Puoluejohdon maaseutupoliittiset linjaukset

Puheenjohtaja Katainen pitää maaseutupoliittista linjapuhettaan Mäntsälässä helmikuussa 2007

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen puhe Kokoomuksen maaseututapaamisessa Mäntsälässä 26.2.2007

Hyvät suomalaisen maaseudun ystävät,

Kokoomus kantaa vastuuta koko Suomesta. Tuolla iskulauseella lähdimme eduskuntavaaleihin vajaa vuosikymmen sitten. Teemat ja lauseet muuttuvat, mutta vastuusta pidämme kiinni – sanoisinpa jopa että siitä on päivä päivältä pidettävä kiinni lujemmin. On selvää, että vastuullinen markkinatalous on myös suomalaisen maaseudun paras ystävä ja sen tulevaisuuden kestävin takaaja.

Kokoomuksen juuret ovat koko toimintamme ajan olleet vankasti niin keskuksissa kuin maaseudulla. Jos toinen pääjuurista ehtyisi, ei runkokaan voisi hyvin. Niinpä Kokoomukselle – kuten koko Suomelle – on välttämätöntä säilyttää vahva ja elinvoimainen maaseutu. Tämän keskeisen asian äärellä olemme täällä tänään koolla.

***

Me kokoomuslaiset uskomme Suomeen ja suomalaisiin. Vaikka menestymisen haasteet kasvavat ja kansainvälistyvät, voimme kulkea pystypäin. Jos pyytelemme anteeksi olemassaoloamme, ja tarraudumme kaikessa entiseen, olemme takuuvarmasti vaikeuksissa.

Lähestyvissä eduskuntavaaleissa vastakkain eivät ole minä ja me, saati palvelut ja veronalennukset. Me on yhtä kuin monta minää, ja myös sosialidemokraatit ainakin omantuntonsa asteella tietävät, että vanhustenhuolto ja terveyspalvelut on turvattu ja turvataan parhaiten jatkamalla tuloksekasta kokoomuslaista talouspolitiikkaa.

Näissä vaaleissa ovat vastakkain jäykkyys ja edistys, menneisyys ja tulevaisuus, tai vaikkapa tehokkuus ja leväperäisyys. On myös kyse siitä jaammeko miljardeja vielä ansaitsematonta hyvää nykyisten kankeiden rakenteiden balsamoimiseen, vai pyrimmekö kenties muuttamaan rakenteita tehokkaammiksi ja kansalaisille ystävällisemmiksi.

Kokoomukselle Isänmaan ja sen osien suotuisa kehitys ei ole neljän vuoden välein toistuva lupausvyöry, josta sitten toteutetaan tipoittain vähiten vaikeat asiat. Kokoomus rakentaa ja kehittää jatkuvasti sellaista suomalaisen tulevaisuuden esityslistaa, jonka takana voimme seisoa – ei vain kolmen viikon vaan 30 vuoden kuluttua. Uskomme omaan vastuullisen politiikan teon tapaamme, vaikka vaalivoittoja on saavutettu myös toisenlaisin keinoin.

***

Viime eduskuntavaaleissa keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi lupaamalla kaikkea hyvää ja kaunista noin viiden miljardin euron edestä. Tämän lisäksi he lupasivat pysäyttää havainnoimansa maan kahtiajakautumisen. Lääkkeiksi muutokseen luvattiin muun muassa «monia toimia» sekä «monipuolista keinovalikoimaa» Kun tähän päälle lisää maakunta- ja paikallistasolla tehdyt anteliaat lupaukset, ovat odotukset keskustan ainakin muodollisesti johtamalle punamultahallitukselle olleet melkoiset.

Nyt hallituskausi on lopuillaan ja on yhteenvedon aika. Tässä tilaisuudessa varapuheenjohtaja Jari Koskinen analysoi tarkemmin Jäätteenmäen ja Vanhasen hallitusten maaseutupoliittista saldoa. Tuskin pilaan jännitystänne toteamalla jo tässä vaiheessa, että se on ollut melko murheellinen suomalaisen maaseudun, ja sitä myöden koko Suomen kannalta.

