Oppositiotaival alkaa

Vuoden 1966 vaalit olivat Kokoomukselle monella tavalla merkittävät. Vaalien tulos - vain 26 paikkaa - oli vuosisadan huonoimpia ja 21 vuotta kestänyt oppositiotaival alkoi.

Punamultakoalitiot pitivät Kokoomuksen 30-luvun tapaan ulkona hallituksesta. Syy hallituksen ulkopuolella pitämiseen oli ulkopolitiikan käyttäminen sisäpolitiikan käsikassarana.

Viimeinen naula Kokoomuksen arkkuun oli ilmeisesti vuoden 1968 presidentin vaalit, johon puolue uskaltautui asettamaan oman ehdokkaan, Matti Virkkusen. Kokoomuksen puoluehallitus katsoi, että menestyksekkään ulkopolitiikan lisäksi tulisi harjoittaa myös menestyksekästä sisä- ja talouspolitiikkaa.

Tätä kansanrintamapuolueet eivät saattaneet hyväksyä ja aloittivat ulkopoliittisen parjaus- ja pelottelukampanjan, johon vastaehdokas presidentti Kekkonen yhtyi. Jo vuonna 1966 SDP ehätti ehdottamaan, että Kekkosen kautta olisi jatkettava poikkeuslailla.

Demokratian pioneerit eivät kuitenkaan saaneet tahtoaan läpi ja valitsijamiesvaaleissa Kokoomus nousi suurimmaksi puolueeksi 432 000 äänellä.

Vähitellen kävi kuitenkin selväksi, ettei Kokoomuksella ollut asiaa hallitukseen niin kauan kun Kekkonen istui presidenttinä.