemaan. Meidän on mentävä istumaan niihin pöytiin, joissa tehdään meitä koskevia globaaleja päätöksiä.

Kokoomus kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Jäsenyy­dellä olisi ennal­taeh­käisevä, Suomen turval­li­suutta parantava vaikutus ja se vahvis­taisi Suomen kansain­vä­listä asemaa.

Kokoo­mus­lai­sessa sivis­ty­syh­teis­kun­nassa saa oppia ja kehittää itseään varal­li­suuden rajoit­ta­matta.

Rakkaat kokoo­mus­laiset,
kära samlings­par­tister,

Satavuotias kokoo­muk­semme on meille arvokas, rakas kansan­liike.

Meidän lahjamme satavuo­ti­aalle on, että pidämme puolueen vetovoi­maisena ja elävänä, jatku­vasti uudis­tuvana. Osallis­tavana, ajatte­levana, keskus­te­levana ja kuunte­levana. Puolueena, jolla on paljon annet­tavaa suoma­laisten tulevai­suu­delle myös silloin, kun viime vuonna synty­neillä ainoilla ja leoilla on omia lapsia ja lapsen­lapsia.

Tässä kokouk­sessa teemme yhdessä kokoo­muk­selle uuden periaa­teoh­jelman. Se on Kansal­lisen Kokoo­muksen yhdeksäs periaa­teoh­jelma koko sadan vuoden aikana. Määrit­te­lemme aatteemme nykytilan ja linjaamme sen tulevai­suuden. Katseemme on jo seuraa­vassa sadassa vuodessa.

Kokoo­mus­laisen aatteen lähtö­kohta ja päämäärä on ihminen. Ihminen, joka haluaa tehdä hyvää ja toimia oikein. Ihminen, joka haluaa kantaa vastuuta itsestään ja lähim­mäi­sistä.

Hyvää yhteis­kuntaa ei voi olla ilman myötä­tuntoa toista ihmistä kohtaan. Ei ilman sitä, että jokainen meistä pyrkii asettumaan toisen ihmisen asemaan. Hyvää yhteis­kuntaa ei voi olla ilman, että pyrimme kuulemaan myös heitä, jotka eivät ole kanssamme samaa mieltä.

Kokoo­mus­lai­sessa aatteessa jokai­selle kuuluu sama arvokkuus, synty­mästä elämän viimeiseen päivään. Se on itsemää­rää­mi­soi­keutta ja tasa-arvoisia mahdol­li­suuksia oman elämän raken­ta­miseen. Kokoo­mus­lai­sessa sivis­ty­syh­teis­kun­nassa saa oppia ja kehittää itseään varal­li­suuden rajoit­ta­matta.

Saa yrittää ja ottaa riskiä, menestyä ja nauttia työnsä hedel­mistä. Saa epäon­nistua ilman, että loppuelämä menee pilalle. Saa luottaa siihen, että jos kompastuu, autetaan takaisin jaloilleen.

Aattee­seemme kuuluu vastuu ympäris­töstä ja luonnosta, lajien säily­mi­sestä ja luonnon monimuo­toi­suu­desta. Kokoo­mus­laiset, tämä aate ja nämä arvot ovat väkevästi elossa. Näiden arvojen pohjalta meidän kelpaa lähteä toteut­tamaan muutosta Suomessa.

***

Rakkaat ystävät, kära vänner,

Vuoden sisään käymme kolmet vaalit. Ja mikä meidän on käydessä: Arvomme ovat kirkkaat. Tavoit­teemme ovat selvät ja näkemyk­semme on vahva. Kun me lähdemme täältä Turusta, pidetään huoli, että arvomme, tavoit­teemme ja näkemyk­semme eivät jää salai­suu­deksi yhdel­lekään suoma­lai­selle.

Nyt, kokoo­mus­laiset, nyt me lähdemme liikkeelle!

Meidän on kuunneltava ja ymmär­rettävä, mitä suoma­laiset haluavat. Meidän on ­– niin sosiaa­li­sessa mediassa, siellä missä liikumme kuin omissa verkos­tois­samme – vastattava ja keskus­teltava, kerrottava, mitä olemme suoma­laisten hyväksi tehneet.

Voimme suorastaan heittäytyä haastet­ta­vaksi. Haastettuna kokoo­mus­lainen näkemys vain jalostuu! Nyt me panemme peliin kaiken.

