Konservatismi

Tuleva presidentti Juho Kusti Paasikivi aatetoveriensa seurassa vuoden 1933 puoluekokouksessa.

Vuoden 1920 puoluekokouksessa ohjelmaa tarkastettiin jälleen. Puolueen yleiset periaatteet muotoiltiin erityiseksi johdanto-osaksi 1921. Tämä periaatejulistus säilyi ytimeltään samansisältöisenä vuoteen 1957 saakka.

Ohjelman mukaan "Kansallinen Kokoomuspuolue pitää kaiken toimintansa ylimpänä ohjeena suomalaisen kansallishengen ja isänmaallisen yhteistunnon kohottamista sekä pyrkimystä valtion ja yhteiskunnan lujittamiseksi. Tässä tarkoituksessa Kansallinen Kokoomuspuolue tahtoo säilyttää sen, mitä kansamme on aikaisemmilta sukupolvilta arvokasta perinyt, niin kuin kansan uskonnon, tervehenkisen perhe-elämän, elinvoimaisen talonpoikaisviljelyksen ja säästäväisyyden."

Johdanto-osasta jätettiin pois sanat "uhrauksia pelkäämättä", joka puolueen puheenjohtaja Antti Tulenheimon mukaan asiallisesti merkitsi siirtymistä vanhasuomalaisesta sosiaalireformismista konservatismiin ja puolueen oikeistolaistumiseen.

Puolueen aatteellinen linja vakiintui konservatismiin. Myös talouselämän intresseihin alettiin kiinnittää aiempaa suurempaa huomiota.

Ainoa suurempi ideologinen linjanveto, joka tehtiin ennen II maailmansotaa, koski suhtautumista äärioikeistolaisuuteen ja IKL:een.

1930-luvun alussa Kokoomuksessa painotettiin toimintaa kommunistisen "valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen sekä kansan kirkkomme perusteita kalvavan kiihotuksen ja toiminnan" ehkäisemiseksi. Liittolaiseksi löytyi IKL mutta J.K. Paasikiven tultua puolueen puheenjohtajaksi pesäero IKL:oon ja fasismiin tehtiin selkeästi 1936 puolueohjelmassa.

Kielitaistelun laineet kävivät korkealla vielä 20- ja 30-luvuilla. Vuoden 1927 vaaliohjelmassa annettiinkin runsaasti tilaa kielikysymykselle. Myös vuoden 1933 vaaliohjelmassa oli korostetusti esillä kansallisuuskysymys ja etenkin Helsingin yliopiston suomalaistaminen. Yliopiston kieliriita alkoi jo 20-luvulla, mutta 30-luvun alussa se oli kansallisuusasian ehkä aktuaalein kysymys.

Kokoomuksen lippu vihittiin käyttöön v. 1948. Kyseinen lippu on käytössä edelleen.

Yliopistoa vaadittiin 1933 vaaliohjelmassa täysin suomenkieliseksi ja opetus oli annettava kauttaaltaan suomalaiskansallisessa hengessä. Tieteet nähtiin kansallisilla tieteinä ja "korkein sivistys saattoi nousta ainoastaan kansalliselta maapohjalta".

Suhtautumisessa kristilliseen kirkkoon jatkettiin 1921 viitoitetulla linjalla. Kristillinen elämänkatsomus ja siveellisyys oli välttämätöntä kansamme voimakkaalle ja terveelle kehitykselle. Evankelisluterilaisen kirkon asemaa kansan moraalisena ja tiedollisella kasvattajana pidettiin erittäin merkittävänä jo pelkästään historiallisiin perinteisiin vedoten.

Kaikkea poliittista keinottelua kristillisyyden ja kirkon asialla pidettiin maalle turmiollisella. Kansa- ja oppikouluissa vaadittiin ehdottomasti uskonnonopetukselle riittävää tuntimäärää.