Tulevaisuuden esityslista

Suomalainen hyvinvointi

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa itselleni koulutettua ja osaavaa työväkeä sekä kilpailukykyistä taloutta, jotka on yhdistetty tasa-arvoisiin palveluihin ja huolenpitoon jokaisesta huolenpitoa tarvitsevasta. Kannustavuus, turvallisuus, kohtuus ja oikeudenmukaisuus ovat todellisen hyvinvointiyhteiskunnan olennaisia piirteitä.

Todellinen hyvinvointiyhteiskunta on myös mahdollistava. Se ei sulje pois tai sanele yksilön valintoja. Kun elämän perusedellytykset ovat kunnossa, jokaisella on tasa-arvoisesti valmius ja mahdollisuus kasvaa kohti itse määrittelemiään päämääriä ja tavoitteita. Suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluu oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia.

Suomalaisessa hyvinvointimallissa on paljon parantamisen varaa. Osa johtuu ajan hampaasta. Menneiden vuosikymmenten rakenteet eivät enää palvele 2010-luvun hyvinvointiyhteiskunnan tarpeita.  Talouskriisi jätti julkiseen talouteen vaurioita, jotka eivät korjaannu itsestään. Ne on korjattava. Lisäksi ikääntyminen on meillä valtava haaste, jonka mittaluokasta kertoo se, että meillä on viiden vuoden päästä noin 100 000 työikäistä ihmistä vähemmän kuin tänä päivänä.

Vahva talous on turva

Ilman uusia toimia ja talouskasvua julkinen taloutemme joutuu itseään ruokkivaan velkakierteeseen. Hyvinvointiyhteiskuntamme on vaarassa jos emme toimi. Toimimalla nyt vastuullisesti, pystymme turvaamaan tulevaisuudessa hyvinvoinnin vauvasta vaariin. Se on tavoitteeni.

Talous ei ole arvo. Se on väline toteuttaa hyvää. Viimeistään Euroopan velkakriisin yhteydessä olemme huomanneet, että vahva talous ei ole uhka, vaan turva. Kestävä julkinen talous on kaikkein eniten yhteiskunnan heikoimman etu, sillä mahdollistaa myös tasa-arvoa tuottavien palvelujen ja tulonsiirtojen rahoittamisen.

Uskon fiksuun suomalaiseen, joka arvostaa suoraselkäistä vastuunkantamista myös vaikeiden päätösten yhteydessä. Tärkeintä on olla rehellinen: kertoa totuus sellaisena kuin se on ja toimia sen mukaisesti.  Ratkaisut voivat olla vaikeita, mutta ne tulee tehdä oikeudenmukaisella tavalla.

Hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden turvaamiseksi on kolme suurta asiaa, joihin meidän tulee tarttua ripeästi.  Nämä keinot ovat työllisyyttä ja talouskasvua tukeva verouudistus, nykyistä parempi työelämä ja pidemmät työurat sekä kuntareformi ja palveluiden uudistaminen. Mitä aiemmin toimimme näissä kolmessa kokonaisuudessa, sitä aiemmin toimenpiteemme vaikuttavat, sitä vähemmällä pääsemme ongelman yli ja sitä pienemmäksi jää tarve veronkorotuksiin taikka menosäästöihin.

Työllisyyttä ja talouskasvua luova verouudistus

Verotuksesta tärkeintä on uuden kasvun, työpaikkojen ja sitä kautta mahdollisimman suurten verotulojen saaminen. Jos keskittyy veroprosenteilla tulonjaon viilailuun, keskittyy jakamaan kakkua, jota ei ole leivottu. Kokoomuksen tavoitteena on kasvattaa kakku mahdollisimman suureksi.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan voi pelastaa vain työnteko. Jotta saadaan uusia työpaikkoja, Suomen on oltava kilpailukykyinen paikka uusille investoinneille, yrittäjyydelle ja työllistämiselle.