***

Edellisen hallituskauden lopulla, keväällä 2003 maaseudun kehitysnäkymät vaikuttivat melko positiivisilta. Oli ilmassa merkkejä siitä, että maaseudulla uskallettiin taas investoida tulevaisuuteen. Vaalien jälkeen keskustankin puheet maan kahtiajakautumisesta vaimenivat kuin taikaiskusta.

Kuluvalla hallituskaudella olemme eläneet voimakkaan talouskasvun aikaa. Samaan aikaan maaseututulo on kuitenkin laskenut kolmanneksella, ja maaseutua koskeva uutisointi on muutoinkin muuttunut pessimistisemmäksi.

Jos istuvalle hallitukselle ei monia tunnustuksia voi antaa, ainakin paperia se on tuottanut runsaasti. Vuosikausia odotetun maatalouspoliittisen selonteon lisäksi ovat hiljattain ilmestyneet niin maa- kuin metsätalouspoliittiset tulevaisuuskatsaukset, sekä viimeisimpänä Sailaksen työryhmän raportti maatalouden tulevaisuuden vaihtoehdoista.

Tämän lisäksi loppuvuodesta 2006 mieliä kuohutti pääministeri Vanhasen tilaama globalisaatioraportti, jossa myös ohimennen sivuutettiin maaseutuelinkeinoja.

Yhtä kaikki näissä asiakirjoissa on paitsi kosmeettisia, myös monia konkreettisia parannusehdotuksia maaseutualojen kilpailukyvyn kehittämiseksi. Useisiin niistä myös Kokoomus voi yhtyä joko sellaisenaan tai osittain. Monia niistä sivutaan tänään täällä puheenvuoroissa ja keskusteluissa.

***

Keskeisin kysymys onkin nyt, miten näiden paperien vahvuudet saadaan käytännön toimiksi. Punamulta painottaa nyt vahvasti realismia ja maaseudun «luonnollista rakennekehitystä». Sailaksen raportissa tätä rakennekehitystä toivotaan vielä nopeutettavaksi nykyisestä. On eri juttu olisiko se enää luonnollista.

Me Kokoomuksessa ymmärrämme maaseudun väistämättömän rakennemuutoksen, mutta muutoin suhtautumisemme suomalaisen maaseudun tulevaisuuteen on nykyhallitusta optimistisempi. Maaseudulla ei ole totuttu antamaan periksi, eikä niin tule tapahtumaan 2000-luvullakaan.

Tietenkin maassamme on paljon kannattamattomia tiloja, joiden tulevaisuuden visio on toiminnan loppuminen. Mutta uskomme että maassamme on hallituksen tai Sailaksen työryhmän käsityksiin verrattuna enemmän sellaisia tiloja, joiden on mahdollista monipuolistaa ja laajentaa toimintaansa – ja ennen kaikkea nostaa tuntuvasti kannattavuuttaan.

Kokoomus näkee siis vahvaa toivoa sille, ettei maatalous olisi seuraavan vaalikauden suurin joukkoirtisanoja. Keskusjohtoisen pessimismin sijaan Kokoomus korostaa aina tilakohtaista kannattavuuden tarkastelua. On selvää, että jokainen tila isäntineen ja emäntineen on paras asiantuntija ja ennustaja miettimään oman toimintansa kannattavuutta ja tulevaisuutta. Julkisen vallan tehtävä on tukea, motivoida ja kannustaa
– toivoa ei synny yleistämisestä, lannistamisesta tai surkuttelusta.

Kokoomuksella on siis erilainen, positiivisempi sanoma niille ihmisille, joita maaseudun rakennekehitys koskee ja tulee koskemaan. Toivoa ja keinoa muutoksen hallitsemiseksi ja uusien rakenteiden kehittämiseksi on olemassa. Siihen tarvitaan koko maaseudun voimien kokoamista.

Nykyhallituksen suosiman ja erityisesti sen tilaamassa Sailaksen raportissa korostetun suurtilamallin rinnalla Kokoomus näkee mielellään myös viljelijöiden uudenmuotoiset yhteenliittymät, hankinta- ja myyntirenkaat, osakeyhtiöt ja osuuskunnat. Kaikki uudet ennakkoluulottomat ideat ja toimintamallit ovat tervetulleita kotimaisen maataloustuotannon turvaamiseksi.