Meidän tavoit­teemme on voitto kaikissa kolmissa vaaleissa. Meillä on kaikki mahdol­li­suudet saavuttaa tavoit­teemme. Se on teistä – se on meistä kiinni. Ja yhdessä me teemme sen.

Minä oikein odotan sitä, että pääsemme kampan­joimaan. Me olemme vaalityön ammat­ti­laisia, meillä on vahva kenttä­toi­minnan verkosto ympäri maan. Kun me laitamme rallin päälle, meitä ei pysäytä mikään. Olemme valmiita kokei­lemaan, kehit­tämään ja käyttämään uuden­laisia toimin­ta­tapoja ja kampan­joinnin malleja.

****

Emme tavoittele valtaa vallan vuoksi. Vaan toteut­taak­semme muutoksen.

Haluamme voittaa maakun­ta­vaalit, jotta sote-uudistus toteutuu tavoit­tei­demme mukai­sesti. Jotta maakuntiin syntyy laaja valin­nan­vapaus ja jotta ihmiset pääsevät vihdoin jonot­ta­matta hoitoon. Haluamme voittaa eduskun­ta­vaalit, jotta maata voidaan johdol­lamme uudistaa.

Meillä on valmis työlista. Kerroin teille, että haluan uudistaa suoma­laisen työelämän, verotuksen ja sosiaa­li­turvan. Haluan tehdä sen vahvalla valta­kir­jalla, päämi­nis­terinä.

Haluamme voittaa eurovaalit, jotta Suomi vahvistaa asemaansa osana läntistä arvoyh­teisöä ja jotta Euroopan unionia kehitetään jatkos­sakin päättä­väi­sesti ja vastuul­li­sesti.

Haluamme tulla maaliin ykkösinä, koska Suomi ja suoma­laiset ansait­sevat lisää toivoa ja uskoa tulevai­suuteen. Ja sitä me, kokoomus, pystymme tarjoamaan.

Ykkös­paikan hakeminen alkaa nyt!

Kiitos!

Petteri Orpo valittiin jatkamaan puheen­joh­tajana

Julkaistu: 9.6.18 Julkaisut

Kokoo­muksen puolue­kokous Turussa 9.6.2018 valitsi Petteri Orpon puheen­joh­ta­jaksi toiselle kaudelle.

Seuraa puolue­ko­kousta striimin välityk­sellä

Julkaistu: 8.6.18 Julkaisut

Verkko­uu­tiset tarjoaa suoran lähetyksen Turusta, kokoo­muksen puolue­ko­kouk­sesta.

Puolue­ko­kouk­sessa käsitellään uusi periaa­teoh­jelma, ulko- ja turval­li­suus­po­liit­tinen kannanotto sekä sosiaa­li­turva-asiakirja.

Seuraa lähetystä tästä

Haluai­sitko itsehoi­to­lääkkeet ruoka­kau­pasta?

Julkaistu: 1.6.18 Kysely

Haluai­sitko itsehoi­to­lääkkeet ruoka­kau­pasta?

    Esimer­kiksi Ruotsissa saat taval­li­simmat särky­lääkkeet ruoka­kau­pasta – pitäiskö Suomessa mennä samaan?
  • Kenttä on validoin­ti­tar­koi­tuksiin ja tulee jättää koske­mat­to­maksi.

Paikal­lisen sopimisen lisää­minen yrityk­sissä

Julkaistu: 12.4.18 Eduskunta, tulossa

Tässä asiaa tästä aiheesta, etenee sitten kun etenee. Tämä on tulevia juttuja, joten tausta­värin pitäisi olla sininen.

Sivis­tys­po­li­tiikan verkoston blogi: Tutkin­nolle eräpäivä

Julkaistu: 28.3.18 Julkaisut

”Mitähän ministeri tarkoitti antamassaan haastat­te­lussa sillä, että noin miljoona suoma­laista pitäisi uudelleen kouluttaa? Ketä uudelleen koulut­ta­minen tarkoittaa ja miten se toteu­tet­taisiin? Ainakin pääkau­pun­ki­seu­dulla oppiso­pi­musraha on tiukassa. 

