Sosiaalireformismi

Monet suomalaisen puolueen näkemykset periytyivät osittain lähes sellaisenaan Kansallisen Kokoomuspuolueen periaatteisiin ja ohjelmiin 1930-luvulle saakka ja osin siitäkin eteenpäin.

Kokoomus perustettiin 9.12.1918 ja perustavan kokouksen noin 600 osanottajasta valtaosa oli kuulunut Suomalaisen puolueen monarkiaa kannattaneeseen enemmistöön, mutta mukana oli myös nuorsuomalaisia.

Perustava kokous hyväksyi puolueelle sen ensimmäisen ohjelman, jossa keskeinen vaatimus koski maan hallitusmuotoa eli maahan oli saatava perustuslaillinen monarkia.

Hallitusmuotokysymys ei toteutunut Kokoomuksen haluamalla tavalla mutta presidentille saatiin kuitenkin huomattavan laajat valtaoikeudet. Hallitusvallan lujuuden korostaminen Kokoomuksen ideologiassa liittyi erottamattomasti puolueen suomalaiskansalliseen aateperintöön.

Liberaalista, valtion tehtäväkenttää supistamaan pyrkivää käsitystä ei vielä hyväksytty. Kokoomus katsoi valtion edelleen omaavan korkeampia tarkoituksia kansan elinehtojen ja kansallisen kulttuurin kehittämiseksi.

Tätä taustaa vasten vuoden 1919 ohjelman sisäpoliittisessa osassa korostetaan yhteiskunnallisten uudistusten välinearvoa valtion ja yhteiskunnan lujittamisessa (vrt. Yrjö-Koskinen) sekä kansan henkisen ja aineellisen tason kohottamisessa.

Vähäväkisten aseman parantaminen oli myös keskeisellä sijalla: "Uhrauksia pelkäämättä on sellaista uudistustyötä tarmokkaasti tehtävä, joka kohottaa vähäväkisiä kansankerroksia". Tätä ajatellen Kokoomus vaati mm. progressiivista verotusta, joka sitten toteutuikin.

Ohjelmassa vaadittiin myös toimia kansan kasvattamisessa siveellisyyteen ja sivistykseen, jonka keinona oli vapaa kansanvalistustyö ja ennen kaikkea oppivelvollisuuden säätäminen.

Uskonnonvapauden toteuttamisen vastapainoksi vaadittiin uskonnolle kuitenkin "taattu mahdollisuus tehokkaasti vaikuttaa kansamme elämään ja sen nuorison kasvatukseen". Kielikysymystäkään ei unohdettu, sillä suomen kielen asemaa vaadittiin edelleen parannettavaksi hallinnossa ja sivistyselämässä.