***

Kokoomus näkee, että suomalainen elinvoimainen maaseutu nojaa edelleen maa- ja metsätalouteen, mutta samalla sinne ilmaantuu myös uusia elinkeinoja ja ihmisiä. Puu, vesi, pellot ja maatilat ovat edelleen maaseudun vahvuuksia, mutta maaseudulla mahdollisten ja siellä laajenevien elinkeinoalojen luettelo on merkittävä.

Hyvin monet etätyöksi soveltuvat tietotyötehtävät, bioenergian tuottaminen, puutuoteala kokonaisuudessaan, erityyppistä palvelua tarjoavien matkailuyritysten verkko voi edelleen tihentyä, ja myös elintarvikealan pk-yritysten määrä voi nousta nykyisestä. Lisäksi palvelut ja kulttuuri tarjoavat uudentyyppisiä, haastavia tehtäviä ja uutta työtä maaseudulle.

Maaseudun uusi nousu on kuitenkin mahdollista vain panostamalla myös maaseudun infrastruktuuriin. Kuluvalla hallituskaudella olemme toistuvasti saaneet lukea varoituksia siitä, miten niin maantie- kuin rautatieverkkomme ovat rapistumassa. Kokoomus on kuluvalla vaalikaudella esittänyt moneen kertaan lisävaroja perustienpitoon ja yksityisteiden avustuksiin. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa päästää näitä kansalaisten liikkumiselle ja elinkeinotoiminnalle välttämättömiä henkireikiämme ajatumaan ala-arvoiseen kuntoon. Kokoomus on jo pelkästään alueellisen tasa-arvon nimissä valmis talkoisiin kulkuväyliemme pelastamiseksi.

Myös sähköisten kulkuväylien jatkuva kehittäminen on Kokoomukselle tärkeäää. Julkista tukea tarvitaan jatkossakin runkoverkkojen kehittämiseen ja kohtuuhintaisten tietoliikenneyhteyksien mahdollistamiseen myös niille alueille, joihin nopeiden yhteyksien luominen ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa. Samoin julkisia varoja tarvitaan, jotta yhä useammat haja-asutusalueen taloudet saataisiin julkisten vesi- ja viemärijärjestelmien piiriin. Siinä on samalla kyse myös ympäristöteosta.

***

Arvoisat kuulijat,

Maaseutupolitiikka ja energiapolitiikka näyttävät päivä päivältä lähenevän toisiaan. Kokoomuksen tavoitteistoissa bioenergian käytön kehittäminen ja edistäminen on ollut jo vuosikausia, eikä meillä ole tarvetta energiapoliittisiin suunnanmuutoksiin.

Kokoomus näkee tehokkaimmaksi ja tarkoituksenmukaisimmaksi bioenergian kehityskohteeksi yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon biopolttoaineilla niin metsäteollisuuden prosesseissa kuin merkittävästi lisääntyvissä paikallisissa pienvoimaloissa ympäri maata.

Liikenteen biopolttoaineiden suhteen Suomen on valittava panostammeko jo valmiiksi vanhentuneeseen, ilmastoa saastuttavampaan ja tukiaisaltiiseen linjaan, vai pyrimmekö voimakkain tutkimus- ja tuotekehittelypanostuksin eturintamaan toisen sukupolven vähäpäästöisten biopolttoaineiden tuottajamaana.

EU:n biopolttoainedirektiivin mukaiset tavoitteet on tietenkin pyrittävä täyttämään, mutta siihen tähtäävät realistiset investoinnit on jo tehty. Hieman pidemmällä aikataululla puupohjaisten synteesikaasujen kehittäminen on maallemme parhaaksi, turvetta unohtamatta. Eräs tulevan hallituksen merkittävistä tehtävistä on varmistaa, että metsäteollisuutemme tulevat jättiinvestoinnit bioenergiaan toteutuisivat Suomeen ja suomalaisella raaka-aineella.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vaalikentillä on meneillään «haluatko öljysheikiksi» -kampanja, joka ei ole monin osin tekemisissä realismin kanssa. On erittäin tärkeää, ettei omaa käyttöä laajemmassa biopolttonestetuotannossa luoda uusia tukiautomaatteja puutteellisille tai vanhentuville teknologioille.