Valtion rahoi­tusta on pienen­netty useita vuosia peräkkäin, joten mistä rahat tulevat ja kuka koulu­tuksen hoitaa? Yritykset eivät ole innok­kaita lisäämään resurs­sejaan oppiso­pi­muksen jalkaut­ta­miseen, koska se sitoo niiden henki­lö­kuntaa.” Näin pohti eräs Kokoo­muksen aikuis­kas­va­tuksen ja täyden­nys­kou­lu­tuksen vaikut­ta­ja­ryhmän jäsen uutisointia uudel­leen­kou­lu­tuk­sesta (LINKKI).

PALLO

Kokoo­muksen voima­varana ovat asian­tun­ti­joista koostuvat verkostot ja vaikut­ta­ja­ryhmät, jotka käyvät sosiaa­lisen median ryhmissä väliin kipak­kaakin keskus­telua ajankoh­tai­sista teemoista. Kerran eräs vaikut­ta­ja­ryh­mä­läinen totesi: ”Aika skeptinen olen tähän vaikut­ta­mis­mah­dol­li­suuteen… mutta yritetään nyt kuitenkin.” Niin hyviä tuloksia kuin suoma­lainen koulu­tus­jär­jes­telmä tuottaakin, opetus- ja koulu­tusalan päättäjien ja virka­miesten olisi aika ajoin hyvä astua ulos omasta viras­tostaan ja tutustua koulu­tuksen käytän­töihin arjessa. Tämän vuoksi vaikut­ta­ja­ryhmien sosiaa­li­sessa mediassa tapahtuva näkemysten vaihta­minen on joustava ja nopea tapa käydä dialogia opetustyön käytän­nöistä.

Mediassa ovat esillä olleet työn ja elinkei­noe­lämän muutokset. Puheen­johtaja ja business-enkeli Paavo Beckman alusti Laatu­kes­kuksen Q-Prof –seminaa­rissa Espoon Hanasaa­ressa (15.3.) organi­saa­tioiden muutok­sesta (LINKKI). Kysymyk­seeni kuinka disruptio vaikuttaa koulu­tuksen tulevai­suuteen, hän vastasi lyhyesti: ”Koulutus menee ihan uusiksi”. Tulevai­suuden koulu­tuksen tehtävänä on käsitellä tiedon sovel­ta­mista ja kriit­tistä ajattelua. Tarvit­semme uuden­laista työyh­tei­sö­kult­tuuria, ja tekoä­lyllä on tulevai­suu­dessa keskeinen rooli koulu­tuk­sessa. Koska tieto vanhenee entistä nopeammin, on kysyttävä, tarvit­semmeko eräpäivän tutkin­noille.

Tulevalle halli­tus­kau­delle aikuis­kas­va­tuksen ja täyden­nys­kou­lu­tuksen verkosto esittää toimivan muunto­kou­lu­tus­jär­jes­telmän raken­ta­mista. Tavoit­teena tulee olla työelä­mässä toimivien, mutta erityi­sesti opetus­työtä tekevien, perus­kou­lu­tuksen ja ammat­tio­saa­misen ajan tasalla pitäminen. Ammat­ti­kor­kea­kou­lujen ja yliopis­tojen muunto­kou­lu­tuksen tulee sopia yhteen rahoi­tus­jär­jes­telmän kanssa. Vaikut­ta­ja­ryh­mä­läisten mukaan nykyiset positii­visen raken­ne­muu­toksen tukemiseen tähtäävät muunto­kou­lu­tukset projekti- tai muulla erityis­ra­hoi­tuk­sella ”eivät vain toimi ja saavat tekemisen näyttämään ihan puuhas­te­lulta.”

Tiedämme, että tulevai­suu­dessa oppiminen ei pääty yhden tutkinnon suorit­ta­miseen. Tarvitaan sitou­tu­mista elini­käisen oppimisen ideolo­giaan, jossa tietoja alati päivi­tetään, osallis­tutaan täyden­nys­kou­lu­tukseen ja pätevöi­dytään uusille osaami­sa­lueille. Voisiko kyseeseen tulla erään­lainen uusimuo­toinen erikois­tu­mis­kou­lutus jokaisen tutkinnon suorit­ta­misen jälkeen?

Mutta mitähän ministeri tarkoitti? Ehkä sitä, että koulutus joustaa ja kykenee reagoimaan nopeasti, kun työelämä tarvitsee ammat­ti­laisia.

Tarja Lang

Tutki­mus­pääl­likkö, PhD., MBA
Kokoo­muksen aikuis­kas­va­tuksen ja täyden­nys­kou­lu­tuksen vaikut­ta­ja­ryhmä


Kokoomus.fi