Meidän tavoitteemme on suojella erityisesti suomalaista työtä. Työn tekemisen ja teettämisen on aina oltava kannattavaa. Jos nostetaan työn ja työllistämisen veroja, niin verotetaan vain suomalaisten työtä - ja mikä pahinta, lisätään työttömyyttä.  Kokoomus on kannattanut aina ensimmäisestä vaaliohjelmastaan vuodelta 1918 verotusta, joka peritään maksukyvyn mukaan. Siksi kannatamme nyt ja jatkossa progressiivista tuloverotusta. Tasaverolle sanomme ehdottomasti ei.

Verotuksen on myös turvattava julkisten palvelujen ja etuuksien rahoitus sekä ohjattava energiansäästöön ja ympäristön kannalta kestävämpään kulutukseen. Työssäkäyville välillisen verotuksen kiristymisen vastapainona on työn verotuksen keventyminen. Näin työnteosta käteen jäävä tulo kasvaa, eli ahkeruudesta palkitaan. Yhteiskunnan tukien varassa elämään joutuville välillisten verojen tuoma hintojen nousu puolestaan korvataan täysimääräisesti indeksikorotuksilla.

Haluan taistella sen puolesta, että Suomi olisi jatkossakin maa, missä osaaminen kannattaa. Avainkysymys modernille hyvinvointiyhteiskunnalle on se että suomalaista osaamista kannattaa jalostaa ja hyödyntää Suomessa eikä viedä osaamista ja innovaatioita muualle. Yrittäjyyttä pitää edistää ja riskinottamisen kautta pitää voida menestyä.

Parempi työelämä

Tarvitsemme  parempaa työelämää. Tarvitsemme työpaikkoja, joissa työntekijä jaksaa, pärjää ja pystyy parhaimpaansa. Työntekijöiden ja työnantajien tulee etsiä yhdessä keinoja jaksamisen, työn mielekkyyden ja tekemisen tapojen parantamiseksi.

Työn ilo on tekemisen tärkein voimavara. Kun töissä viihtyy, silloin työelämässä jaksaa ja haluaa jatkaa pidempään. On tärkeää, että jokainen kokee työnsä hallittavaksi ja mielekkääksi. Avainasemassa on se, miten työpaikoilla pystytään huomioimaan kunkin työntekijän elämäntilanne ja sen asettamat vaatimukset.

Työurien pidentäminen ei voi tapahtua pelkästään eläkeikää nostamalla, vaan aivan yhtä tärkeää on jaksamisen tukeminen, työelämän ja työmarkkinoiden kehittäminen, koulutuksen suuntaaminen vastaamaan työvoiman kysyntää ja opintojen vauhdittaminen.

Parempia palveluita, vähemmän kuntia

Paremmat palvelut eivät lähtökohtaisesti tarkoita kalliimpia palveluita. Oleellisinta on, että järjestämme ne järkevällä tavalla. Kaikki rahat, jotka voimme säästää kun järjestämme julkiset palvelut fiksummin on fiksua säästää.

Palvelut tuotetaan kunnissa, joten kuntalaiset ovat avainasemassa palveluita suunniteltaessa. Parempien palvelujen mittari on se, onko yksittäinen kuntalainen tyytyväinen ja kokeeko hän saavansa riittävän turvaverkon sitä tarvitessaan. Tärkeintä on lähellä olevien peruspalvelujen toimivuus sekä laadun parantaminen erikoisosaamista vaativilla alueilla. Tämän tarvitaan sekä kuntakentän että palvelutuotannon uudistamista ja yhteistyön lisäämistä.

Kuntia pitää ohjata uudistumaan. Kuntien lukumäärää on vähennettävä ja menojen kasvu on saatava kuriin. Byrokratiaa on karsittava ja palvelujen on oltava selkeitä ja kansalaiselle helposti ymmärrettäviä. Palveluihin tarkoitetut rahat on saatava ohjattua palveluiden järjestämiseen, ei palveluiden hallinnoimiseen.