Uudet kasvot ja kommunismin vaara

Vuonna 1945 Suomi oli käänteen edessä. Suomen sisä- ja ulkopolitiikan toimintaympäristö muuttui täydellisesti. Ulkopolitiikassa oli tehtävä uudet ratkaisut ja nämä tehtiin toisen kokoomuslaisen presidentin J.K. Paasikiven johdolla. Hän luotsasi Suomen uudelle ulkopoliittiselle kurssille tavoitteena luottamukseen perustuva suhde Neuvostoliittoon.

Maa oli lisäksi jälleenrakennettava, siirtoväki asutettava ja sotakorvaukset maksettava. Kommunistien toiminta sallittiin ja he saivat vuoden 1945 vaaleissa 49 paikkaa. Eduskunta säilyi oikeistoenemmistöisenä yhdellä edustajalla.

Vallattuaan Valpon ja Etsivän keskuspoliisin kommunistien vyörytys ja laittomuudet alkoivat valvontakomission suosiollisella avustuksella. Valpoon sisäministeri Leino nimitti apurikseen ylimääräiseksi apulaispäälliköksi SKP:n puheenjohtaja Aimo Aaltosen. Perimmäisenä tarkoituksena kommunisteilla oli Suomen muuttaminen kansantasavallaksi Itä-Euroopan tapaan keinolla kuin keinolla.

Poliittiset lakot, kiihotus ja toriparlamentit olivat arkipäivän ilmiö. Keväällä 1948 vallankaappaushuhujen vuoksi mm. armeijan hälytysvalmiutta nostettiin ja asevarikkojen vartiointia tehostettiin. Hertta Kuusisen puhe Suomen viemisestä Tshekkoslovakian tielle oli avoin ilmoitus kommunistien hankkeista.

Paasikivi vastasi sisäiseen jännitykseen puheessaan 9.4.1948 ja sanoi olevansa varma, että Suomen kansa kykenee valvomaan kallisarvoista parlamentarismia ja demokraattista valtiojärjestystään.