Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Kuntarakenneselvitykseen liittyvässä keskustelussa on noussut voimakkaasti esiin tarve lähipalvelujen turvaamiseen suuremmissa uusissa kunnissa. Palvelujen pelätään keskittyvän keskuskuntiin.

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita uudistettaessa onkin varmistettava laadukkaiden ja yhdenvertaisten palvelujen saatavuus, mikä tarkoittaa myös, että palvelut saadaan riittävän läheltä. Lähipalvelujen sisältö tulee määritellä ja niistä tulee säätää osana tulevaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakia.

 

Hallinnon keskittäminen ei tarkoita palvelujen keskittämistä. Peruspalvelujen pitää olla riittävän lähellä ihmisiä. Kun hallintoa keskitetään ja palveluja johdetaan kokonaisuutena, pystytään paremmin hallitsemaan kustannuksia ja tarjoamaan laadukkaampia palveluja myös paikallisesti.

 

Väestön terveyserot ovat entistä suuremmat ja palvelujen laatu ja saatavuus vaihtelevat kunnittain liikaa. Nykyisin 80 prosentissa Suomen kuntia joutuu terveyskeskuslääkärin vastaanotolle jonottamaan yli kaksi viikkoa. Kuinka paljon on hyötyä lähipalveluista, jotka eivät ole saatavissa?

 

Lähipalveluja pitää myös uudistaa ennakkoluulottomasti. Lähipalvelulla voidaan tarkoittaa myös kotiin vietäviä palveluja laitospalvelujen sijaan, sähköisiä palveluja netin kautta tai vaikkapa uudenlaisia eri toimijoiden yhteispalveluja, joita voidaan tarjota kiinteässä palvelupisteessä tai liikutella pyörillä.

On tosiasia, että pienten kuntien on vaikea suoriutua yksin perustehtävistään. Suomen kunnista kaksi kolmasosaa kuuluu jo nyt johonkin yhteistoiminta-alueeseen, jossa palveluja tuotetaan kuntayhtymissä tai ostetaan isäntäkunnalta.

 

Monille alueille on kuitenkin syntynyt liian monimutkaisia hallintorakenteita. Hoitoketjut eivät toimi asiakkaan näkökulmasta sujuvasti. Perusterveydenhuolto on monessa kunnassa rapautunut ja erikoissairaanhoidon kustannukset ovat karanneet käsistä.

 

Sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä yhtenä kokonaisuutena niin, ettei asiakkaan tarvitse kärsiä palvelujen pirstaleisuudesta. Tästä syystä myös perus- ja erikoispalvelut on integroitava saumattomiksi.

Kunnalla pitää olla riittävät voimavarat ja osaaminen ohjata ja kehittää palvelujärjestelmää asiakaskeskeisenä kokonaisuutena. Vain siten voidaan varmistaa, että väestö saa kaikkialla yhtä hyviä palveluja ja yksittäiset kalliit hoito- ja palvelupäätökset eivät horjuta kunnan taloutta.

 

sosiaali- ja terveysministeri, TtT