***

Vanhasen hallitus on kirjannut maaseutupoliittisten saavutustensa lyhyeen listaan muun muassa sen että EU:n tukileikkaukset korvattiin kansallisista varoista 85-prosenttisesti. Tuskin millekään muulle kohderyhmälle uskallettaisiin edes harkita mainittavan tällaista 15 prosenttiyksikön leikkausta jonkinlaisena saavutuksena.

Tulevissa eduskuntavaaleissa keskeinen puheenaihe on luonnollisesti EU-jäsensopimuksemme artiklan 141 tulevaisuus. Vai onko sittenkään, nimittäin tuntuu siltä ettei istuvalla hallituksella ole halua tai kykyä kertoa näkemyksiään asiasta äänestäjille ennen vaalipäivää. Tälle hallitukselle niin tyypilliseen tapaan on tämäkin asia haudattu työryhmään, jonka työ on sopivasti ajoitettu kestämään hieman yli vaalien.

Runsas viikko sitten pääministeri Vanhanen antoi lyhyen ja hengettömän tiedotteen, jossa hän vaati että tulevan hallituksen on ensi töikseen varmistettava 141:n jatkuminen ja myös Maaseudun Kehittämisrahaston eli Makeran varat.

Tuosta tiedotteesta tuli väkisin mieliin virke «vähän kuin sahaisit itseäsi jalkaan». Makeran rahojen toistuvasta loppumisesta Vanhasen hallitus ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Yleisesti tiedossa on myös, ettei punamulta halunnut tai edes painostettuna pystynyt mitenkään edistämään 141-asiaa Suomen ollessa äskettäin EU:n puheenjohtajamaana. Melkein mikä tahansa muu jäsenvaltio olisi kursailematta ajanut omaa etuaan.

***

Juurikaan Suomen neuvotteluvaltteja ei ole parantanut tai paranna Keskustan oman eurooppalaisen viiteryhmän eli liberaalien ehdoton kanta siitä, että EU:n tulisi pyrkiä eroon kaikista maataloustuista. Euroopasta päin ei ole tullut viestejä siitä, että Keskusta olisi harjoittanut menestyksekästä käännytystyötä ryhmittymässään.

Kokoomuksen viiteryhmälle, Euroopan Kansanpuoluelle maatalous ja sen tukeminen on luonteva osa muun muassa eurooppalaisen elintarvikehuollon turvaamista.

***

Kokoomuksen kanta 141-asiaan on ollut aina yksi ja sama, eikä puolueen maaseutuohjelmaa tältä osin ole ollut tarvetta päivittää. Artikla 141 on kiinteä osa Suomen jäsenyyssopimusta. Siihen liittyvät maataloutemme pysyvät ongelmat eivät ole kabinettipäätöksillä poistettavissa.

Kokoomuksen tavoitteena on luoda koko maahan pitkäaikainen ja vakaa, nykyistä tasoa korkeampi tukijärjestelmä, joka luo viljelijöille mahdollisuudet kehittää ja monipuolistaa toimintaansa. Haluaisimme kuulla myös SDP:n ja Keskustan kannanotot tästä äänestäjiä suuresti kiinnostavasta aiheesta. Nyt kuullut «on jatkuttava»-muotoilut ovat pelkkää vastuun väistelyä. 141-tuki on vakavasti uhattuna, ja seuraavana kohteena voi hyvinkin olla Pohjois-Suomen 142-tuki.

***

SDP:n maaseutupoliittiset kannat lienevät selvillä jo taannoisen ryhmäpuheenvuoron kautta. Niin sanottu Lintosen vuodatus muistetaan maaseudulla pitkään, vaikka asiasta onkin sittemmin koitettu joko vaieta kokonaan, tai sitten yrittää pehmentää jo sanottua.

Eduskuntavaalikamppailun yhteydessä toivoisi SDP:nkin johdon täsmentävän, kokevatko he kotimaisen viljan, lihan ja maidon edelleen veromaksajien rahareikänä ja niiden tuottamisen eräänlaisena salatieteenä. Nämä siis suoria lainauksia SDP:n taannoisesta ryhmäpuheesta.

Maatalouspoliittisen selonteon eduskuntakäsittelyssä demarit hyvin avoimesti leimasivat suomalaisen maanviljelijän saamattomaksi ja tukiahneeksi, koska maatalouden tuottavuuskehitys ei ole yltänyt viime vuosina eräiden muiden avainalojen tasolle. Tällaisia perisuomalaista kateutta hyödyntäviä johtopäätöksiä on helppo tehdä, kun ei tunne maaseutuyrittämisen arkea. Ei liene paljoa kadehdittavaa siinä, että suomalaisen maanviljelijän tuntipalkaksi on laskettu noin kaksi euroa. Leivästä jää siis lähinnä reikä tuottajan käteen.

Kuten Kokoomuksen maaseutuohjelmassa todetaan, eivät maaseudun tulevaisuutta ratkaise tuet tai kabinettipäätökset, vaan kuluttajat mieltymyksillään ja ostopäätöksillään. Jos ja kun haluamme jatkossakin nauttia yhä tuoreemmista ja terveellisemmistä kotimaisista elintarvikkeista, on meidän itse kunkin kaupan hyllyn ääressä tehtävä periaatepäätöksiä. Uskon siihen, että suomalaiset ovat jatkossakin valmiit suosimaan suomalaista, vaikka kukkaro toista sanoisikin.

***

Metsätalouden puolella tilanne näyttää onneksi vakaammalta. Suomi elää edelleen vahvasti metsästä. Ehkä jopa entistä vahvemmin, kun otetaan huomioon valtavat mahdollisuudet bioenergian tuottamisessa. Keskeinen haaste alalle on turvata puunsaanti kotimaiselle metsäteollisuudelle, myös siinä tapauksessa että puun tuonti Venäjältä tyrehtyisi. Hyväksi onneksi Suomessa kasvaa edelleen metsää reilusti enemmän kuin mitä sitä kulutetaan. Hakkuita on siis tarvittaessa varaa lisätä luonnon tasapainoa järkyttämättä. Eikä sitä tulekaan järkyttää.

Mutta erään metsätaloutta uhkaavan asian haluan tuoda jälleen kerran esiin. Kokoomuksen mielestä koko metsätalouden tulevaisuuden kannalta on keskeistä, ettei kiinteistöveroa tulla missään oloissa ulottamaan metsään tai mihinkään muuhunkaan uuteen kohteeseen. Verorasituksen lisääminen merkitsee lisäkustannuksia, joita maaseutu ja sen toimijat eivät kestä.

Kokoomuksen kanta asiassa on yksimielinen ja ehdoton. Haluaisin mieluusti kuulla myös keskustan puheenjohtajan kannan asiaan, koska puolueen kentällä ei liene asiasta täydellistä yksimielisyyttä. Demareillehan kiinteistöveron laajentaminen niin maa- ja metsätalousmaahan kuin teollisuuden läjitys- ja varastointialueisiinkin on puoluekokouksen päätöksellä siunattu tavoite. On vaikea ymmärtää, kenen asialla he ovat ajaessaan tällaista tupla- tai triplaverotusta.

Metsien kiinteistöverolla olisi muitakin arvaamattomia seuraamuksia. Ainakin se romahduttaisi pohjan laajalla konsensuksella toteutetulta Kansalliselta Metsäohjelmalta. Ja se uhkaisi myös jokamiehenoikeutta ja kansalaisten virkistäytymis- ja retkeilymahdollisuuksia.

***

Hyvät ystävät,

Vastuullista markkinataloutta korostava vaaliohjelmamme on saanut lähes pelkästään positiivista palautetta. Ohjelma on kirjoitettu suomalaisten näköiseksi uudella positiivisemmalla tavalla. Tavoitteidemme ydin on syntynyt tapaamisissa aivan tavallisten suomalaisten kanssa, emmekä ole törmänneet muiden puolueiden markkinoimiin keskivertosuomalaisiin. Jokainen ihminen on yksilö, ja sellaisenaan arvokas. Kokoomus haluaa katsoa ihmiseen, ei tilastoihin tai keskiarvoihin.

Eduskuntavaaleihin on tänään tasan 20 päivää. Nyt on loppukirin aika. Ennakkoääniä annetaan jo runsaan viikon päästä. Kenellekään ei näissä vaaleissa tule jäämään epäselväksi, että itseensä tyytyväiselle punamullalle on olemassa vastuullinen vaihtoehto. Suomi tarvitsee nyt lisää toivoa ja lisää Kokoomusta!